Analyysi: Koronavirusepidemia on tänä vuonna vienyt ihmisiä sairaalaan ja hautoihin aivan eri tavalla kuin vuosien 2020 ja 2021 aikana

Kuolemantapausten määrä hyppäsi viime vuodenvaihteessa rajusti.

Marras–joulukuussa 2021 viikoittain kuoli 44–57 koronaa sairastanutta ihmistä, mutta tammikuussa viikoittain kuoli jo 112–141 koronapotilasta.

Huippunsa kuolemantapausten viikoittainen määrä saavutti nyt maaliskuussa viikolla 12, jolloin kuoli 248 koronaa sairastanutta ihmistä. Kevään edetessä kuolemantapausten määrä kuitenkin laski jyrkästi.

Koronavirusepidemia on tänä vuonna vienyt ihmisiä sairaalaan ja hautoihin aivan eri tavalla kuin vuosien 2020 ja 2021 aikana, selviää STT:n analysoimista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) avoimista aineistoista. Tarkastelun ajanjakso oli vuoden 2020 huhtikuun alusta vuoden 2022 toukokuun alkuun.

– Tärkein syy (kuolemien lisääntymiseen) oli nopea viruskierto vanhusten parissa, se nosti ne kuolemat ylös. Vanhukset ovat olleet hyvin suojassa esimerkiksi hoitokodeissa, mutta tämä (omikron)virus oli niin tarttuva, että se löysi rokottamattomat tai heikosti rokotetut sieltä, kertoo THL:n ylilääkäri Tuija Leino.

Hänen mukaansa talvella ja keväällä Suomessa riehunut omikron BA.2 -koronavirusmuunnos tarttuu herkästi ja pystyy lisäksi väistämään rokotussuojaa, eli rokotetutkin voivat saada tartunnan ja levittää virusta, vaikka ovatkin hyvin suojassa taudin vakavalta muodolta.

– Sen takia on hyvin vaikea estää sen kiertoa vaikkapa vanhustenlaitoksissa, vaikka omaiset, hoitajat ja potilaat ovat rokotettuja ja huolimatta maskeista ja kaikista hygieniatoimista, Leino kertoo.

Puolet kuolemista viidessä kuukaudessa

Suomessa tähän asti tiedossa olevista lähes 4 500:sta koronaan liittyvästä kuolemasta yli 2 600 eli reilusti yli puolet on raportoitu tämän vuoden puolella, eli vain noin viidessä kuukaudessa. Suuret kuolemantapausten määrät kannattaa Leinon mukaan kuitenkin suhteuttaa poikkeuksellisen suuriin tartuntamääriin.

– Vaikka ottaisimme huomioon vain rekisteröidyt tartunnat, eli ne, joissa ihminen on oikeasti mennyt pcr-testiin, siltikin kuolleisuus eli riski kuolla per tartunta on ollut omikronin aikana muita viruksia pienempi jopa vanhuksilla. Lisäksi niitä tartuntoja on ollut paljon enemmän kuin olemme saaneet rekisteröityä.

– Se kuvaa sitä, että omikron ei ole ollut tässä muita vaarallisempi virus, päinvastoin. Viruskierto on vain ollut todella runsasta, hän kertoo.

Kuolemantapausten nimellisiä määriä kasvattaa myös THL:n tilastointitapa, jossa kaikki 30 päivän kuluessa positiivisesta koronatestistä tapahtuneet kuolemat lasketaan koronaan liittyviksi kuolemiksi.

Kun tartuntamäärät ovat suuria, kuolemantapausten joukkoon mahtuu entistä enemmän sellaisia, joissa kuoleman syy on ollut jokin muu kuin koronaviruksen aiheuttama tauti.

– Esimerkiksi erikoissairaanhoidon potilaista puolet on tällä hetkellä ja toukokuun aikana muutenkin ollut sairaalassa koronan kanssa, vain puolet koronan vuoksi. Tämä on ihan täysin muuttunut tässä epidemiassa omikronin aikana, Leino sanoo.

Osastohoidon tarve nelinkertaistui aiemmista huipuista

Vuodenvaihteessa myös osastohoitoa tarvitsevien koronapotilaiden määrät lähtivät jyrkkään nousuun: kun joulukuun 2021 alkupuolella osastohoitoa tarvitsi kullakin viikolla keskimäärin 230–250 ihmistä, tammikuun puolivälissä osastoilla oli kullakin viikolla noin 610–630 ihmistä.

Maaliskuun lopussa saavutettiin tähän asti suurin huippu, kun viikon aikana osastohoidossa oli keskimäärin noin 980 ihmistä.

Aiemmissa suurissa osastohoidon tarpeen piikeissä vuodenvaihteessa 2020–2021 ja keväällä 2021 keskiarvo jäi pahimmillaankin alle 250 ihmisen.

Leinon mukaan tämän kevään lukuja selittää ennen kaikkea tartuntatapausten todella suuri määrä keski-ikää vanhemmassa väestössä, kun aiemmat tapaushuiput ovat syntyneet nuoremman väestön parissa. Vanhemmilla ihmisillä on nuorempia enemmän muita taustasairauksia, jolloin omikronille tyypillinen lieväkin koronatauti voi viedä heidät sairaalaan.

Omikronista tuli esimerkiksi pääkaupunkiseudulla valtavirus joulukuun 2021 puolivälissä.

Valtaosa osastohoidon tarpeen jyrkästä noususta kuluvana vuonna tapahtui Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueella eli erva-alueella, johon kuuluvat Helsingin ja Uudenmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirit. Osastohoidon tarve lähti kuitenkin loivaan nousuun myös muilla erva-alueilla.

Omikronilla vaikeuksia päästä syvälle keuhkoihin

Tehohoidon tarve sen sijaan ei kasvanut yhtä jyrkästi. Sen tarve kääntyi jo tammikuun alkupuolella huippukohdastaan laskusuuntaiseksi, vaikka samaan aikaan osastohoidon tarve jatkoi kasvuaan vielä monta viikkoa.

Pahimmassa vaiheessa tammikuussa viikon aikana tehohoidossa oli keskimäärin 63 ihmistä, kun elokuussa 2021 heitä oli keskimäärin 14–30. Maaliskuussa tehohoidon tarpeessa tuli vielä tammikuuta pienempi nousu, mutta sen jälkeen tarve on jatkanut vähentymistään.

– Sitä on varmaan selittänyt juuri se, että omikron ei aiheuta sellaista tautia, joka juurikaan veisi tehohoitoon. Se ei pääse keuhkon alaosaan niin hyvin, vaan on enemmän ylähengitysteissä, Leino sanoo.

Lue myös: Suomen ensimmäinen Etelä-Afrikan omikronvariantti löydetty Tyksissä matkailijalta – muunnos leviää Portugalissa ja Saksassa

Osasyynä hän uskoo myös olevan sen, että koska aiempi deltamuunnos aiheutti enemmän vakavaa koronatautia, tammikuussa mukana oli vielä sen aiheuttamaa pitkittynyttä tehohoitotaakkaa, sillä vakava koronatauti saattoi johtaa jopa kymmenien päivien tehohoitojaksoihin.

Sen päälle sitten tulivat esimerkiksi erilaisista immuunipuutoksista kärsivät ihmiset, joita leviävä omikron saattoi viedä tehohoitoon. Deltamuunnosta kiersi myös muualla Suomessa vielä siinä vaiheessa, kun pääkaupunkiseudulla omikron oli jo käytännössä syrjäyttänyt sen.

Tehohoitoa myös tarvittiin tänä keväänä selvästi tasaisemmin ympäri Suomea, kun aiempina koronakeväinä sen tarve keskittyi voimakkaasti Helsingin erva-alueelle.

Pääkaupunkiseutu hyötyi hybridi-immuniteetista

Yksi suuri muutos tämän kevään osalta oli se, että terveydenhuollon kuormitus jakautui aiempaa tasaisemmin ympäri Suomea. Vuosien 2020 ja 2021 hoidontarpeen piikeissä veturina toimi selvästi Helsingin erva-alue, tarkasteli asiaa sitten absoluuttisina lukuina tai asukaslukuun suhteutettuna.

Vuodenvaihteessa osastohoidon tarve alkoi nousta tasaisesti kaikilla Suomen viidellä erva-alueella. Helsingin erva-alueella se kuitenkin nousi väkilukuun suhteutettuna selvästi muita vähemmän ja kääntyi jo tammikuun lopulla moneksi viikoksi laskuun.

Muilla erva-alueilla osastot jatkoivat täyttymistään maalis–huhtikuun vaihteeseen saakka, jolloin niilläkin tapahtui käänne parempaan. Vaikeimmaksi tilanne ehti yltyä Turun ja Tampereen erva-alueilla, joista jälkimmäisellä osastohoidossa olijoiden määrä jopa ylitti väkiluvultaan yli kaksinkertaisen Helsingin erva-alueen maaliskuun alussa.

Lue myös: Koronaministeri Lindén: Kesän juhlia voi viettää normaalisti, mutta uuteen tautiaaltoon varaudutaan: "Emme tiedä, millaisia muunnoksia syksyllä on"

Ylilääkäri Leinon mukaan erot johtuvat siitä, että omikron kiersi eri seuduilla eri aikaan. Koska pääkaupunkiseudulla tartuntoja oli myös rokotetuilla ollut jo paljon ja omikron levisi ensin siellä, sen aiheuttama epidemia-aalto alkoi taittua, kun muualla oltiin vielä nousuvaiheessa.

– Niillä alueilla, joilla ihmiset ovat saaneet paljon tartuntoja aikaisemmissa aalloissa, he sitten myöhemmissä aalloissa selviävät hitusen paremmin, hän sanoo.

Varsinkin rokotuksen ja sairastetun koronataudin yhdistelmän tuoma hybridi-immuniteetti on Leinon mukaan ollut erittäin hyvä myös omikron BA.2:n vastustamiseen.

– Se on laajempi ja vahvempi immuniteetti, jota on varmaankin ollut enemmän pääkaupunkiseudulla. Se on myös pysäyttänyt sitä viruksen kiertoa, hän sanoo.