Suomeen kotiutunut Tim Walker muistetaan aiemmista teksteistään, joissa hän on käsitellyt uutta kotimaataan sekä suomalaisen ja amerikkalaisen koulujärjestelmän eroja. Nyt koti-isänä viihtyvä Walker kirjoittaa The Atlanticissa suomalaisista päiväkodeista.
Tim Walker vertailee kirjoituksessa amerikkalaista ja suomalaista esiopetusta. Siinä missä Amerikassa noudatetaan tiukkaa lukujärjestystä, jossa painotetaan erityisesti lukemista, laitetaan Suomessa paljon painoarvoa niin vapaalle kuin ohjatullekin leikille.
Virginian yliopiston tutkijat ovat tarkastelleet amerikkalaisten lastentarhanopettajien asenteita vuosina 1998–2010. Opettajat vastasivat kyselyihin, joiden perusteella tutkijat havaitsivat selkeästi, että akateemisuus on ajan myötä korostunut opettajien vastauksissa.
Vuonna 1998 noin 30 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että lapsen tulisi oppia lukemaan päiväkodissa. Vuonna 2010 vastaava luku oli 80 prosenttia.
Tutkijaryhmä selvitti, että lukemisen opetteluun käytetty aika lisääntyi päiväkodissa tutkimuksen aikana, kun taas taiteisiin, musiikkiin ja lapsilähtöisiin aktiviteetteihin käytetty aika väheni. Lisäksi oppikirjojen ja -monisteiden käyttö lisääntyi valtavasti, samoin kuin lasten suoritusten arviointi.
Suomessa aikaa leikille
Walker kuvaa artikkelissa kokemustaan suomalaisesta päiväkodista, jossa heti ensimmäiseksi häntä vastaan tulee lauma pihalla leikkiviä lapsia.
Lastentarhanopettaja Anni-Kaisa Osei Ntiamoah korostaa Walkerille, että lapset oppivat leikkiessään. Leikki kehittää lasten kieltä sekä matemaattisia ja sosiaalisia taitoja. Näkemykselle löytyy tukea esimerkiksi tuoreesta leikkiä käsitelleestä tutkimuksesta.
– Leikki hyödyttää kognitiivista, sosiaalista, emotionaalista sekä fyysistä kehitystä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Kun leikkiminen on hauskaa ja lapsilähtöistä, lapset motivoituvat harjoittamaan mahdollisuuksiaan oppia.
Kuopion alueen vastaava päiväkodinjohtaja Maarit Reinikka vakuuttaa Walkerille, että suomalainen esiopetus ei perustu sille, että opettaja käskyttää lapsia istumaan hiljaa ja tekemään tehtäviä, sillä se ei ole lapsille luontainen tapa oppia. Perinteistä työpöydän äärellä opiskelua harjoitetaan noin yhtenä päivänä viikossa.
Ei pakkolukemista
Walker kiinnittää huomiota siihen, että päiväkodissa leikitään kahdella tavalla: vapaasti tai ohjatusti. Opetusneuvos Arja-Sisko Holappa kertoo Walkerille, että leikin rooli korostuu entisestään uudessa opetussuunnitelmassa, joka otetaan käyttöön ensi syksynä.
– Leikkiä käytetään siten, että lapset oppivat ilolla.
Amerikkalainen Common Score -standardi määrittelee ne taidot, jotka amerikkalaislasten tulisi jokaisen luokka-asteen päätteeksi osata. Standardin mukaan lasten tulisi vähintään oppia päiväkodissa lukemaan arkipäiväistä tekstiä ilman opettajan apua.
Suomessa lastentarhanopettajat eivät vielä joitain vuosia sitten edes saaneet opettaa lapsia lukemaan, vaan tuo tehtävä koettiin koulun vastuuksi. Nykyään opettajat voivat opettaa lukemista, mikäli lapsi on halukas ja kiinnostunut oppimaan.
Walker huomauttaa, ettei ole olemassa todisteita siitä, että tarhaiässä lukemaan oppineet lapset hyötyisivät taidostaan pitkällä aikavälillä. Seitsemänvuotiaana lukemaan opetelleet lapset saavuttavat viisivuotiaana oppineet ikätoverinsa lukemisen sujuvuudessa 11-vuotiaina.
Lukemattomuus ei hävetä
Vierailunsa päätteeksi Walker osallistuu päiväkodissa pidettäville syntymäpäiväjuhlille. Onnittelulaulun ja -tanssin jälkeen päivänsankarille ojennetaan syntymäpäiväkortti.
Opettaja kysyy lapselta, tarvitseeko tämä apua kortin lukemiseen.
– Auta sinä, lapsi toteaa.
Walker odottaa lapsen kasvoilta kuvastuvan häpeän tunteen, kun hän ei osaa vielä itse lukea korttia. Pieni lapsi ei kuitenkaan häpeä avuntarvettaan – ja miksi hänen pitäisikään?
Lähde: The Atlantic