Oikeusministeriössä selvitetään, pitäisikö vangeista tehtävien vaarallisuusarvioiden merkitystä kasvattaa. Kokenut psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri muistuttaa, että kyse on todennäköisyyksistä – on mahdotonta ennustaa varmasti, syyllistyykö vapautettava vanki myöhemmin uudelleen rikokseen.
Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmassa on maininta vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapautumisen edellytyksien perusteellisesta arvioinnista.
Viranomaiset selvittävätkin parhaillaan, pitäisikö vangeista tehtävien vaarallisuusarvioiden painoarvoa lisätä.
Käytännössä harkinnan kohteena on etenkin, pitäisikö arvion merkitystä lisätä elinkautisvangin anoessa pääsyä koevapauteen.
– Nykyisin kun elinkautisvanki anoo ehdonalaiseen vapauttamiseen pääsyä, hänelle tehdään riskiarvio riskistä syyllistyä uuteen rikokseen. Sillä ei kuitenkaan ole varsinaisesti määräävää asemaa vapauttamisharkinnassa, jonka hovioikeus tekee, lainsäädäntöneuvos Mirja Salonen oikeusministeriöstä kommentoi.
Vaarallisuusarvion roolin kasvattamisessa on kuitenkin ongelmansa.
Käytännössä kyse on tulevan arvioimisesta ja ennustamisesta. Tämä on ongelma, jos vaarattomaksi arvioitu henkilö päätyykin vapauduttuaan uusimaan rikoksen.
Toisaalta myös vankien oma oikeusvarmuus kärsii, jos vapautuspäätökset perustuvat epävarmoihin arvioihin.
– Vakavat väkivaltarikokset, mukaan lukien henkirikokset ovat harvinaisia, ja niiden tarkka ennustaminen on mahdotonta. Pystymme siihen, että arvioimme perustellusti riskitason, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma toteaa.
"Tulossa enemmän biologisia tekijöitä"
Lauerman mukaan on vaikea määritellä, keille kaikille vaarallisuusarvio oikeastaan pitäisi edes tehdä.
– Meidän täytyy laskea todennäköisyyksiä. On laskettava, kuinka suurta osaa kansasta on pidettävä telkien takana, että vältetään yksi henkirikos? Se on itse asiassa hyvin suuri luku, Lauerma miettii.
Hallitus ei ole tehnyt vielä varsinaisia linjauksia siitä, miten vaarallisuusarvion merkitystä oikeastaan kasvatettaisiin.
Arvioinnin kehitystä jatketaan joka tapauksessa.
– Siihen on tulossa enemmän biologisia tekijöitä jatkossa. Sehän on kehittyvä taiteen laji, niin kuin lääketiede ylipäätään, Lauerma kertoo.