Suomessa ei olla varauduttu riittävän hyvin siihen, miten vanhusten hoivapalvelut saadaan jatkossa turvattua, sanoo hallintotieteiden maisteri Raili Mäkitalo Studio55.fi-lähetyksessä.
– Kun tullaan hoiva- ja hoitopuolelle ja muihin toimintoihin, joissa ikäsidonnaiset menot kasvavat tavattoman paljon, me emme ole puhuneet siitä, miten me oikeasti siitä selviämme.
Suomen nykyinen taloustilanne ei Mäkitalon mukaan riitä ylläpitämään jatkossa sellaista vanhustenhoidon tasoa, johon hyvinvointiyhteiskunnassa on totuttu.
– Pahimmillaan me tarvitsisimme hoivapuolelle 80 000–120 000 työntekijää, jos me jatkamme näillä hoivamalleilla. Tämä yhtälö näyttää aika mahdottomalta. Sen vuoksi on tarpeen ryhtyä pikaisesti keskustelemaan siitä, mitä konkreettisesti pitää tehdä.
Lisää toimintaterapiaa ja aktivointia
Mäkitalo esittää, että vanhustenhoidon turvaamiseksi on etsittävä keinoja, joilla saamme parempaa hyvinvointia pienemmin kustannuksin. Hän kehottaa ikääntyviä pitämään myös itsestään huolta, jotta hoivan tarve lykkääntyy mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen.
– Meidän pitää muistaa koko ajan, että ihmisten hyvinvointi ei ole pelkästään se, mitä terveydenhuolto ja sosiaalitoimi tekee, vaan se lähtee siitä mitä me oikeasti itse olemme valmiita tekemään, mitä me teemme, ja miten toimintakykyisiä olemme.
Hän näkee paljon parannettavaa myös suomalaisessa hoivamallissa.
– Suomalainen hoivamalli on makuuttava, ja jos oikein kehitettäisiin tätä hoivamallia, selviäisimme 20 000 vähemmällä laitospaikalla.
Vanhusten aktivointi lisäisi myös hyvinvointia.
– Me ymmärrämme kuntoutuksen lähinnä fyysisenä kuntoutuksena. Sen sijaan tarvitsisimme myöskin toimintaterapiaa ja ylipäänsä aktivointia. Ei vain lepäiltäisi siellä sängyssä, vaan nostettaisiin ylös. Parin viikon sängyssäolo vanhalle ihmiselle on jo aika turmiollista.
Miten hoitotyön tehokkuutta saataisiin lisättyä ilman, että hoidon laatu kärsii? Kuinka suuri osa hoitohenkilökunnan ajasta menee muuhun kuin hoitotyöhön? Katso koko lähetys!