Kulunut viikonloppu oli makuelämyksiä täynnä. Sain taannoin kutsun Henri Alénilta Ravintola Murun porukan uuden ruokapaikan avajaisiin. Kestit keskellä perjantaita Helsingissä ei normaalisti mitenkään sopisi aikatauluuni, mutta tällä kertaa tähtikuviot olivat puolellani. Vaimo oli buukannut kyseisenä viikonloppuna pöydät ja majoituksen Porvoosta. Olin muutenkin ajatellut livahtavani töistä aiemmin, joten miksei pitäisi samalla yhtä kokonaista talvilomapäivää jo nyt?
Kaartin Hodari Hummeri kertoo nimenä tuotteesta kaiken. Rafla sijaitsee samojen ravintoloitsijoiden pitämän Pastiksen naapurissa, Kaartinkaupungissa. Tarjolla on hot dogia ja hummeria eikä mitään muuta. Suomen epäviralliseksi some-kokiksi muotoutunut Alén kertoi ideoinnin alkaneen seinän takaa vapautuneen tilan myötä. Jotain siihen piti keksiä. Pieni tila, iso keittiö. Sommelier Samuil Angelov oli haaveillut risottobaarista. ”Risotto ja salaatti” olisi kuitenkin kuulostanut tylsältä. Porukka päätti lopettaa pähkäilyn ja varasivat tunnin liikeidean miettimiseen paikan päällä. Syntyi ajatus hodarimestasta. Alén kysäisi parikymppiseltä kokiltaan, Olle Hurskaiselta, missä Helsingissä saa parhaat hodarit. Niitä ei kuulemma ole aikoihin saanut. Idea oli valmis. Melkein. Hummeri on suomalaisessa ruokakulttuurissa lähinnä ökyilyn symboli eikä sitä saa Helsingissä oikein mistään. Se mukaan. Hodarin tasoa ylös ja hummerin mielikuvaa alas. Ihan kuin luontainen raflakonsepti. Kai. Keittiösuunnittelu oli tavallista vaikeampaa. Millä laitteilla hodaria tehdään? Tilattu lautaskuumennin peruutettiin, koska lautasia ei käytetä. Sämpylä pitää olla kuuma, mutta ei saa rapeutua. Lähdettiin varsin tyhjältä pöydältä. Pöytäpaikkoja on 15 eikä varauksia oteta.
Nakki napsahti
Aluksi meille tarjoiltiin pienet maistiaiset nakista ja hummerista. Nakkia oli valittu hartaudella. Ensiksi piti tietty miettiä nakin syvintä olemusta. Piti olla lihaisa, maukas ja napsahtava. Sopiva löytyi Perniön lihalta. Ymmärrän valinnan. Se oli mainio. Toimisi toki pelkästäänkin, mutta hodarissa se rakentaa sielun. Sämpylässä ei saa olla liikaa sitkoa eikä rapeutta ja tämän yhtälön onnistui toteuttaa Kanniston leipomo. Itse tehdyt soosit ja relissit mukaan ja maku on valmis. Ja hummeri… Se nyt on aina hyvää, kun suuhunsa sattuu saamaan. Hyvissä käsissä erinomaista. Niin nytkin. Keittiöstä vastaa Pastiksen puolelta siirtynyt Timo Turkka.
Hummeri ja mustekala hyppäävät sämpylän väliin
Valitsin chorizo-nakilla vauhditetun version mustekalan kera. Vaimo perinteisen hodarin. Espanjalaishenkinen versio tarjosi aivan uudenlaisen maun, jota en pystynyt sijoittamaan mihinkään ennen maistamaani. Erinomainen. Voisin tosin kuvitella, että pienellä säädöllä vielä parempi. En osaa silti antaa neuvoa, koska kokonaisuus oli niin uusi tuttavuus. Jos pitäisi fokuksen Espanjassa ja veisi makupommia vielä enemmän sinnepäin. Joka tapauksessa paras Suomessa maistamani hodari. Ja tarjoaa alle kympin hintaan hyvin myös kokoa. Hot dogien laatuvertailu on hivenen kimuranttia, koska maut voivat olla rajusti erilaisia eikä kokemuspohjaa liiemmin löydy. Kaartin Hodari Hummerikin tarjoaa nakkiversioiden lisäksi osso bucolla täytettyä sämpylää, hummerilla terästettyä sekä vegeversiota.
Hot dog on hottia
Katuruoka on nyt niin kuuma kuin trendi voi olla. Yleensä trendien mukana oleminen tarkoittaa pinnallista kikkailua, mutta kun lähtökohta on Suomessa pohjamudissa, tämä aalto voi tuottaa suunnatonta hyvää. Yksinkertaista, edullista ruokaa eri maiden keittiöiden sisuksista. Maan kulinaarinen pohja hepenistä riisuttuna. Meillä se on tarkoittanut pikkutunneilla vokaaleilla tilattuja, mikrossa lämmitettyjä, maidolla alashuuhdottuja suolarasvayhtälöitä kruunattuna parilla ohihuitaisulla snägäritappelussa. Kuluneen vuoden aikana olen oppinut, että katuruokakulttuuri on oma taiteenlajinsa, jonka mestarit painivat aivan omassa sarjassaan. Hiljalleen alkaa ilmestyä paikkoja, jotka antavat tietylle ruokalajille sen ansaitsevan arvon. Hyviä burgereita löytyy jo. Kebab ja taco ovat kuulemma saaneet ensimmäiset kunnianpalauttajansa Suomessakin. Kaartin Hodari Hummeri tekee sen totisesti hot dogille. Ja mikä hassu fiilis siitä syntyisikään, jos heräisi sunnuntaiaamuna sohvalta hummerinkuoret rinnuksilla. Kaikkea myydään mukaan.
PS. Jos et malta odottaa pääsyä Hodariin Hummeriin, kokeile mun versiota chilidogista.
Mitä tulee sponssijuttuihin, niin kirjoitan tätä HodariHummeri-paita päällä ja sain mainitut herkut ilmaiseksi shampanjan kera. Ja olen tismalleen ylläolevaa mieltä. :)
