Tyyli- ja tapakouluttaja Riitta Pulla neuvoo, miten saa aikaan hyvän juhlapuheen.
Valmistaudu ja mieti rakenne
Juhlapuheen laatimiseen löytyy nykyään yllin kyllin tietoa ja hyviä ideoita netistä ja kirjoista. Puheen aloituksen on hyvä olla vaikuttava tai hauska: sellainen, että se jää mieleen ja herättää kiinnostuksen. Myös kolmiosaisuus kuuluu juhlapuheeseen, eli siinä on oltava aloitus, sanoma ja lopetus. Lopetuksenkin on syytä olla mieleenpainuva.
Valitse sopiva hetki
Juhlaillallisten järjestäjä – isäntä tai emäntä – aloittaa ruokailun tervetuliaispuheella, jonka päätteeksi kohotetaan malja. Ruokailun aikana puheita ei mielellään pidetä, jotta jokainen saisi syödä ja juoda omassa tahdissaan seurustellen. Ruokailun lopussa kunniavieras pitää kiitospuheen.
Muut voivat ryhtyä puheeseen, kun ollaan seurusteluvaiheessa ja vapaammissa tunnelmissa. Ensin on tietysti hyvä jotenkin ilmaista, että haluaisi sanoa muutaman sanan. Sinänsä puhe voi kyllä olla spontaani. Siitä ei tarvitse sopia etukäteen juhlakalun kanssa.
Suomalaisten vähäpuheisuuden havaitsee kielteisimmin surujuhlissa, joissa juuri kukaan ei aukaise suutaan ja tunnelma on ankea. Pitäisi rohkaista itsensä, kilisyttää lasia ja kertoa joitakin lämpimiä kokemuksia vainajasta. Samoin kuin iloisemmissakin tilanteissa.
Pitäydy kohtuudessa, älä pitkitä
Jos puheessa nojaa itsekeskeisesti vain omaan tietoon, erinomaisuuteen ja pätevyyteen, kuulijoille tulee mieleen, että tuo ihminen kuuntelee mielellään omaa ääntään. Ei ole hyvä pitää pitkää puhetta jaaritellen jotain asian vierestä ilman, että on oikeastaan mitään sanottavaa kuulijakunnalle.
Puheen on aina suositeltavaa olla lyhyt ja ytimekäs. Varsinkin, kun puhujia on paljon, puheiden tulisi olla kevyitä, viehättäviä ja lämpimiä kokemuksia.
Kymmenen minuuttia on asiantuntijoiden mielestä juhlapuheen ehdoton maksimikesto. Itse en esimerkiksi häissä puhuisi niinkään pitkään, vaan viisi minuuttiakin on riittävästi.
Älä ajattele pakkona vaan kunniana
Juhlapuheen pitäminen on kunnia. Se on myös lahja puheen kohteelle, ja puheen olisikin hyvä sisältää positiivista sanomaa ja materiaalia.
Suomalaiset ovat puhuessaan usein estyneitä, ja esteenä uskallukselle ovat meihin itseemme kohdistuvat vaatimukset ja kritiikki. Harva meistä on tyytyväinen omaan ilmaisu- ja esiintymistaitoonsa. Koetaan, että aina pitäisi olla enemmän ja osata paremmin. Olen jopa kuullut sanottavan, että suomalainen mieluummin kuolee kuin pitää puheen. Olemme arki-ihmisiä, joiden on vaikea pitää ylipäätään puheita, saati sitten juhlapuheita. Valitettavan usein vähättelemme, kritisoimme ja häpeämme valintojamme.
Sanaa ”pitäisi” ei kannata käyttää edes omissa ajatuksissa, sillä se saa ihmisen tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Pitäisi-sanan voi korvata voisi-sanalla. Ajattele, että voisin tehdä sen, jos todella haluaisin. Voisin harjoitella puhettani, voisin etsiä tietolähteistä ideoita – voisin tehdä sen, jos todella haluaisin. Älä ajattele, että ”minun pitäisi pitää se puhe, voi kauheaa, miten se nyt onnistuu”. Paneudu aiheeseen ja harjoittele riittävästi, niin puhe kyllä aivan varmasti onnistuu.
Kokoa itsesi henkisesti ja fyysisesti
Yritä rauhoittaa itsesi ennen puhetta. Kun itsensä saa koottua mahdollisimman vahvaksi, harvemmin tapahtuu harmillisina koettuja punastumisia tai vastaavia. Fyysinen kokoaminen on tärkeää siksikin, että aivoille jää tilaa olla läsnä. Kun pystyy olemaan läsnä, ei vain kerro ulkoa jotakin. Suorista ryhti ja seiso suorana.
Näe muut ihmisinä äläkä yli-ihmisinä
Ajattele, että tilaisuus, jossa puhut, on täynnä sinulle läheisiä ja rakkaita ihmisiä – vaikkei olisikaan. Jos ajattelee, että yleisö on kovin tärkeä ja vaikutusvaltainen ja itse vain pieni, täytyy muuttaa ajatuksiaan ja asennettaan. Mehän olemme kaikki ihmisiä ja inhimillisiä.
Muistan eräänkin yritysjohtajan, joka halusi harjoitella puheen pitämistä arvostamilleen, silmäätekeville henkilöille. Kun nainen piti harjoituspuheen ja esitti sen edessäni, puhe oli viimeistelty ja hieno, sanankäänteet taitavia ja asiakin mielenkiintoinen – mutta hän ei uskaltanut katseellaan kohdata oletettuja vieraita eikä siksi saanut kontaktia yleisöön. Puhe oli virheetön, mutta kylmä.
Pyysin naista muistelemaan poikansa ylioppilasjuhlia, joissa oli paljon ystäviä ja perhettä ja ajattelemaan, että se sama yleisö on läsnä nyt. Uudessa harjoituksessa nainen teki niin, ja puheesta tuli ihan toisenlainen. Hienot sanankäänteet ja tehdyt lauseet unohtuivat, mutta asia tuli sydämestä ja katseella jokainen huomioiden.
Huomio katsekontaktiin
Kun astuu yleisön eteen, huomio on ensimmäiseksi kiinnitettävä koko yleisöön niin, että katsoo vähän jokaiseen. Kun puheen aloittaa, tulee katsoa juhlapariin. Sen jälkeen tulee taas ottaa huomioon ihan kaikki. Eikä sellaisella laajakulmakatseella, että ikään kuin katsoo kaikkea, vaan kohde kohteelta. Ystävälliset kasvot antavat aina tukea, ja ainakin perhejuhlissa niitä on takuulla joka puolella. Katsekontakti toimii henkisenä yhteytenä kuulijoihin.
Pysyttäydy etiketissä
Juhlapuheessa ei ole sopivaa sivuta noloja tai surullisia asioita. Etiketin säännöt eivät tietenkään ole lain määräyksiä vaan ehdotuksia, mutta on tärkeää toimia positiivisin ajatuksin.
Osoita huumoria, mutta älä lyö läskiksi
Vitsit juhlapuheessa ovat aina hyvä asia. Ja itselleen voi nauraa, jos vaikka tulee hiljainen hetki tai sekoaa sanoissa. Mutta sillä tavalla itseään ei pidä lytätä, että sanoo, että ”nyt tämä meni huonosti”. Me todella vaadimme itseltämme liikaa, ja siitä kritisoinnista ja itsekeskeisyydestä alkaa myös jännittäminen.
Monesti kuulee neuvoja, että heti puheen aluksi pitäisi tunnustaa jännittävänsä. No sehän on selvä, kaikkia jännittää! Mutta miksi lähtisi niin itsekeskeisesti liikkeelle toiselle suunnatussa juhlapuheessa, että kertoo, kuinka minä nyt tässä tilanteessa jännitän?
Kohota lopuksi malja
Juhlapuheen lopuksi on tapana kohottaa malja. Niin tekemällä kokoaa ja kohottaa hetken jatkumaan hyvässä hengessä.