Dokumentin mestari Virpi Suutari teki elokuvan metsien suojelijoista – "Pitäisi nähdä metsä puilta"

Metsähän on uudelleen kasvava, uusiutuva luonnonvara, näinhän moni olettaa ja tämän vuoksi hakkuita halutaan oikeuttaa. Näinkö? 

Tosiasiassa hakkuut turmelevat metsän ekosysteemiä, joka kasvaa uudelleen kovin hitaasti.

– Pitäisi nähdä metsä puilta, huokaa Minka Virtanen, yksi dokumentin päähenkilöistä. 

Todellakin, tämän sanonnan ymmärtämällä voi ymmärtää metsää.

Metsä on paljon enemmän kuin puut

– Metsä ei ole vain puut. Istuttamalla metsä voi kasvaa muutamassa vuosikymmenessä. Mutta puut ovat vain pieni osa metsää. Kaikki korvaamaton ekosysteemi asuu maassa ja maan alla, kuvaa dokumentin toinen päähenkilö Ida Korhonen.

Dokumentissa näytetään, miten metsäaktivistit laskevat jäkälä- ja sammallajeja. Kuvaajan tarkka kädenjälki näkyy kirkkaana. 

Kuvaaja on Teemu Liakka, luontokuvauksen ekspertti. Kaikenlaisia pieniä ja suurempia eläimiä vilkkuu pitkin maita ja puun runkoja. 

Jos puustoa parturoidaan, ekosysteemin elukat muuttuvat uhanalaisiksi. Joukossa on kaikenlaisia ötököitä, joiden suojelua äskettäin entiseksi tasavallan presidentiksi muuttunut herra runsaat 20 vuotta sitten äimisteli EU:n Natura-hankkeen äärellä.

– Eikös hän sanonut, että pitääkö sitä nyt jokaista tupajumia ja torakkaa suojella. No, eiväthän nämä eläimet edes elä luonnossa, vaan ihmisen lähellä, nauraa Ida Korhonen.

– Metsän koko ekosysteemin uusiutumiseen menee vuosisatoja, muistuttavat aktivistinaiset.

Edellisen presidenttimme kunniaksi on sanottava, että hän on sittemmin herännyt ymmärtämää luonnon merkitystä ihmisen selviytymiselle.

Kuuntelemme suojelijoita – mitä sitten

Ida Korhonen ja Minka Virtanen ovat opiskelijoita ja perehtyneet metsien biologiaan ja metsäteollisuuteen. Mitään sotaa ja barrikadeja he eivät halua, vaan kestävää kehitystä. Dokumentissa he istuvat metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen kokoushuoneissa kahvilla. 

Vastaanotto on ystävällistä ja kuuntelevaa. Mutta onko se viherpesua vai jotain muuta? Aktivistit puhuvat tänään myös dialogipesusta.

– Meitä kuunnellaan, jotta yhtiön vuosikertomukseen voidaan ylpeästi kirjoittaa, kuinka "olemme tavanneet luonnonsuojelijoita ja keskustelleet…". Mutta mitään ei tapahdu.

Dokumentissa kuvataan aktivistien mielenosoitusta Kolarin Naalistunturilla. He leiriytyivät metsäkoneiden tielle, poliisi korjasi talteen. Valtion metsistä vastaava Metsähallitus vaatii heiltä jopa 60 000 euron korvauksia Naalistunturin hakkuiden häirinnästä.

Asiasta ei ole kuulunut kuukausiin mitään. Korvausvaade kuulostaa sitä, että eipä taida kuuluakaan.

Suomen metsistä on talouskäytössä 90 prosenttia, laajasti suojeltuja keskimäärin kuudesta seitsemään prosenttia (Lapissa keskimäärin 10, etelässä kolme). Koskemattomia aarniometsiä on noin kaksi prosenttia.

– Suojelutavoitteen pitäisi olla 30 prosenttia, sanovat naiset.

Kestävää taloutta – ei bulkkisellua

Mutta metsäteollisuutta ei voi radikaalisti supistaa. Se on taloudellemme tärkeää.

– Emme ole ajamassa metsäteollisuutta alas. Tuotannon pitäisi olla kestävää, vaikkapa rakentamiseen. Vähemmän bulkkisellua kertakäyttöön, miettii Minka Virtanen.

Selluteollisuus on suurin metsien kaataja avohakkuilla. Samaan aikaan, kun pitäisi varjella fossiilisia päästöjä sitouttavia hiilinieluja, vaikutus on päinvastainen. 

– Tämä on tutkijoidenkin näkemys. Suurin osa luontoon sitoutuneesta hiilestä on maan alla. Kun puut parturoidaan pois, hiili vapautuu ilmakehään, huomauttaa Ida Korhonen.

– Eihän avohakkuita suosi enää kuin miljoonavoittoja viennillä takova selluteollisuus, hymähtää Ida Korhonen.

Naiset toivovat, että metsäteollisuus alkaisi ottaa vastuuta metsän ekosysteemin kestävyydestä. Suuressa roolissa ovat myös yksityiset metsänomistajat, joita on Suomessa yli 600 000.

– Avohakkuita ei tarvitse hyväksyä. Toivomme, että tämä elokuva herättäisi kansalaisia toimimaan.

Ohjaaja haluaa radikaaliksi

Dokumenttiohjaajiemme huippuihin lukeutuvalle Virpi Suutarille Havumetsän lapset -elokuvan tekeminen oli merkittävä matka.

– Tajusin, että minunkin on tässä iässä muututtava radikaalimmaksi.

– Aktivisteja vastustetaan useinkin siitä syystä, että he paljastavat meidän moraalisen laiskuutemme, arvelee ohjaaja.

Virpi Suutari muistuttaa, että kansalaisella on oikeus sanoa näkemyksensä uhanalaisten metsien puolesta. Täytyisi sanoa.

– Meissä elää yhä herrausko. Että metsäyhtiöt ja Metsähallitus tietävät paremmin. Ne elävät menneisyyden maailmassa.

– Onneksi meillä on näitä fiksuja ja koulutettuja nuoria, jotka kamppailevat meidän puolestamme. Me tarvitsemme elämään enemmän kapinaa, vakuutta ohjaaja.