Yksin asuvat suomalaiset jakaantuvat karkeasti kolmeen eri ryhmään: nuoret, keski-ikäiset ja ikäihmiset.
Nuoret aikuiset muuttavat lapsuudenkodistaan omaan asuntoon lähtiessään opiskelemaan tai töihin. Keski-ikäisten suurta joukkoa selittää esimerkiksi naimattomuuden ja avio- ja avoerojen lisääntyminen. Ikääntyneiden ryhmässä puolestaan korostuu leskeys sekä eliniän pidentyminen.
– Suomessa on entistä enemmän iäkkäitä yksin asuvia, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija Nina Tamminen.
Yksin asuvat voidaan jakaa kolmeen ryhmään myös sillä perusteella, missä määrin yksin asuminen on oma valinta: osa on valinnut yksin asumisen tietoisesti. Passiivisesti yksin asumisen valinneet ovat ajautuneet yksin asumiseen erilaisten valintojen seurauksena – tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi eronneet.
– Kolmanteen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka haluaisivat elämänkumppanin, mutta eivät ole sellaista löytäneet, Tamminen toteaa.
Tamminen kertoo, että THL:ssä on parhaillaan käynnissä suomalaisten yksinasuvien mielen hyvinvoinnin tutkimus. Siihen liittyen THL julkaisi joulukuussa artikkelin, joka perustuu Lapissa vuonna 2012 suoritettuun mielenterveyskyselyyn.
Kysely osoitti, että yksin asuvilla mielen hyvinvointi on alhaisemmalla tasolla verrattuna henkilöihin, jotka eivät asu yksin. Toisaalta yksin asuvien sosiaalinen verkosto ja tuki ovat vahvasti yhteydessä mielen hyvinvointiin: ne, joilla on vain vähän sosiaalista tukea, voivat huonommin kuin ne, joilla on paljon sosiaalista tukea. Aktiivinen osallistuminen yhdistys- ja järjestötoimintaan tukee yksin asuvien mielen hyvinvointia.
Kyselyyn vastasi 2 746 Lapissa asuvaa suomalaista.
Moni maaseudun mies elää yksin
Tilastokeskuksen yliaktuaari Niina Sarén kertoo, että vuonna 2018 kaikista Suomen asuntokunnista yksin asuvien osuus oli 44 prosenttia. Yksin asuvia suomalaisia on lukumäärällisesti hieman alle 1,2 miljoonaa.
Yksin asuminen on hieman yleisempää naisilla kuin miehillä. Yleisintä se on yli 75-vuotiaiden naisten osalta. Vanhemmissa ikäryhmissä on leskien lisäksi myös paljon naimattomia ja eronneita.
Maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa kuitenkin 25–54-vuotiaista yksin asuvista lähes 70 prosenttia on miehiä. Eronneiden osuus korostuu 40 ikävuoden jälkeen.
Sarénin mukaan yksin asuvien suurta joukkoa selittävät myös useat yhteiskunnalliset syyt. Suomessa on hyvä sosiaaliturva ja tulotaso, eli on taloudellisesti mahdollista asua yksin. Opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017, mikä kannusti opiskelijoita asumaan yksin esimerkiksi soluasuntojen sijaan.
Lisäksi erityisesti nuoret muuttavat kaupunkeihin opiskelun ja työn perässä – ja kaupungeissa yksin asuminen on selvästi yleisempää kuin maaseudulla.
Yksin asuvien joukossa on jonkin verran myös etävanhempia, joiden luona lapset eivät ole kirjoilla, mutta he saattavat silti asua etävanhempansa luona esimerkiksi vuoroviikoin.
– Sen sijaan yhden vanhemman perheitä – eli perheitä, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi – on noin viidennes lapsiperheistä, Sarén kertoo.