Alfa Romeo on tehnyt näyttävän paluun uuden Giulian myötä. Tehomalli Quadrifoglio näyttää, missä Alfasta parhaimmillaan on kyse.
Tykkäsimme
- Ulkonäöstä
- Ajettavuudesta
- Voimalinjasta
- Tunteikkuudesta
Emme tykänneet
- Halvoista yksityiskohdista
- Putket auki vain Race-asetuksella
Hinta alkaen 114 501 €
Koeajoauto 147 500 €
Siitä on liian kauan, kun Alfa Romeon mallistosta on viimeksi löytynyt nopea takavetoinen perheauto. Kaikkien autointoilijoiden onneksi se aika on jälleen koittanut. Tutustuimme autoon jo aikaisemmin syksyllä, joten emme käy samoja asioita nyt läpi. Sen sijaan keskitymme olennaiseen, eli ajamiseen.
Monet nykyautot ovat hieman mitäänsanomattomia. Objektiivisesti tarkasteltuna ne ovat hyviä tuotteita ja hoitavat tehtävänsä moitteettomasti, mutta samalla monet niistä ovat yhtä harmaita kuin vesisateinen syyspäivä. Sen kanssa elää, mutta ei se varsinaisesti kovin kivaa ole. Toki auton funktio pääasiassa on liikuttaa ihmisiä paikasta toiseen, mutta mitäpä jos asian voisi tehdä toisin. Jos jokainen matka voisi olla hymyn huulille nostattava kokemus. Vaikka olisikin sadepäivä.
Alfan luokse on mukava kävellä. Se on kaunis ja sen muodot vangitsevat. Keulassa on sopivasti aggressiivisuutta ja iso kolmiosäleikkö muistuttaa auton perimästä. Vanteet ovat korumaisen kauniit ja kevyet. Niiden takaa pilkistävät suuret hiilikuitukeraamiset jarrut ja lokasuojan päältä löytyvä neliapila kertovat viimeistään kyseisen yksilön menohaluista. Quadrifoglion perusmallistosta erottuvan ilmeen viimeistelevät hiilikuidusta valmistettu pieni takalippu sekä tasaisen pohjan päätteeksi diffuusori ja molemmilta laidoilta löytyvät kaksi pakoputkea.
Vakiomallin koeajossa auton penkit eivät saaneet kehuja. Heikot säätövarat ja olematon sivuttaistuki eivät vakuuttaneet laisinkaan. No tästä ei tarvitse enää huolehtia. Koeajoautossa olleet lisävarusteiset hiilikuiturunkoiset sporttijakkarat ottavat sopivan tiukkaan syleilyyn. Näissäkään penkeissä ei ole liiaksi säätöjä, mutta keskimittaiselle ajoasennon saa sopivaksi. Quadrifoglion vakiopenkeissä puolestaan on laajemmat säätövarat. Muuten sisätilat ovat tutut ja mallin tunnistaa ajotilanvalitsimeen tulleesta Race-asetuksesta, sekä mittariston neliapilasta.
Ratista löytyvä punainen käynnispainike muistuttaa sukulaisuudesta Maranelloon. Napin painallus herättää matalalta murahtavan kutoskoneen, jonka tyhjäkäynti tasoittuu nopeasti rauhalliseksi mörinäksi. Normaalissa rauhallisessa ajossa äänimaailma pysyy varsin vaisuna, eikä putkistoa yksinään voi avata mistään napista. Tämä on hieman harmi, sillä välillä olisi kiva vain kuunnella bassovoittoista murinaa myös rauhallisessa ajossa. Nyt äänen saaminen esille vaatii rajuimman ja muun muassa kaikki ajoavustimet poistavan Race-asetuksen käyttöä.
Normaalin liikenteen rytmissä ajeleminen hämmästyttää vaivattomuudellaan. Alusta toimii mainiosti, 19-tuumaisista sporttirenkaista (Pirelli P Zero Corsa) rengasmelu jää hyvin soveliaaksi, ja täsmällisen manuaalivaihteiston hämmentäminen on varsin nautinnollista. Jokainen aavistuksen syvempi kaasunpainallus kuitenkin viestii tarjolla olevista tehovaroista.
Alfa alkaa päästä oikeuksiinsa mutkaisella kantatiellä. Jokainen kaarre suorastaan suorastaan vetää autoa puoleensa, ja se pysyy tiessä kuin liimattuna. Ohjauksen nopea välityssuhde vaatii hetken aikaa totuttelua, mutta sen kanssa pääsee sinuiksi varsin nopeasti. Kaikki vaan toimii niin mainiosti, että kuljettajan paikalla on vaikea olla hymyilemättä.
Tämän teholuokan auton kaikkien ominaisuuksien arvioiminen vaatii radalle pääsyä, joten suuntaamme Alastaron radalle. Race-asetuksella paikaltaan lähdettäessä pidon kanssa on ongelmia. Auto sutii helposti kakkosvaihteen loppuun saakka, jos kuljettaja niin haluaa. Onhan se hauskaa, mutta ei kovin nopeaa. Tarkkuus ja ohjauksen nopeus pääsevät radalla oikeuksiinsa. Auton tasainen painonjakauma tuntuu rauhallisena käytöksenä. Aliohjautumista ei tapahdu missään vaiheessa, vaan perä lähtee ennemmin tulemaan sivulle. Tämä mahdollistaa myös varsin näyttävän leikittelyn ja pitkät kauniit sivuluisut. Muutaman ratakierroksen jälkeen häiritsevimmäksi piirteeksi nousevat vaihdekepin ja kytkimen suhteellisen pitkät liikeradat.
Giulia on juuri sitä, mitä Alfalta on pitkään odotettu. Se haastaa ominaisuuksillaan tosissaan saksalaiset premium-merkit, mutta tarjoaa reilun annoksen enemmän tunnetta. Ja tunne on juuri se asia, jolla Alfa puhuttelee pintaa syvemmältä. Raakudestaan huolimatta se herättää sympatiaa ja ihmiset kääntyvät hymyilleen katsomaan. Ja jos pelkkä auto itsessään ei pelasta sitä sadepäivää, sen tekee viimeistään ensimmäinen vastaan tuleva ja iloisesti kättä nostava Alfista. Alfan ratin takana pääsee osaksi perhettä.
MIKÄ Alfa Romeon uutukaisen houkutteleva tehomalli.
KENELLE Vaihtelua ja virkistystä etsivälle.
AJETTAVUUS Olipa kyse sukulaisuudesta Ferrariin tai mihin tahansa, Alfa Romeo vakuuttaa ajettavuudellaan. Rauhallisessa ajossa alusta toimii erittäin hienostuneesti, ja tarjoaa auton tehovarannot huomioiden jopa yllättävän mukavaa kyytiä. Iskunvaimentimien keskimmäisellä asetuksella meno hieman jäykistyy, mutta häiritsevää pintakovuutta ei tässäkään ole. Race-asetus on turhan kova katuajoon, mutta nimensä mukaisesti sopiva radalle. Ja siellä Alfa pääsee osoittamaan luonteen toisen puolensa. Autolla pystyy leikittelemään mielinmäärin, tai ajamaan oikeasti kovaa. Silloin suhteellisen pieni omamassa tulee parhaiten esille, ja auto on nautinnollisen tarkka käsiteltävä. Rata-ajon kruunaa nopea ja tarkka ohjaus, jossa ei kuitenkaan ole muutamia sporttimalleja nykyään vaivaava hermostuneisuutta.
SUORITUSKYKY 510 hevosvoimaa ja 600 newtometriä vääntöä suhteellisen kevyessä sedanissa lupailevat hyvää. Ja lupaukset myös täyttyvät. Kelistä johtuen häiritsevin tekijä oli pidon puute lukollisesti tasauspyörästöstä huolimatta. Mahdollisuus auton kokeiluun moottoriradalla kruunasi kokemuksen. Auton keveys ja ketteryys korostuivat Alastaron moottoridalla. Kaarteiden ulostuloissa kaasun kanssa saa olla tarkkana, mutta perän irrotessakin luisu on varsin helppo ottaa haltuun.
TILAT Etupenkit ovat nyt auton arvoiset. Takana on riittävästi tilaa keskimittaiselle, mutta istuinosa jää hieman lyhyeksi, eikä etupenkkien alla ole juuri tilaa talvikengille. Tavaratilaa on riittävästi, mutta syvä tila ja kapea lastausaukko heikentävät käytettävyyttä.
MALLISTO Giulia-malliston huipulta löytyvä Quadrifoglio on tarjolla manuaalin lisäksi 8-portaisella automaattivaihteistolla. Perusmallisto täydentyy lähiaikoina myös nelivetoisilla versioilla, jotka etenkin Suomen sääoloissa ovat ne mielenkiintoisimmat vaihtoehdot.
Alfa Romeo Giulia Quadrifoglio
Moottori 2 891 cm3, V6 tuplaturbo
Teho 375 kW (510 hv) 6 500 r/min
Vääntö 600 Nm / 2 500-5 500 r/min
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
Vetotapa Takaveto, tasauspyörästön lukko
0-100 km/h 3,9 s
Huippunopeus 307 km/h
EU-kulutus 8,5 l/100 km
CO2-päästöt 198 g/km
Mitat Pituus 4 639 mm, leveys 1 840 mm, korkeus 1 426 mm, akseliväli 2 820 mm
Omamassa 1 580 kg
Tavaratila 480 l
Galleria
Kuvat: Mikko Autio
Alfa Romeo Giulia Quadrifoglio nähdään Teknavin tehokaksikon testissä 12. tuotantokauden 8. jaksossa keskiviikkona 16.11. kello 22.45 MTV3-kanavalla. Jakson uusinta nähdään samalla kanavalla lauantaina 19.11. kello 18.00.
Lue lisää Alfa Romeo Giuliasta
Koeajo: Giulian Neliapilassa ainesta viettelysten vaunuksi
Koeajossa italialainen houkutus – tarjolla kauneutta ja ajonautintoa