Eläinpuiston kevät on täynnä uutta elämää. Syntymän ihmettä todistetaan melkein päivittäin, kertoo Ähtärin eläinpuiston eläinlääkäri Heini Niinimäki.
Yllä olevalla videolla Lumi leikkii sille tehdyllä puukuulalla.
Meillä vierailevat ihmiset kysyvät usein, miksi Lumi ja Pyry eivät ole yhdessä. Kaksikko vaikuttaa viestittelevän toisilleen aidan läpi, ja usein etenkin Pyry ilmestyy aamulla pihalle odottelemaan, josko Lumikin malttaisi aamu-uniltaan tulla sitä tervehtimään.
Pandat ovat kuitenkin luonnossa yksineläjiä, ja aikuiset yksilöt tapaavat lähinnä kerran vuodessa esiintyvänä kiima-aikana. Tällaisiin tapaamisiin etenkin Lumi on vielä liian nuori, ja vaikka pandapennut ovatkin toiveissamme, on niitä maltettava vielä odottaa.
Eläinpuistossa kevät on silti täynnä uutta elämää: sen lisäksi, että esimerkiksi talviunia vetäneet karhut ja mäyrät ovat heränneet, ja horrostajistamme viimeinenkin eli kyy on sekin palaamassa omaan terraarioonsa, syntymän ihmeitä tapahtuu harva se päivä.
Raidalliset villisianporsaat tonkivat jo ulkona. Kuva: Ähtäri Zoo
Ihanan raidallinen villasikakatraamme alkaa olla jo siinä iässä, että ne tonkivat rohkeasti ulkona ja tutkivat innolla kaikkea uutta siivoussangoista risukoihin. Kotieläintilalla vastakuoriutuneet tiput ovat loputtoman hellyyttäviä ja odottavat pääsyään kanalaan yleisön näkyville. Ensimmäiset metsäpeuran vasat ovat jo syntyneet, eivätkä ne vielä tiedä, että me toivomme niiden olevan aikanaan osa käynnissä olevaa LIFE-hanketta, jossa metsäpeuroja palautetaan luontoon.
Honteloraajainen, märkää myttyä muistuttava vastasyntynyt hirvi on käsittämättömän pian syntymänsä jälkeen jo pystyssä. Kuva: Ähtäri Zoo
Myös hirvitarhassa eläinmäärä lisääntyi äkisti muutama päivä sitten. Usva oli nimittäin pyöräyttänyt kaksoset, joiden nimiksi päätyivät Ilo-nimisen isän vastapainoksi Suru ja Murhe. Ei se nimi ole täällä ennenkään ollut kummoinen enne!
Honteloraajainen, märkää myttyä muistuttava vastasyntynyt hirvi on käsittämättömän pian syntymänsä jälkeen jo pystyssä ja kykenee liikkumaan vauhdikkaastikkin. Se on monille luonnoneläimille elinehto, sillä emän matkassa täytyy pysyä lähes välittömästi syntymän jälkeen.
Hoitajille kevät on kiireistä aikaa. Talven jäljiltä siivottavaa ja kunnostettavaa on paljon, ja tiineitä eläimiä sekä vastasyntyneitä on tarkkailtava ja tarvittaessa autettava. Aina ei edes tiedetä, onko eläin tiineenä vai ei, sillä sopivia raskaustestejä ei meidän asukkaillemme pahemmin valmisteta.
Aamulla ei siis ikinä tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Kokeneet hoitajat arvaavat kuitenkin mahdollisen mahan pyöristymisen lisäksi usein myös eläimen käytöksestä, että jotain on tapahtumassa. Useimmat eläimet kaipaavat rauhaa synnytyksen lähestyessä ja hakeutuvat tarhassa hieman syrjemmälle, ja niiden käytös voi muutoinkin muuttua. Tästä hoitajat tietävät seurata eläimen hyvinvointie entistäkin tarkemmin.
Ensimmäiset metsäpeuran vasat ovat jo syntyneet. Kuva: Ähtäri Zoo
Iloisten perhetapahtumien keskellä sormia täytyy kuitenkin pitää hieman ristissä, ja valitettavasti kevääseen liittyy usein myös murheita (myös muita siis, kuin aiemmin mainittu suloinen Murhe hirvitarhassa).
Useimmat asukkimme ovat varsin hyviä synnyttäjiä ja jälkikasvulla on hyvät edellutykset selvitä, mutta vastasyntyneen elämän ensimetrit ovat aina riskialttiita. Joka vuosi joku poikaisista menehtyy, eivätkä aivan kaikki emätkään aina selviä.
Vaikka eläinpuistossa voimmekin usein antaa eläimille apua, jota luonnossa ei olisi saatavilla, niin silti asukkaamme ovat villieläimiä. Niiden elämään puuttumisessa tasapainotellaan aina eläimelle aiheutuneen stressin ja esimerkiksi hoidontarpeen välillä pyrkien punnitsemaan, mikä vaihtoehto olisi eläimen hyvinvoinnin kannalta paras.
Näin keväällä tätä hyöty-haitta-arviota joutuu tekemään myös moni luonnossa liikkuja, eikä Suomessa luonto ole onneksi ikinä kovin kaukana. Keväällä pikkupoikasiin voi törmätä niin erämaan metsävaelluksella kuin Helsingin keskustassakin. Etenkin ihmisasutuksen läheisyydessä yksinään havaittu eläinlapsi herättää usein ihmetystä.
Kotieläintilalla vastakuoriutuneet tiput ovat loputtoman hellyyttäviä. Kuva: Ähtäri Zoo.
Monille eläimille on kuitenkin täysin normaalia jättää poikanen yksin odottelemaan pidemmäksin aikaa. Tällöin ihmisen puuttuminen tai jopa lähietäisyydellä oleskelu saattaa estää emoa palaamasta jälkikasvunsa luo sekä aiheuttaa poikaselle turhaa stressiä.
Useimmiten villieläimen poikanen kannattaa siis jättää omaan rauhaansa ja poistua hipihiljaa paikalta, oli kyseessä sitten kuutti Helsinkiläisellä rannalla tai pikkuinen rusakko takapihalla. Jos eläimen hyvinvointi kovin epäilyttää, niin talteen keräämistä parempi vaihtoehto on lähes aina tarkkailu kauempaa ja neuvojen kysyminen ensin esimerkiksi eläintarhasta, eläinlääkäriltä tai villieläimet tuntevalta eläinsuojeluneuvojalta.
Meillä poikasia voi sen sijaan tulla tarkkailemaan hyvillä mielin melko läheltäkin. Toki myös eläinpuistossa tuore emä usein piilottelee hetken jälkikasvuaan, ja se rauha on niille annettava. Mutta varsin pian niin emät kuin vastasyntyneetkin rohkaistuvat, ja alkavat liikkumaan entistä enemmän myös yleisön näkyvillä.
Kärsivällinen ja rauhallinen tarkkailija saa täällä eniten irti eläinlasten bongauskierroksestaan!
Kirjoittaja Heini Niinimäki on Ähtärin eläintarhan eläinlääkäri