Jonna Heynke on syönyt masennuslääkkeitä 16 vuotta. Hänelle on kirjoitettu lukuisia reseptejä ja diagnooseja. Heynke on yrittänyt vuosia irti masennuslääkkeistä, mutta vieroitusoireet ovat aina voittaneet.
Sokeana syntyneen Jonna Heynken, 41, demonit palasivat jälleen Australian-lomalla.
Näitä demoneita ei voi nähdä tai kuulla. Heynkelle ne ovat tapa kuvata mielenterveyslääkkeiden aiheuttamia vieroitusoireita.
Heynke kertoo yrittäneensä vieroittautua masennuslääkkeistä neljä kertaa. Vieroitusoireet ovat lopettaneet jokaisen yrityksen.
– Tästä on tullut noidankehä. Pelkään vieroittamisen aloittamista, koska pelkään, että alan pelätä. En uskalla vieroittautua, Heynke myöntää.
Monet Heynken kuvailemista oireista ovat fyysisiä.
– Hirveitä vatsakipuja, saatan oksentaa koko yön. Kroppani on ylivalppaana. Elimistöni ei anna levätä. Tulee tunne, että pitää taistella tai paeta. Saan sähköiskuja päähäni, Heynke luettelee oireitaan.
"Avuksi kelpaa vain mieheni syli"
Heynken vieroitusoireissa kamalinta on turvattomuuden tunne.
– Itken ja olen surkea. Hetkelliseksi avuksi kelpaa vain mieheni syli. Demoneihin en ole saanut mistään tai keneltäkään pysyvää apua, Heynke kertoo.
Australian-lomalla oli vaikea rentoutua, sillä Heynkea alkoi hirvittää, jos puoliso oli vähänkin kauempana.
– Minua pelotti, jos mies oli parvekkeella ja minä olin makuuhuoneessa. Tuntui siltä, että jotain konkreettista pahaa voisi tapahtua, Heynke sanoo.
Johanna on käyttänyt masennuslääkkeitä 16 vuotta.
"Sain lääkkeet 15 minuutissa"
Psyykelääkkeiden syönti alkoi unettomuudesta.
Nykyään Saksassa asuva Jonna Heynke kuvailee itseään luovaksi, spontaaniksi ja herkäksi taiteilijasieluksi. Erilaisia mielenterveyslääkkeitä hän on käyttänyt 16 vuotta.
Vuonna 2004 Heynke oli kärsinyt unettomuudesta jo pari vuotta. Silloinen parisuhde reistasi ja Heynken kolmoishermon juuri oli vapautettu pienessä aivoleikkauksessa.
– Olin niin väsynyt. Saatoin valvoa kaksi tai kolme yötä putkeen. Romahdin terveydenhoitajan vastaanotolla ja aloin itkeä, Heynke muistelee.
– Terveydenhoitaja ehdotti, että kävisin psykiatrilla. Menin ja hän kyseli tilanteestani. Sain lääkkeet ja masennus-diagnoosin 15 minuutissa. Se oli mekaaninen juttu, Heynke jatkaa.
Terapiat loppuivat lyhyeen
Heynke ei kokenut saavansa masennuslääkkeistä helpotusta. Loppuvuodesta 2004 Heynke vietti viikon Savonlinnan keskussairaalan suljetulla psykiatrisella osastolla.
Suljetulle osastolle hän päätyi uudelleen kaksi vuotta myöhemmin heinäkuussa 2006.
Tässä välissä sekä diagnoosi että lääkitys vaihtuivat. Masennuksen tilalle tuli kaksisuuntainen mielialahäiriö.
– Masennusoireeni olivat lievittyneet. Olin vastaanottokäynnillä henkilökohtaisista syistä pahalla päällä. Se lienee innoittanut uuteen diagnoosiin, Heynke arvelee.
Tuon jälkeen Heynkelle on diagnosoitu ainakin ADHD, sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, impulssihäiriö ja rajatilahäiriö. Kaikkia niistä on hoidettu lääkkeillä.
Heynken ainoa yksilöterapiakokeilu loppui lyhyeen, kun kemiat eivät kohdanneet. Ryhmäterapiaa Heynke kokeili suljetulla osastolla. Varkaudessa Heynke kävi juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Omien sanojen mukaan Heynke unohti kaksi vastaanottokertaa, mikä tulkittiin maanisuudeksi. Sitä alettiin hoitaa lääkityksen alas ajamisella, mihin Heynke ei suostunut.
– Tärkeintä olisi, että tukihenkilö olisi käynyt läpi samoja vieroitusoireita. Mikään ei korvaa toisen ihmisen läheisyyttä. Sitä on turha yrittää korvata pillereillä, Heynke toteaa.
Lääkekokeiluja ja vieroitusoireita
Muutaman kuukauden aikana Heynkelle määrättiin kolmea eri mielialalääkettä kahden eri lääkärin resepteillä.
Olo aina välillä parani, kunnes se taas huononi. Heynke kertoo, että seuraavina vuosina hänelle kirjoitettiin venlafaksiinin ja lamotrigiinin ohella peratsinia, zyprexaa, risperidonia, levomepromatsiinia, xeldoxia, ketiapiinia ja metyylifenidaattia.
Vaikeasti lausuttavia lääkeaineita yhdistää se, että kaikkia niistä käytetään mielialahäiriöiden hoitoon.
Lääkkeitä määräsivät sekä suomalaiset että saksalaiset lääkärit, sillä Heynke muutti Saksaan vuonna 2011. Aina kun uusi lääke kirjoitettiin, lopetettiin vanhan käyttö Heynken mukaan kuin seinään.
– Se oli lääkekokeilujen ja vieroitusoireiden sekamelskaa. Yritys-erehdys -lääkerupeamat aiheuttivat raivoa, itkuisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia, Heynke arvioi.
"Tämä on sudenkuoppa"
Jos oireet ovat lisääntyneet, on lääkitystä Heynken mukaan lisätty tai muutettu. Jos oireet ovat vähentyneet, on lääkitystä lisätty tai muutettu.
Heynke sanoo yrittäneensä neljä kertaa lopettaa venlafaksiinin käytön. Jokainen yritys on epäonnistunut.
– Kaikilla lääkäreillä on ollut sama mantra. Lääkkeet ovat tärkeitä. Jos alan kyseenalaistaa lääkityksen, niin kapinoin. Minulla ei ole keinoja väittää vastaan. Tämä on sudenkuoppa, Heynke sanoo.
Masennusjaksojaan Heynke ei kiellä. Ne ovat hänen mukaansa johtuneet vaikeista elämäntilanteista. Kroonisesti masentunut hän ei koe olevansa.
– Kaikki vain tulkitaan sairaudeksi. Jos en hyväksy diagnoosia, niin kiellän sairauden. Jos kirjoitan liikaa, niin sekin on sairauden oire, Heynke kertoo turhautuneena.
– Elämästäni halutaan tehdä yksisuuntainen tie, jossa ei ole mitään yllätyksiä. Lääkkeet turruttavat ja kahlehtivat minua. Tunteet latistuvat, Heynke jatkaa.
Masennuslääkkeet ja vieroitusoireet ovat kulkeneet rinnakkain
Mielialalääkkeillä ja vieroitusoireilla on pitkä yhteinen historia, kirjoitti vuoden tiedetoimittajana palkittu Jani Kaaro äskettäin Rapport-sivustolle.
Vuonna 1903 käyttöön otetut barbituraatit olivat ensimmäisiä synteettisiä rauhoittavia lääkkeitä. Niiden käyttö on likimain täysin lopetettu, koska yliannostukseen liittyy kuolemanriski ja ne aiheuttavat rajua riippuvuutta.
Barbituraatien tilalle markkinoille astui meprobamaatti. Lääkettä mainostettiin Kaaron mukaan laajalti ja siitä tuli erittäin suosittu. Meprobamaatin käyttö hiipui, kun sen todettiin olevan erittäin koukuttavaa.
Seuraavaksi markkinat valtasi diatsepaami, joka tunnetaan paremmin kauppanimellä Valium. Se oli yhdenlainen bentsodiatsepiini, joka puolestaan oli aiemmin korvannut meprobamaatin. "Bentsot" pitkälti hylättiin riippuvuuden takia.
Valiumin kohdalla riippuvuuden riski oli jälleen olematon, kunnes näin ei ollutkaan.
Valiumin ja sen sukulaiset korvattiin SSRI-lääkkeillä, joiden nimeen nykyään vannotaan. Vuonna 1997 julkaistiin ensimmäinen tutkimus, jossa puhuttiin SSRI-lääkkeiden vieroitusoireista.
Professori: Vähemmistölle todellinen ongelma
Helsingin yliopiston psykiatrian professorin Erkki Isometsän mukaan SSRI-lääkkeiden kohdalla on väärin puhua riippuvuudesta, sillä se vie mielikuvat päihdeongelmiin.
– Yhtä hyvin voitaisiin puhua lopettamisoireista. Pitkään on tiedetty, että lääkehoitoihin liittyy näitä ongelmia. Jo vuoden 2004 Käypä hoito -suosituksessa mainittiin vieroitusoireet, Isometsä sanoo.
– Varmasti on ollut myös tilanteita, joissa hoitava lääkäri ei ole ymmärtänyt, mistä on ollut kysymys tai on ollut potilaan kanssa erimielisyyttä siitä, mistä oireet johtuvat, Isometsä jatkaa.
Isometsän mukaan on laaja kokemus siitä, että kun vieroitus tehdään useamman viikon aikana, niin se yleensä toimii. Sen sijaan vankkaa tutkittua näyttöä ei vielä ole olemassa. Isometsää huolettaa, että osa potilaista lopettaa lääkehoidon itsenäisesti.
– Se ei ole viisasta. Lääkityksen lopettaminen pitää aina tehdä yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Siitä ei seuraa mielestäni mitään hyvää, jos ihmiset omin päin vähentävät lääkeannoksiaan, Isometsä toteaa.
– Lääkärin täytyy saada palautetta, jos lääkkeiden kanssa on ongelmia, Isometsä jatkaa.
Suomessa on Isometsän mukaan markkinoilla 22 erilaista masennuslääkettä. Niiden vieroitusoireissa on merkittäviä eroja. Lääkityksen asteittainen vähentäminenkään ei ole 100 prosenttisen varma keino välttyä vieroitusoireilta.
Vieroitusoireista kärsivien määrää on Isometsän mukaan vaikea arvioida.
– Jos annan jonkun luvun, niin se ei kuvaa todellisuutta eri lääkkeiden välillä. Ongelmallisimmista lääkkeistä vieroitusoireita saa varmasti 10-30 prosenttia käyttäjistä. Suurin osa niistä on suhteellisen lieviä ja lyhytaikaisia, Isometsä muistuttaa.
– Mutta on pieni vähemmistö potilaita, joille vieroitusoireet jäävät pidemmäksi aikaa ja se on todellinen ongelma, Isometsä jatkaa.
"Äitiydelle olen heittänyt hyvästit"
Vuonna 2016 Jonna Heynke alkoi tosissaan etsiä ulospääsyä lääkkeiden keskeltä. Edellisenä vuonna hän oli kirjautunut vapaaehtoisesti psykiatriselle osastolle.
Heynke oli muuttanut Saksassa uuteen kaupunkiin, jossa hän koki olevansa turvaton ja yksinäinen. Lisäksi päälle painoivat rahahuolet.
Hän otti lääkehoidon lopettamisen esille useiden lääkäreiden kanssa.
– Yksikään heistä ei lotkauttanut korvaansa. Lopulta tein itsenäisen päätöksen pyrkiä lääkkeistä eroon, Heynke sanoo.
Heynken mielestä on erityisen julmaa, että hänen elämänsä marssii lääkkeiden tahtiin.
– Äitiydelle olen heittänyt hyvästit. Ikä painaa päälle ja vieroitus tulee viemään vuosia, Heynke sanoo vihaisesti.
Vieroitusoireet yllättävät
Heynken itse aloittamien vieroitusjaksojen ensimmäiset kuukaudet ovat yleensä sujuneet kohtuullisen hyvin.
Vieroitusoireet ovat Heynken mukaan nostaneet päätään, kun hän on tiputtanut venlafaksiinin kerta-annoksen alle 25 milligramman.
Monia oireista Heynke kuvaa sellaisiksi, joita hän ei ole kokenut sen enempää ennen lääkityksen aloittamista kuin lääkkeiden käytönkään aikana.
– Minulla ei ollut edes käsitystä paniikkikohtauksista ennen kuin vieroituksen aikana aloin saamaan niitä, Heynke ihmettelee.
Heynke kertoo demonien ja paniikkikohtausten häipyneen vasta, kun hän on kerta toisensa jälkeen nöyrtynyt ja kulauttanut kurkustaan alas isomman annoksen venlafaksiinia.
"Olen vihainen itselleni"
Jonna Heynke ei ole ongelmansa kanssa yksin. Facebookin suljetussa SSRI-vieroituksen vertaisryhmässä on yli 800 jäsentä. Monen tarina muistuttaa Heynken kokemuksia.
Ryhmässä toistuu kokemus, että masennuslääkkeet on helppo saada, mutta niistä on vaikea päästä eroon. Vuonna 2018 noin puoli miljoonaa suomalaista sai Kelalta lääkekorvauksen masennuslääkkeisiin, selviää Suomen lääketilastosta.
– On todella nöyryyttävää olla lääkekoukussa. En kestä ajatusta, että joutuisin loppuikäni ottamaan näitä kemikaaleja, jotka minulle on annettu heppoisin perustein. Olen vihainen itselleni, että annoin lääkitä itseäni, Heynke myöntää.
– Olisi hienoa, jos joku tekisi minulle vieroitussuunnitelman, kulkisi rinnallani ja antaisi tarvittaessa apua vieroitusoireisiin. Heroiiniriippuvaiset saavat korvaushoitoa ja tukihenkilön. Me masennuslääkkeistä vieroittautujat olemme yksin, Heynke sanoo.
Heynke on pettynyt psykiatreihin.
– Olen tavannut heitä kymmenkunta, ja kaikkien viesti on sama: Sinä tarvitse lääkkeitä loppuelämäsi. Se, että väitän olevani terve, on heille vain merkki siitä, että olen sairas, Heynke ihmettelee.
Luovuttaminen ei käy päinsä, sillä Heynke on saanut kustannussopimuksen suurimman idolinsa, Rammsteinin nokkamiehen Till Lindemannin runokirjaan 100 Gedichte. Teoksen on määrä ilmestyä syksyllä.
– Haluan näyttää mihin pystyn. Tämä työ antaa iloa, varmuutta ja turvaa. Juuri näitä asioita minulta vuonna 2004 puuttui, ja niitä yritettiin korvata masennuslääkkeillä. Suomennostyön myötä sain luvan olla luova ja tehdä sitä, mistä todella nautin. Tällaisia parannuskeinoja tarvittaisiin pillereiden sijaan, Heynke toteaa toiveikkaana.
Korjaus 17.2. klo 9.10: Sypreksa korjattu zyprexaksi.