Äänestäjiä ohjaa yhä enemmän pelko, sanoo yhdysvaltalaisprofessori MTV:lle – erään yliopiston tunti osoittaa, miten suureksi kuilu on kasvanut

Viime vuosina on puhuttu paljon amerikkalaisten jakaantumisesta, ja se usein liitetään Donald Trumpiin ja viimeisen kymmenen vuoden levottomaan sisäpoliittiseen aikaan.

Jakautumisen juuret ovat kuitenkin paljon kauempana, sanoo Helsingin yliopiston vieraileva professori Joshua Wilson. Nykyiseen tilanteeseen johtaneet jakolinjat alkoivat muodostua republikaani- ja demokraattipuolueiden välille lähes 100 vuotta sitten.

– 1900-luvun puolivälissä alkoi olla hyvin erilaisia näkemyksiä esimerkiksi rodusta ja julkisista palveluista, Wilson kuvailee.

Puolueiden eriytyminen jatkui ajan kuluessa etenkin sosiaalisissa ja taloudellisissa kysymyksissä – hyvin samanlaisissa, jotka jakavat kansalaisia tänäkin päivänä.

Kuilu näkemysten välillä on kuitenkin syventynyt.

Politiikasta on saatettu aiemmin pystyä väittelemään hyvässä hengessä, mutta nykyään yhä useampi amerikkalainen ei haluaisi istua edes samaan pöytään vastakkaisen puolueen äänestäjän kanssa.

– Eräs yliopisto Coloradossa piti tunnin, missä käsiteltiin kuinka puhua sukulaisten kanssa politiikasta kiitospäivän päivällisellä, Wilson kuvailee.

– Eli voimme todella nähdä näiden jakolinjojen ulottuvan hyvin syvälle.

Suomesta käsin katsottuna voi olla vaikea nähdä, kuinka politiikka näkyy amerikkalaisten arjessa. Se näkyy kiistoina siitä, mitä kouluissa voidaan opettaa, väkijoukkojen yhteenottoina aborttiklinikoiden edessä, voimakassanaisina vaalimainoksina paikallisilla tv-kanavilla.

– Monet paikallistason vaalikampanjat ovat olleet melkoisen kärkeviä, ja niihin on otettu mukaan näitä kansallisia kiistakysymyksiä. Mutta paikallistasolla kiistoista tulee paljon henkilökohtaisempia.

Valinta kahden pahan väliltä

Mutta kuten harva asia Yhdysvalloissa on, eivät puolueiden kannattajajoukotkaan ole yhteneväisiä tai helposti lokeroitavissa.

Yhdysvaltojen kaksipuoluejärjestelmän vuoksi puolueiden sisällä on hyvin laajasti erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä.

Tavallisella ihmisellä ei myöskään ole välttämättä aikaa tai kiinnostustakaan syventyä puolueiden sisäisiin kamppailuihin tai yksittäisiin poliittisiin linjauksiin.

Kummankaan puolueen näkemykset eivät täysin miellytä. Yhä useammin puoluevalinta kohdistuu "pienempään pahaan".

– Suuri trendi Yhdysvaltain politiikassa on ollut jo jonkin aikaa niin kutsuttu kielteinen puolueuskollisuus. Eli äänestäjää motivoi vähemmän kiintymys omaan puolueeseen, ja enemmän pelko toisesta puolueesta.

– Eivät kaikki republikaaneja äänestävät ole kaikessa samaa mieltä siitä, mitä puolue edustaa, mutta he pelkäävät enemmän demokraatteja.

Republikaanien sisäinen myllerrys

Suuria muutoksia on tapahtunut myös republikaanipuolueessa, jossa kristillisten oikeistokonservatiivien siipi ottaa yhä suurempaa valtaa.

– Puolue kutsui heidät mukaan ja alkoi kosiskella heitä 1980-luvulla, mutta heidät pyrittiin pitämään etäällä. Paikallistasolla kristillinen oikeisto on kuitenkin pystynyt käyttämään kokoaan suurempaa valtaa puolueessa.

Kun demokraattien Barack Obama voitti presidentinvaalit vuonna 2008, republikaanipuolueessa tehtiin suunnitelma, miten vedota jälleen äänestäjiin. Keskusteltiin paljon siitä, miten tavoittaa enemmän vähemmistöryhmiä kuten latinoja.

Mutta suunnitelmat menivät uusiksi, kun Trump astui mukaan kuvioihin.

– Hänen presidenttikautensa alussa näimme, miten vastarintaa yrittäneet republikaanit työnnettiin puolueen sisällä syrjään ja lopulta ajettiin ulos.

– Myös J.D. Vance oli aluksi osa Trumpin vastaista liikettä, mutta varmaan huomasi, että poliittisen tulevaisuutensa vuoksi on muutettava suuntaa. Ja nyt hän on varapresidenttiehdokas.

Trumpin populistinen ja kärjekäs puhetyyli on osaltaan myötävaikuttanut keskustelun kärjistymiseen.

– Trump on puolueen johdossa todella lietsonut pelkoja ja kaunapolitiikkaa, Wilson sanoo.

Edellisten vaalien jälkeiset tapahtumat eli kongressiin tunkeutumisen henki elää kannattajien joukossa yhä vahvana.

– Todellinen huoli on se, mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Jos Kamala Harris voittaa, miten vihaiset äänestäjät vastaavat?

Molemmat puolueet puhuvat uhista, mutta esittävät ne hyvin eri tavoin. Molemmilla puolilla näihin pelkoihin ja uhkiin kuitenkin suhtaudutaan suurella tunteella.

Pelon ja inhon alla muhii vielä suurempikin huoli: amerikkalaisten luottamus ylipäänsä demokratiaan ja yhteiskuntaan on heikkenemässä. Republikaanien puolella lietsotaan ajatusta turmeltuneista ja vilpillisistä vaaleista – ja tunnetta vallan viemisestä omista käsistä.

– Demokraattien puolella taas ahdistus liittyy "trumpismiin" ja siihen, mitä demokraattisille instituutioille tapahtuu ja millainen maa heillä tulevaisuudessa on.

Lue lisää: Mistä Amerikka äänestää? MTV Uutisten ja Tiedekulman tapahtumasarja avaa Yhdysvaltojen suuria kysymyksiä

Kamala Harris kutsui Putinia murhanhimoiseksi diktaattoriksi – näin Kreml kommentoi

NYT: Trump on toiminut "varjopresidenttinä" Yhdysvaltain ulkopolitiikassa – esimerkiksi nostettu Suomen Nato-jäsenyys