Ravintola-arvostelu: Pyy, Tampere

Tampereelle putkahtelee uusia mielenkiintoisia ravintoloita käsittämätöntä vauhtia. Ravintola Pyy ei ole varsinaisesti uusi paikka, mutta loppuvuodesta konsepti sai uuden isännän ja emännän myötä myös uutta suuntaa ruokiinsa.

Darren Elmhirst on tuttu kasvo viimeksi Tampereen kauppahallin 4 Vuodenajan Delistä sekä Hotstreetdogz-katuruokavaunusta Laukontorilta. Vaimo Tuija Peltola-Elmhirst siirtyi oman unelmansa pariin Ravintola Astorista. Michelin-ravintoloissakin työskennelleen Darrenin brittitausta näkyi jo Delin piiraissa sekä ruokavaunun fish & chipseissä. Jälkimmäinen tuotiin myös Pyyn listalle. Olen haaveillut siitä avaamisesta alkaen, mutta tarvittiin lopulta isäntäperheen kutsu syömään, jotta pääsin sitä maistamaan.

Olen käynyt Pyyn tilassa viimeksi boheemin Pyynikin Portti -baarin aikana. Miljöö koki suuren muutoksen surullisen kuuluisan puolalaisen ravintolan remontissa muutama vuosi takaperin. Rujon tumma tila on saatu hämmentävän vaaleaksi ja viihtyisäksi. Säpsähdän kankaisia servettejä. Pieni, mutta hitokseen paljon tasomielikuvaa nostava piirre.

Keskiviikkona alkuillasta syömässä on lisäksemme pari pöydällistä asiakkaita. Lounasaika oli ollut kuulemma ravintolan historian kiireisin. Loistavaa, että väki on löytänyt hiukan syrjässä sijaitsevan raflan.

PYYN LISTA SEIKKAILEE pitkälti italialaisissa ja ranskalaisissa vaikutteissa alleviivaamatta niitä liikaa. Tilaan alkuruoaksi parsapiirakan parmankinkulla (8 eur). Vaimolle Härkä-carpaccio basilikakastikkeella, paprikatahnalla ja rucola-parmesaanisalaatilla (9 eur). Lehtitaikinapohjainen piirakka on maukas ja juuri sellaista mutkatonta tyyliä, jota kuvittelin Pyyssä saavani. Itse asiassa, annokset on lähellä sellaisia, joita teemme paljon myös kotona, mutta hiukan vaatimattomammin. Italialaisen selkeää ja taiten tehtyä, klassikoita sivuten.

Carpaccio on jäänyt viime aikoina tartarin varjoon. Yleensä se onkin paljon tylsempi. Siivujen paksuus pelästytti, mutta liha suli suuhun. Raikas ja sävyisä. Kokonaisuudessaan old schoolia, mutta hyvällä tapaa. Niinhän italialainen keittiökin pääpiirteissään on. Molempien lasiin kaadettu Preussens Gloria Riesling Trocken on raikkaalla hapokkuudellaan perustyylikäs saksalainen Riesling Rheingausta (8,50/16 cl).

PÄÄRUOAKSI se must-annos eli fish & chips (10 eur). Vaimolle fiinimpää kalaa paistetun siian ja parsa-hernerisoton muodossa (26 eur). Fisu ja ranet tarjoillaan niin klassisesti kuin vain saattaa ja kuten toivoin. Tartar-soosia, mallasviinietikkaa, sitruunaa ja herneitä. Ranskalaisten peukalonpaksuinen olemus toki hätkähdyttää. Mutta että näin upean ja suuren annoksen saa kympillä! Kokoa voi kasvattaa kuuden euron ylimääräisellä turskapalalla, mutta silloin täytyy olla jo jättimäinen nälkä. Kun kaikki on toteutettu klassikon askelmerkkien pohjalta, annos voi vain toimia. Hinnaltaan kaupungin paras annos tai ainakin tasavertainen Darrenin edellisen työpaikan, 4Delin, aamiaisen kanssa.

Siika ja risotto ovat kypsennetty optimiin. Toki lisukkeena oleva risotto ei voi olla koostumukseltaan täydellisen valuva. Annos on suuri ja takuuvarmaksi luonnehdittava. Juuri sellainen, jota Pyyssä kuvitteli saavansa. Pieni lisäsuola olisi tehnyt kalasta täydellisen. Selkeä kokonaisuus.

JOIN FISH & CHIPSIEN KANSSA ison tuopillisen olutta ja olo alkaa olla melkoisen tuhti. Mutta pakkohan jälkkäriä on vielä maistaa. Tiramisu-fani ei voi vastustaa Baileysilla ja Kahlualla maustettua versiota (7 eur). Otetaan vaimon kanssa puoliksi. Monenmoista tiramisua Italiassa maistaneena nousee tämä kärkikahinoihin kaikista. Täydellisen kostea, täydellinen rakenne, juuri sopivasti maustettu ja kauniskin vielä.

Pyyssä yllättyy eniten hinnan ja laadun upeasta suhteesta. Maukas ja runsas kolmen ruokalajin ateria irtoaa 25 eurolla. Ruoka on kaikin tavoin varmaa. Ei kikkailla ja luotetaan perustekemiseen. Tyylitellään juuri oikeissa kohdissa. Juuri sellaista kortteliravintolan tulisikin tarjoilla.

Pyy
Papinkatu 20, Tampere