Synttäriviikkoni kulinaaritykitys alkoi vanhalla suosikilla, Ravinteli Berthalla. Tämä oli viides visiittini paikassa, joten linja on käynyt tutuksi. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyväksi asiaksi voi laskea sen, että tuntosarvet voi laskea alas ja ottaa rennommin, kun tietää, miten homma pelittää. Tämä tuo taas esiin sen puolen, että Bertha ei enää liiemmin yllätä. Tähän mennessä se on ehtinyt ilahduttaa pari kolme kertaa positiivisesti, kerran hiukan pettänyt ja kerran vastannut odotuksia. Odotukset ovat realistisoituneet alkuhuuman jälkeen.
Tsekkaa edelliset kokemukset: eka, toka, kolmas. 
ALKUKUPLIKSI suositusviinipakettiin kuuluvan René Geoffroy Empreinte Brut Premier Cru 2008 -samppiksen omenaisen tyylikkäät aromit. Alkunaposteluun ”charcuterie” eli lautasellinen herkullisia leikkeleitä. Mm. lähitiloilla tuotettu possunniska ja -poski sekä hanhi vetävät hienosti vertoja eteläeurooppalasille lihalautasille. Suolaisten lihojen kanssa pärjäävän La Bota de Florpower #53 ”Mas Alla”:n kanssa nappialoitus. 
KALANSIEDÄTYSHANKKEENI pyrkii valitsemaan tasokkaissa paikoissa aina silakkaa, jos sitä on tarjolla. Perinteisesti kokattuna se ei edelleenkään liiemmin maistu, mutta taitavien kokkien käsistä olen saanut monta loistavaa makupalaa lautaselleni. Niin myös tällä kertaa. Mummonkurkkujen, kevyesti savustetun jogurtin, friteeratun mädin ja rapsakaksi paistetun taikinan kera tarjoiltu silakka-annos palautti mieleeni Berthan yllättävänkin vahvuuden makunystyröilläni, alkuruoat. Etikka oli vedetty sopivasti tappiin, silakka marinoitu juuri omaan makuun sopivaksi, frittimäti toi sävyä ja rapsakka taikina, no, rapsakkuutta. Kaikki balanssissa toisiaan nostaen. Illan paras annos. Puolikuiva Schloss Reinhartshausen Riesling kamppaili maukkaasti annoksen happojen kanssa. Vaimolle kaadettu näkemys kesäkeitosta nosti suupielet korviin ja alkuun podettu annoskateus hälveni. Niin tuttua, mutta silti niin erilaista. Rustiikkisuus päivittynyt pehmeän hienostuneeksi. Caggiano Fiano di Avellino 'Bechar’in makuparimuistot eivät yltäneet kirjoitushetkeen asti. 
BERTHA JA POSSU ovat aina toimiva pari. Pääruoaksi possun poskea ja lapaa kevätkaalin ja pitkäpippurin kera (en muista ainesosia tarkemmin). Sen muistan, että liha oli takuuvarmaa Berthaa, pitkää haudutusta ja selkeitä makuja. Mikään ei petä, mikään ei yllätä. Julien Sunier Morgon 2013 toimi kevyenä, mutta vankkarakenteisena kumppanina. Vaimo ihasteli turskansa täydellistä, sous viden aikaansaamaa kypsyyttä. Uusien perunoiden ja nokkosmuhennoksen kera myöskin perus-Berthaa. Punaisia marjoja hersyvä, raikas ManVintners Rosé nosti sesonkiruoan komeasti kesään. 
ATERIAN KRUUNUKSI mustaherukanlehti-panna cottaa, tonkapapujäätelöä ja jotain ainesosaa oliiviöljystä oli maultaan yllättävän hillitty, jopa turhankin paljon. Revin mustaherukan lehden annoksen sekaan antamaan potkua, mutta sekään ei riittänyt. Sinänsä hyvä, mielenkiintoisia sävyjä ja ideoita hersyvä annos toimisi, kun makumaailma tuplattaisiin. Kesäisen hedelmäinen Vignaioli di S. Stefano Moscato d'Asti komppasi joka tapauksessa hyvin. ”Raparperi, sokeri, valkuainen” tarjoili vaimon lautasella makuja koko sesongin täydeltä. Raparperia oli tarjolla monessa muodossa happojen ja makeuden hienossa tasapainossa. Niin trendikkäiden ketunleipien siivittämänä. Sisilian lämmöstä hedelmää ammentava Laus Zibibbo oli ilahduttava tuttavuus ei-niin-makealla ryhdillään.
Eli onnistuneesti Bertha palveli synttärisankaria. Taso on säilynyt ja fiilis pysynyt positiivisen rentona. Mika Roiton ja Pekka Salmelan johtama keittiö rullaa takuuvarmasti hyppimättä sivuraiteille. Samaa voidaan sanoa myös Pasi Mamian viinivalinnoista, jotka toimivat turvallisesti olematta tylsiä. Ehkä siihen kiteyttäisin koko Berthan meiningin.
Laskua kertyi 2 x 3 ruokalajin menusta (à 44,-), 2 x viinipaketista (à 38,-), alkuleikkeleistä, extraviinistä, 2 x vedestä, 2 x kahvi + avecista yht. 225 euroa.
Rautatienkatu 14, Tampere 
