Kun perheeseen tulee vauva, moni vanhempi tekee erilaisia ”linjanvetoja”: meillä syödään vain itse tehtyjä soseita, meillä ei anneta lapselle mitään sokeria, meillä on yksi karkkipäivä viikossa, meillä lapsi syö itse sormin. Dosentti, FT Hanna Lagström Turun yliopistolta kommentoi erilaisia toimintatapoja.
Yllä olevalla videolla puhutaan imetyksestä, äidinmaidon terveyshyödyistä ja sopivasta vieroittumisiästä.
1. Onko lapsen parempi syödä valmissoseita vai itse tehtyjä soseita?
Jokainen perhe toimii tavallaan, mutta asennoituisin tähän hyvin joustavasti. Ravitsemuksellisesti tuotteet ovat ihan vastaavia, tekee soseet itse tai ei. Joissakin tilanteissa, esimerkiksi matkoilla, valmissoseet voivat olla erityisen hyviäkin, koska ne säilyvät huoneenlämmössä.
Minulla ei ole tietoa, onko valmissoseilla ja itse tehdyillä kasvaneiden terveyttä jotenkin vertailtu tutkimuksissa. Harva syöttää lapsiaan vain jommallakummalla.
Ongelmia voi ehkä tulla, jos syö kauhean yksipuolisesti vain muutamaa ruokaa. Allergikkolapsilla ruokavalio voi toki olla hyvinkin rajoitettu, mutta he ovatkin sairaanhoidon piirissä.
Vauvan ruokailu voi herättää tunteita ja erilaisia mielipiteitä.
2. Minkä ikäiselle lapselle voi alkaa antaa sokerisia herkkuja?
Minkään ikäinen ihminen ei tarvitse sokeria. Lapsi alkaa saada sokeria pikkuhiljaa, kun hän siirtyy perheen normaaliruokaan toisen ikävuoden aikana. Koko perheen ylipäätään kannattaa kuitenkin välttää turhaa sokeria. Sokeria ei ole tarpeen lisätä mihinkään lapsen puuroihin, ja on myös hyvä miettiä, paljonko lapsi saa sokerisia mehuja tai marjajogurtteja.
3. Onko parempi pitää karkkipäivä kerran viikossa vai sallia pieni herkku vaikka joka päivä, jotta siitä ei tule ”kiellettyä”?
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että herkkuhetket on hyvä liittää ateriaan esimerkiksi jälkiruoan tai iltapäiväkahvin merkeissä – pieninä määrinä. Eli ei syödä mitään jättikarkkipusseja kerran viikossa vaan herkutellaan silloin tällöin.
Mutta yhdelle sopii herkkupäivä viikoittain, toiselle pieni päivittäinen herkkupala. Hammaslääkärillä voisi tietenkin olla ihan toisenlainen näkökulma asiaan.
4. Onko parempi, että lapsi juo tavallista, sokerillista limua vai makeutusaineella maustettua kevytlimua?
Sokeria tulee käyttää säästeliäästi, ja jos haluaa välttää lisäaineita, silloin voi juoda tavallisia limuja, mutta kohtuudella. Kaikki lisäaineet, joihin makeutusaineetkin kuuluvat, ovat kuitenkin hyvin tutkittuja ja siinä mielessä turvallisia.
Monipuolinen, vaihteleva ja kohtuullinen ruokavalio on paras keino välttyä elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden vaikutuksilta.
Normaali lapsi ei pysty syömään "määräänsä enempää".
5. Onko parempi, että lapsi sormiruokailee vai että lasta syötetään?
Sormiruokailu on nykytrendi. Keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla – nykylasten isovanhemmilla – voi olla siinä totuttelemista, koska he ovat syöttäneet omat lapsensa lusikalla. Mutta sormiruokailu on varmasti siksi hyvä asia, että lapsi oppii itse syömään ja aistimaan kylläisyyden tunnetta.
Sormiruokailun voi aloittaa, kun lapsi siihen motorisilta taidoiltaan pystyy. Tämä tapahtuu hyvin yksilöllisesti varmaan noin puolen vuoden iästä eteenpäin. Ruokapalat täytyy muistaa tarjoilla sen kokoisina, ettei ole tukehtumisvaaraa. Liian pienissä paloissa on tukehtumisvaara.
Lapsen omaa ruokailua voidaan jatkaa ja täydentää syötettävillä soseilla. Puolivuotias ei vielä saa sormiruokailemalla riittävästi ravintoa. Pääasiallinen ravinto on äidinmaito tai äidinmaidonkorvike vuoden ikään asti.
6. Syökö lapsi luontaisesti itselleen oikean määrän vai voiko lapsella olla niin iso ruokahalu, että vapaasti syödessään hän lihoo?
Normaali lapsi syö juuri sen verran kuin mahaan menee eikä pysty syömään liikaa. Luontainen säätely toimii hyvin, mikäli sitä ei häiritä tuputtamisella, torumisella tai pakottamisella. Kasvun jatkuminen on merkki siitä, että lapsi syö sopivasti. On kuitenkin tiettyjä häiriötiloja, esimerkiksi hyvin harvinainen Prader-Willin oireyhtymä, jolloin lapsi syö ja syö tuntematta kylläisyyttä.
Korjaus 5.6.2018 klo 15.12: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, sormiruokailun aloittamiseen ei tarvita pinsettiotteen osaamista, vaan sormiruokailunkin avulla lapsi harjoittelee pinsettiotetta. Tulkintavirheiden välttämiseksi tekstiä on myös täsmennetty sormiruokailussa tarjoiltavien ruokapalojen koon osalta korostamalla, että liian pienissä paloissa on tukehtumisvaara. Lisäksi toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, valmissoseissa voi olla sokeria.