Elisabeth Rehn osoittaa kaappia, joka seisoo keittiösyvennyksessä hänen kotonaan Kauniaisissa. Kaapin päällä on Hornet-hävittäjän pienoismalli ja Pikkulottien patsas.
– Hornet muistuttaa ministeriajastani, maanpuolustuksesta ja naisten asemasta armeijassamme. Pikkulotissa vietin lapsuuteni, Rehn kertoo.
Kun Rehn vuonna 1990 aloitti maailman ensimmäisenä naispuolustusministerinä, hän päätti, että myös naisilla on oikeus toimia rauhanturvaajina ja käydä armeija. Rehn korostaa, että myös nykytilanteessa päätös naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta oli ehdottoman oikea.
– Tarvitsemme yhä enemmän henkilöitä, jotka osaavat toimia uudenlaisissa kriisitilanteissa. Näissä tehtävissä pärjäävät yhtä lailla naiset ja miehet, kyse on kapasiteetin hyödyntämisestä.
Ministeriaikanaan Rehn huolehti myös siitä, että varuskuntien vessoihin tulee ovet. Tämä oli päätös, josta Rehn omien sanojensa mukaan naurettiin ensin suohon.
– Sanottiin, että seuraavaksi se haluaa tupiin kukkaverhot. Toimenpide oli kuitenkin tärkeä, koska tahdoin, että pojilla on mahdollisuus edes yhteen yksityiseen hetkeen.
Rehn sanoo, että häntä ei ole koskaan pelottanut lausua ajatuksiaan ääneen, vaikka vastaanotto on ollut usein muuta kuin myönteinen. Hän oli samanlainen jo lapsena.
– Valmius seistä sanojensa takana on tärkeää.
Tee ensin, mieti sitten
Elämänsä käännekohdiksi Rehn nimeää ensimmäisenä sairastumisensa. Vuonna 1994 hänellä todettiin paksusuolensyöpä ja viisi vuotta myöhemmin rintasyöpä.
Rehn kertoo, että kummatkin syövät osuivat samoihin aikoihin presidentinvaalien kanssa.
– Pilke silmäkulmassani olen todennut, että vaalit eivät sovi minulle. Onneksi en yrittänyt kolmatta kertaa.
Myös puoliso Ove Rehnin sisustustarvikefirman konkurssi 1980-luvun alussa jäi mieleen. Se vei perheeltä kaiken: omaisuuden, säästöt, kodin ja vapaa-ajan asunnon.
Tähän aikaan Rehn ei enää mielellään palaa.
Merkittävämmäksi käännekohdakseen Rehn nostaa politiikan jälkeisen ajan, jolloin hän työskenteli ihmisoikeus- ja rauhansovittelutyössä sekä YK:n tehtävissä.
Kun Rehn laskeutui YK:n ihmisoikeustarkkailijana ensimmäisen kerran Sarajevon kentälle, mielessä kävi, mihin hän oli ryhtynyt. Päällä oli kypärä ja luotiliivit, ympärillä ammuttiin.
– Minua on kuitenkin aina auttanut, että teen ensin ja mietin sitten. Niin tässäkin.
Arvokas tyttöjen koulutus
Rehn kiersi ihmisoikeustarkkailijana muun muassa entisen Jugoslavian alueella. Lisäksi hän asui muutaman vuoden Sarajevossa YK:n alipääsihteerinä.
Toimeen Rehnin nimitti Kofi Annan. Vaikka Rehn tämän jälkeen pyrki vielä presidentiksi, jokin oli muuttunut.
– En ollut enää sama. En osannut asennoitua Suomen kärsimyksiin, koska olin nähnyt niin paljon pahempaa. Tuli tunne, että pitääkö tästäkin valittaa.
Erään kohtaamisen Kongossa Rehn muistaa hyvin. Hän tapasi hyväksikäytettyjä naisia pienessä kylässä keskellä ei mitään. Hän sanoo, että ei ole koskaan tavannut toiveikkaampia ihmisiä.
Kyläläisten usko paremmasta huomisesta oli vahva.Naiset vannottivat Rehniä panostamaan tyttöjen koulutukseen, koska näin seuraava sukupolvi tietäisi oikeuksistaan edellistä paremmin. Se kosketti.
– Kaikesta kokemastani ja näkemästäni huolimatta olen halunnut aina uskoa hyvään. Se on ollut ainoa mahdollinen tie.