Veri- ja virtsanäytteitä, monitorointia, käyttäytymisen seuraamista. Sitä kaikkea kuuluu pandahoitajan työpäivään Ähtärissä, jossa tutkitaan pandojen lisääntymiseen liittyviä merkkejä. Tulokset ovat kiinnostavia tutkimusmielessä, mutta taustalla siintää myös ajatus eläinpuiston omista pandapienokaisista.
Pandahoitaja Anna Palmroth kertoo, että molemmilla pandoilla painaa murrosikä päälle. Se tekee elämästä niiden kanssa haastavaa mutta kiinnostavaa.
– Pyryllä murrosikä näkyy reviirin merkkailuna ja kävelynä ja haisteluna. Se vahvistaa sitä omaa reviiriään ja kertoo olevansa kukkulan kuningas. Pyry myös enemmän hajottaa asioita kuin leikkii niillä.
– Lumi on toisina päivinä leikkisä ja aktiivinen ja hyvää pataa Pyryn kanssa, toisina päivinä se on hoitajia ja Pyryä kohtaan enemmänkin, että "saisinko olla yksin, en halua leikkiä teidän kanssanne".
Lumi ja Pyry vaihtavat ajoittain tarhoja, jotta ne tutustuisivat toistensa hajuviesteihin. Tämä saattaa edesauttaa kiimaan tuloa sekä aikanaan pandakaksikon lisääntymistä.
Ne jättävät toisilleen hajumerkkejä, joista toinen voi haistella "minkälaisia sydämiä sinne on tällä kertaa jätetty", Palmroth muotoilee.
Näytteitä ja dataa päivittäin
Nyt eläinpuistossa keskitytään keräämään pandoista dataa, jota analysoidaan tarkkaan. Vain sitä kautta voidaan sanoa varmuudella, milloin pandat tulevat sukukypsiksi ja kiimaan – tapahtuuko se tänä keväänä vai myöhemmin.
– Pandamme ovat vielä hyvin nuoria. Kun meillä on tarpeeksi tietoa niiden hormonitasoista ja käyttäytymisestä, olemme valmiita, kun kiima-aika koittaa. Meidän on tärkeää tietää, miten naaras käyttäytyy, kun sen kiima-aika lähestyy, Palmroth sanoo.
Pandojen virtsanäytteitä kerätään päivittäin, verinäytteitä otetaan harvemmin ja käyttäytymisen ja esimerkiksi ruokahalun muutoksia kirjataan ylös.
Vuorovaikutus vai omat reviirit?
Ähtärin pandatalossa Lumi ja Pyry pääsevät näkemään toisensa omista tarhoistaan.
– Monessa tarhassa uros- ja naaraspandat eivät pääse näkemään toisiaan paitsi silloin, kun ne ovat kiimassa.
Pandat ovat yksineläjiä, joilla on yleensä melko eristäytynyt reviiri. Ähtärissä pandat pystyvät olemaan vuorovaikutuksessa ympäri vuorokauden.
– Tätä myös tutkitaan, että onko tämä lisääntymisen kannalta parempi asia. Näin toisen pandan ilmestyminen kiima-aikana samalle reviirille ei ole niin iso asia, kun se on se tuttu kaveri, Palmroth kertoo.
"Sokkona hommaan ei kannata lähteä"
Todennäköisesti pandat pääsevät kohtaamaan toisensa ilman aitoja ensi vuoden puolella.
– Sillä, että pandat ovat meillä täällä Ähtärissä, on isompikin merkitys kuin se, että saisimme pentuja. Lajinsuojelulle on tärkeintä, että osallistumme tutkimukseen ja keräämme dataa tästä ilmanalasta.
Palmrothin mukaan mahdolliset pennut toisivat mukanaan myös paljon työtä – henkilökuntaa ja valvontaa pitää olla pentuja varten ympäri vuorokauden, klinikan valmius täytyy olla huipussaan esimerkiksi keskoskaapin osalta, myös kiinalaisia vierailijoita pandojen suojelukeskuksesta tulee avuksi.
– Kyllähän sitä pentua odottaa näin hoitajanakin, mutta kaikki data, jota saamme kerättyä, helpottaa tulevia vuosia ja asioiden suunnittelua. Sokkona siihen hommaan ei kannata lähteä.
Neljä erikoista faktaa pandojen lisääntymisestä
1. Vesi kuljettaa viestiä valmiudesta. Pandoille on tyypillistä jättää viestejä veteen, kun kiima-aika lähestyy. Ne jättää hajumerkkejä ja virtsaavat luonnossa puroon, joka virtaa vuoristoa pitkin alas.
Näin pandat eri kohdilla vuoristoa tietävät, kuka milloinkin on lähestymässä kiima-aikaa.
Myös vedellä leikkiminen saattaa lisääntyä kiima-ajan lähestyessä.
Tämä on otettu huomioon myös Ähtärissä, jossa ulkotarhoissa olevat purot on rakennettu lisääntymistäkin ajatellen. Sama vesi virtaa molempien tarhojen läpi.
2. Mahdollisuus tiineyteen menee nopeasti ohi. Pandoilla kiima-aika on todella lyhyt. Se tapahtuu kerran vuodessa ja naaraan kiima kestää noin 30-48 tuntia yksilöstä vaihdellen.
– Siinä pitää olla todella tarkkana hormonien kanssa eikä pidä yrittää kohtaamista liian aikaisin, kun naaras ei ole vielä valmis ottamaan urosta vastaan, Palmroth sanoo.
Uroksen käytöksestä pystyy Palmrothin mukaan päättelemään paljon myös naaraan h-hetkestä. Kiima-ajan ollessa parhaimmillaan molempien käytös muuttuu, ja esimerkiksi äännähtelyt lisääntyvät.
– Uros merkkaa reviiriään ja kertoo naaraalle olevansa valmis, naaras äännähtelee myös loppuvaiheessa enemmän, muuten ne ovat melko hiljaisia.
3. Pandaemo voi päättää itse kantoajastaan. Pandan kohdalla on mahdotonta sanoa, kuinka kauan emo kantaa poikasta vatsassaan. Aika vaihtelee paljon.
– Naaras pystyy tarvittaessa keskeyttämään alkion kasvun ja odotella, ennen kuin se päättää jatkaa sen kehitystä. Naaras siis kontrolloi kantoaikaa, harvalla eläimellä on tällaista kykyä.
Palmrothin mukaan pandanaaras haluaa olla varma, että sillä on tarpeeksi energiaa alkion kasvattamiseen, joten ravintotilanne on yksi syy alkion kasvun hidastamiseen.
– Se haluaa olla varma myös ympäristöstä, että sillä on turvallinen pesäpaikka synnytystä ja pennun kasvattamista ajatellen.
Panda on yleensä hyvä synnyttäjä, sillä pentu syntyy niin pienenä. Pandan pentu painaa syntyessään vain noin 140 grammaa ja on lähes karvaton ja sokea.
4. Naaras hoitaa vain toista pennuista. Pandan pentu on täysin kyvytön pärjäämään yksin, joten kriittiset ajat alkavat vasta syntymän jälkeen.
Pandat saavat luonnossakin 1-2 pentua, keinohedelmöityksellä alkunsa saaneita pentuja tulee monesti kaksi.
Jos pentuja syntyy kaksi, emo hoitaa vain toista niistä.
– Luonnossa ravintoa ei ole riittävästi kahden pennun elättämiseen. Tarhaolosuhteissa tehdään pentuvaihtoa ja hoitajat hoitavat toista pentua, kunnes ne ovat tarpeeksi vanhoja ollakseen emon kanssa.
Tämän vuoksi Ähtärissäkin ollaan valmistauduttu klinikalla ja keskoskaapissa, joka odottaa mahdollista pentua Ähtärin pandatalon alakerrassa.
Katso, mitä pandat puuhailevat! Vuorokauden ympäri kamerakuvaa tarhoista näyttävä pandalive kertoo:
Pandalive
