Kun ruokamyrkytys ei liity ravintolan laiminlyönteihin vaan pilaantuneeseen raaka-aineeseen, on turha vältellä ravintolaa. Raaka-aine ansaitsee kuitenkin hieman kriittistä tutkiskelua.
Jos ravintolan listalta löytyi ostereita, otin niitä aina lähes satavarmasti.
Perinteiset lisukkeet punaviinietikassa uivasta salottisipulista raikkaaseen sitruunaan tekivät ostereista juuri omaan makuhermooni täydellisesti osuvat alkupalat.
Itselleni niihin yhdistyi häpeilemättä myös ehkä jonkinlainen "elitistinen larppi", kun kumosin simpukoita suuhuni lasi samppanjaa toisessa kädessä.
Söin kuitenkin mitä todennäköisimmin elämäni viimeisen osterini 28. toukokuuta 2022, enkä usko, että suhdettamme pystyy kovinkaan helposti enää lämmittämään.
Lue myös: Ruokamyrkytysvyyhti paisuu Helsingissä: Jopa yli 100 ihmistä sairastunut syötyään näissä ravintoloissa
Oireet iskivät kuin liukas osteri kuorestaan
Jos satuit näkemään kolmekymppisen naishenkilön huuto-oksentamassa ratikkapysäkillä Stockmannin edustalla toukokuisena lauantaina kello yhdeksältä illalla, hän ei ollut humalassa. Hän oli syönyt huonon osterin.
Ruokamyrkytyksen oireiden ilmenemisessä saattaa kestää jopa 72 tuntia, mutta itselleni ne iskivät lujaa takavasemmalta vain hetki Helsingin keskustassa sijaitsevasta ravintolasta poistumisen jälkeen.
Mukava ravintolailta sai hyvin nopeasti epämiellyttävän käänteen.
Kumma olo raitiovaunuun noustessa sai epäilemään, joinko todella vain kaksi lasia viiniä. Suuhun oksentaminen ennen ratikan ovien aukeamista seuraavalla pysäkillä vahvisti syyn olevan kuitenkin ruoassa.
Lue myös: Pieni yksityiskohta ostereiden syömisestä kuvottaa ihmisiä
Nöyryyttävä ja kammottava koettelemus
Voisinpa kertoa, että tämän nöyryyttävän hetken jälkeen olisin vain sutaissut tukan nutturalle ja tilannut taksin kotiin. Oloni oli kuitenkin niin kammottava, etten uskaltanut nousta minkään kulkuvälineen kyytiin.
Seuraavat puoli tuntia jatkoinkin oksentamista City Centerin yleisövessassa ja kuuntelin samalla, kun parikymppiset laittautuivat baari-iltaa varten.
Olo oli käsittämättömän kurja ja avuton. Samalla sekä pelkäsin kuolevani että tavallaan toivoin, että kuolo korjaisi pois.
Hyvin hidas kävelymatka kohti Hakaniemeä kului osittain pää puskassa, mutta vihdoin päätin, että uskaltaudun metroon.
Suhtauduin kotimatkaan kuitenkin realistisesti, jonka vuoksi poikaystäväni haki minulle kaupasta muovipussin.
Lue myös: Auttaako vatsatautiin mikään? Lääkäri arvioi erilaisten apukeinojen tehokkuuden
Ei enää ikinä
Voinette varmaankin ymmärtää, että tällaisen koettelemuksen jälkeen en ole uskaltanut enää lähteä osterirulettiin. Ajatuskin sellaisesta niljakkaasta perkeleestä saa voimaan pahoin.
Todellisuudessa Suomessa osterin aiheuttama ruokamyrkytys on kuitenkin hyvin harvinainen ja Helsingissä helmikuussa raivonnut ruokamyrkytysvyyhti on ikävä poikkeus.
MTV Uutiset kertoi aikaisemmin helsinkiläisravintolan saaneen jopa täysin asiattomia törkyviestejä ruokamyrkytysepäilyihin liittyen.
Vaikka osterit eivät pääsekään enää lähelle huuliani, menisin ehdottomasti uudelleen ravintolaan, jonka ruoasta sairastuin.
Samaa mieltä on myös pääkaupunkiseudulla asuva Juha Knutsson.
Lue myös: Söitkö juuri näissä ravintoloissa? Ainakin 20 saanut ruokamyrkytyksen Helsingissä
"Tämä oli vain huonoa tuuria"
Knutsson oli nauttimassa ravintolaillasta Helsingin keskustassa 18. helmikuuta, eikä illan aikana mikään antanut vielä osviittaa siitä, että jokin olisi pielessä.
Ostereiden lisäksi Knutsson nautti omien sanojensa mukaan hyvän pihvin ja vielä pari erilaista jälkiruokaakin.
Oireet iskivät maanantai-iltana kahdeksalta ja seuraavat 12 tuntia Knutsson vietti oksentaen. Lisäksi hänelle nousi kova kuume. Seuraava päivä meni vuorotellen nukkuessa ja palellessa.
– Haluan ennen kaikkea painottaa, että tämä ei ole millään tavalla ravintoloiden vika. Kun osteri avataan, kuolleen osterin kyllä tunnistaa, mutta virus piileskelee terveissä ostereissa, Knutsson sanoo.
Knutsson kertoo syöneensä ravintolaillan aikana viisi osteria.
Itsekin ravintola-alalla työskentelevä Knutsson toivoo, ettei syyttävää sormea kohdistettaisikaan ravintoloihin, vaan ostereiden alkuperämaahan, jossa pitäisi ehdottomasti tutkia, millaisissa olosuhteissa ostereita on kasvatettu.
– Aion tästedeskin mennä ravintolaan, jossa olen saanut ruokamyrkytyksen ostereista.
Knutsson aikoo pitää kuitenkin ostereista pitkän tauon, muttei sulje pois ajatusta siitä, että palaisi niiden pariin myöhemmin.
– Tämä oli vain huonoa tuuria. Tykkään syödä kaikkia mereneläviä, enkä varmaankaan tule ostereitakaan hylkäämään. Yksi hyvä ystäväni kertoi kaverinsa äidistä, joka suhtautuu niin masokistisesti ostereihin, että hän on saanut 3–4 kertaa niistä ruokamyrkytyksen, mutta syö silti ostereita, Knutsson kertoo.
Kuten Knutssonkin puhelimessa toteaa, meitä on monenlaiseen junaan ja joillekin osterit ovat sen pienen riskin arvoisia, että viettää lauantai-iltansa halaamassa pönttöä julkisessa vessassa.
Pitäisiköhän antaa ostereille vielä mahdollisuus?