Ärhäkkä vatsatauti esti mäkihyppääjä Toni Niemisen pääsemisen Nykäsen hautajaisiin: "Olisi nyt ollut viimeinen palvelus kaverille, lapsuuden sankarille"

– Kurjalta tuntuu sanoa, että kiva olisi ollut mennä, koska eihän hautajaisiin koskaan ole kiva mennä. Mutta olisi tämä nyt ollut viimeinen palvelus kaverille. Olisi ollut kunnia mennä paikalle ja saattaa oma lapsuuden sankari viimeiselle matkalleen, entinen mäkihyppääjä ja olympiavoittaja Toni Nieminen kertoo MTV Uutisille.

Matti Nykänen oli Niemiselle paitsi lapsuuden sankari, myös motivaattori nuorena harjoittelulle ja ennen kaikkea koko omalle mäkihyppyuralle.

– Suurin sankari koskaan, kuten varmasti monelle muullekin ikäluokkani urheilijalle. Olen elänyt lapsuuteni siinä maailmassa, jossa mäkihyppykisoja katsottiin sillä odotusarvolla, että Matti hyppää ja voittaa. Yllättävän usein Matti ne odotukset palkitsi.

Lue myös: Tuoreita neilikoita hautausmaalla: MTV Uutiset seuraa Nykäsen hautajaisia koko päivän – surevat omaiset valmistautuvat hiljaisiin hyvästeihin

Matti saapui onnittelemaan mitalikahveille

Nieminen ja Nykänen tutustuivat hypätessään yhtä aikaa parissakin kilpailussa. Nieminen kuvailee tilanteen olleen niin sanotusti "läpsystä vaihto": Nieminen oli 1990-luvun alussa tuore lupaus, Nykänen taas oman uransa toisessa päässä.

Vuonna 1992 Nieminen sai olympiakultaa miesten suurmäessä Albertvillen talviolympialaisissa ollessaan vasta 16-vuotias.

– Mulle iso juttu oli, että vietettiin Lahdessa omia olympiamitalikahveja, ja Matti tuli sinne yllätysvisiitille ja halusi tulla henkilökohtaiseti onnittelemaan. Kun 16-vuotiaana olin yhtäkkiä tilanteessa, että lapsuuden suuri sankari tulee tarjoamaan kättä onnittelijan roolissa, niin oli se yksi unohtumattomimpia kokemuksia, Nieminen muistelee.

Niemiselle jäi kuva Nykäsestä herkkänä, suurisydämisenä ja kilttinä ihmisenä, jota julkisuus repi.

– Meidän kohtaamisista on vain positiivisia muistikuvia. Miestä varmasti riepoteltiin monessa suhteessa ja julkisuudessa se kuva on varmasti monta kertaa vääräkin. Ihmisillä ei ole täysin ymmärrystä, miten isosti Matti asiat reagoi, koki ja tunsi.

Keikkaelämä tuli tutuksi

Nieminen kertoo käyneensä myös Nykäsen keikoilla katsomassa "sitä toista taiteilijaroolia".

– Keikoillakin kun Matti näki, että olin katsomossa, hänellä aina silmät loistivat. Pari kertaa Matti nykäisikin minut kesken keikan lavalle ja halusi esitellä minut yleisölle, hän kertoo.

Nykäsen aforismit tuovat hymyn kyynelten keskelle – Susanna Ruotsalainen jättää entiselle kumppanilleen hyvästit hautausmaalla: "En koskaan päässyt halaamaan Mattia viimeistä kertaa"

Suurin muisto ja viimeinen kohtaaminen

Vuoden 1988 talviolympialaiset Calgaryssä olivat Niemiselle unohtumattomin kokemus Nykäsestä – television äärellä mäkikotkan suoritusta tapittaen. Nykänen palasi kisoista kolmen kultamitalin kera.

– Matti voitti niissä kisoissa kaikki, eikä kellään ollut palaakaan Mattia vastaan. Ne olivat itselle keskeinen osa nuoruutta ja sitä ihannointia. Kisoja seurattiin nenä kiinni television lasissa.

Kahden mäkihyppääjän viimeiseksi kohtaamiseksi jäi noin vuosi sitten pikainen tervehtiminen ravintolassa Lahdessa.

– Silloinkin Matti nousi pöydästä ja halasi. Minulle jäi hirvittävän hyvä mieli siitä, että Matilla näytti olevan asiat hyvässä kunnossa ja elämä seesteisessä vaiheessa. Tuntui, että hän oli löytänyt paikkansa elämässä.