Joululeipäviikko piteni parilla päivällä, mutta sentään huipentuu mielestäni parhaaseen reseptiin. Sen pohja on jo aiemmin bloggaamassani joululimppureseptissä, joka on puolestaan vaimon kokkikouluaikojen peruja joskus 90-luvulla. Uskalsin maustaa mielestäni täydellistä taikinaa vielä fenkolinsiemenillä ja appelsiininkuorella ja kyllä sitä saatiin vielä hiukan hiottua paremmaksi. Muutkin bloggaamani joululeivät ovat toki hyviä ja tietyissä kohdissa jopa parempia, mutta tämä on the real thing.
Resepti on myös kilpailutyö Myllärin joululeipähaasteeseen, jonka kautta sain muutaman pakkauksen jauhoja ja mysliä. Halusin osallistua, koska omaan vilpittömästi sanottunakin parhaan maistamani joululimpun reseptin (josta kiitos kuuluu toki vaimolle). Se on tässä. Helppo, mehevä, tulvillaan jouluisia makuja ja toimii niin voin kuin jouluherkkujenkin kanssa. Kisassa pyydettiin paketoimaan leipä lahjakääreisiin. Itse en halua kääriä leipää kuin korkeintaan kuljetuksen ajaksi pyyhkeeseen ja antaa tuoreen leivän tuoksun, lämmön ja olemuksen puhua puolestaan. Rapsakka kuori hoitaa muutaman päivän hyvänäsäilymisen. Siksi jätän hirvittävät sellofaanihässäkät, rusetit yms. laittamatta.
Ohjeesta tulee yksi valtava limppu tai sitten kaksi pienempää. Tällä kertaa tein pienempiä leipiä, jotta sain toisen kätevästi pakkaseen talven juustolautasia ja portviinilasillisia odottamaan.
Joululimppu
1 l appelsiinimehua
3 dl ruisjauhoja
3 dl ruisleseitä
3 dl kaljamallasta
3 dl tummaa siirappia
1 kg vehnäjauhoja (13-14 dl)
2 palaa tuorehiivaa
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna
1 rkl fenkolinsiemeniä jauhettuna
1,5 rkl suolaa
(siirappivettä voiteluun)
Sekoita ainekset yhteen ja anna kohota 1,5 h. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele leipävuoat ja kaada taikinaa hitusen yli puolenvälin (se kohoaa uunissa). Paista 1,5 h. Voit voidella taikinaa tunnin kohdalla siirappivedellä, jos jaksat/muistat. Hyvää tulee ilmankin. Testaa leivän kypsyyttä loppuvaiheissa tökkäämällä keskelle hammastikulla. Mikäli tikkuun ei tartu taikinaa, on leipä valmis. 
