Tämä on niitä aikoja vuodesta, kun moni Sivumaun lukija tuskastuu puutarhakuulumisiin ja moni uusi tulokas löytää blogin juuri niiden kautta. Yrittäkää kestää, kaikki osapuolet. Yritän kirjoittaa Suomen monipuolisinta ruokablogia ja siihen kuuluu osavuosittaisena osana myös ruoan kasvatus. Vaimon blogi Kipparin morsian nappaa jatkossa itselleen kaikki kukkiin ja puutarhasuunnitteluun liittyvät aiheet ja itse keskityn vain keittiöpuutarhaan. Onhan kyse ruokablogista. Nämä puutarhapäiväkirjat taltioivat samalla tietoa kunkin vuoden rytmistä ja missä vaiheessa mikin kasvi Tampereen korkeudella kasvoi.
Syötävistä kasveista kylvämättä ovat enää peruna, pinaatti, timjami ja rosmariini. Kaksi viimeistä aion hankkia taimena, koska ne ovat niin pirun hitaita kasvamaan ja epäonnistun niissä aina. Toinen kesäkurpitsoistakin kuoli eli paikkaaja täytyy ostaa puolivalmiina. Ensi vuonna täytyy kasvattaa monta taimea ja vaikka lahjoittaa ylimääräiset. Olen huomannut, että yksi kasvi per syöjä pitää ruoassa kiinni läpi kesän. Kunhan pitää varianssia ruoissa. Meidän perheessä kesäkurpitsaa on syöty ties missä muodoissa.
Chilit kärräsin mökille ja pidän niitä päivät ulkona. Ne tosin pitäisi karaista pitämällä varjossa muutaman päivän ennen kuin kokonaan ulos jättää. Uusi kasvulaatikkokin pitäisi rakentaa niitä varten. Vielä mennään öisin hallan puolelle, joten ei paniikkia. Melko kuolleenoloisen oliivipuunkin toin pihalle. Suunta ei voi olla kuin ylöspäin.
Ohessa kuvia kaikesta syötävästä. Paljon on tapahtunut viikossa. Sen voit nähdä täältä.
Viime vuonna näytti näillämain tältä.
