Millaista on viettää vapaapäivää omalla työpaikalla? Ähtärin myyntipäällikkö Lea Lahtinen lähti kiertämään eläinpuistoa ja yritti eläytyä paikkaan satunnaisen vierailijan silmin.
Tuli vietettyä ansaittua vapaapäivää työpaikallani Ähtäri Zoossa espoolaisen serkkuni kanssa. Serkun kanssa olemme pitäneet yhteyttä yllä tapaamalla pari kertaa vuodessa ja tapaamisiin ovat olennaisena osana kuuluneet ulkoilu, uinti ja kahvilassa käynti. Tällä kerralla serkku totesi, että ne pandat hän haluaa nähdä.
Niinpä suuntasimme sakeassa lumipyryssä kohti Pandataloa ja Lumia sekä Pyryä. – Ettei muuten olisi hieman enteelliset lempinimet näillä veijareilla?
Pandatalossa sijaitseva Deli&Cafe Snowpanda on paikka, jossa harvoin ehtii istuskella työpäivän aikana. Tarjolla on ruoka-annoksia, salaattibuffa ja kahvila erikoiskahvineen sekä leivonnaisineen. Meille maistui peruskahvi, vitriinin yläpuolella ilmoitettiin, että ”pala kakkua kuuluu kaikille”. Nyt pitäisi vaan päättää mitä otettaisiin.
Lyhyen ja tehokkaan neuvottelun jälkeen (tässä kohdassa tekstiä jälkikasvu repeää) päädyimme maistamaan pandaleivoksia ja juhlistamaan yhteistä vapaapäivää lasillisella kuohuvaa.
Samalla saimme päivitettyä kuulumiset sekä päiviteltyä uutisten lööpit. Kahvilasta avautui näkymä lumiselle Hankavedelle. Silti oli helppoa kuvitella itsensä kahvilan terassille kesällä, tai sittenkin myöhemmin syksyllä kun matkailualan henkilöstö lomailee.
Kun vielä pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että molemmat pidimme enemmän tummasta pandaleivoksesta kuin vaaleasta, olikin jo aika siirtyä oikeita pandoja katsomaan.
Siirryimme lähemmäs tarhoja. Molemmat pandat olivat ulkona ja katselivat toisiaan väliaidan molemmin puolin.
Jin Baobao, eli Lumi ei vielä ole kiinnostunut pojista, mutta keimailun se jo näytti hallitsevan.
Saatuaan Hua Baon, suomalaiselta nimeltään Pyryn mielenkiinnon heräämään neito häipyi kauemmas omaan tarhaansa, kiipesi korkealle mäntyyn ja temppuili siellä.
–Lumi on sellainen hassuttelija, kertoi iloinen pikkutyttö minulle.
Pyryn ulkoillessa hoitaja vei sisätarhaan porkkanoita ja tuoretta bambua. Pian Pyry tulikin aterioimaan ja iloksemme lähikuviin. Emme olleet ainoita kuvaajia ja kuvaaminen ilman salamavaloa kävijän omaksi iloksi ja muistoksi on sallittua. Pyry on kyllä salskea poika noustessaan kahdelle jalalle etsiessään hoitajan piilottamia makupaloja. Pian oli porkkanat löydetty ja popsittu, sitten bambun kimppuun. Oksa tassuun, rento ja miehekäs makuuasento jalat levällään. Nopeasti bambusta kuori pois ja rouskis.
Tällä välin Lumi oli tullut alas männystä ja kirmaili lumihangessa. Kuperkeikoilla mäkeä alas, loikka hankeen! Selvästi se näyttää nauttivan ähtäriläisestä talvesta. Turkki lumisena sisälle katsomaan, onko syötävää jo tuotu tarjolle.
Pandat ovat esillä kyllä oikein hyvin, niitä houkuttava ruoka tuodaan sisätarhaan ja isoista ikkunoista näkee ulkotarhoihin, jos sään puolesta ei tee mieli mennä ulos katselemaan. Pandat elävät oman rytminsä mukaan ja lepäävät kun siltä tuntuu. Erityistä päivärytmiä ei ole, päivät kuluvat syöden, leikkien ja lepäillen.
Pandojen katseleminen täytti yhteisen päivämme rentoutusosion. Lähtiessä ihastelimme lasten pandoille lähettämistä tervehdyksistä koottua näyttelyä. Postia pandapariskunnalle on tullut paljon. Myös kiinalais-suomalainen valokuvanäyttely on mielestämme näkemisen arvoinen.
Pandatalon alakerrassa on keskoskaappi, jossa mahdollista tulevaa jälkikasvua tullaan hoitamaan. Pandavauvat, kuten kotoisten karhujemmekin pennut, syntyvät kovin pienoisina isoihin emoihinsa verrattuina. Pandapentujen hoitamisessa tarvitaan ihmisen apua, karhut pärjäävät pääsääntöisesti omillaan.
Pandarakennus tarkasti säädeltyine ilmasto-olosuhteineen oli kokemus sekin; kostea ilma tuntui tekevän hyvää pakkaspäivien ja lämmityksen kuivattamalle iholle.
Lumipyry oli vaihtunut kirkkaaseen auringon paisteeseen jatkaessamme matkaa eläinpuistokierrokselle. Ensimmäistä kertaa kuljin reitin uuteen kulkusuuntaan päin.
Ensimmäisinä ovatkin nyt paksuhäntäiset pikkupandat, kettu, sorkkaeläimet ja joogaavat karhut. Aurinko oli houkutellut susilauman suojakatoksensa päälle.
– Jaha, siellä alkaa karaoke, totesimme kun ensimmäinen viritti ääntä auki ja pian koko mäki raikasi. Ilveksillä oli ruokapäivä. Useat eläimet eivät syö joka päivä eläinpuistossakaan, vaan niiden luontaista ruokailurytmiä tuetaan. Eläinpuistossa saa muuten tähän aikaan vuodesta parhaat luontokuvat, koska nyt ovat turkit tuuheimmillaan.
Kotieläintilalla teimme aikamatkan 1800-luvun lopulle maalaistaloon ja navettaan. Että on lehmän silmä kaunis!
Kierroksemme päättyi Ähtäri Zoon matkamuistomyymälään. Lähtihän sieltä pehmopanda mukaan Espooseen, kevyen myyntipuheen jälkeen. Kolmen kilometrin eläinpuistokierrokselta mentiin Mesikämmenen kylpylään välttelemään kuntouintirataa ja nautiskelemaan lämpimästä porealtaasta. Kiitos, serkku, kivasta päivästä! Sain kanssasi asiakkaan silmin katsoa työpaikkaani.
Kirjoittaja on Lea Lahtinen, Ähtäri Zoon myyntipäällikkö
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.