E- ja äänikirjat sekä digilehdet voi pian ladata mistä tahansa kirjastosta, olet sitten missä tahansa Suomessa – tällainen on uusi e-kirjasto

Suomalaisten kirjastojen digitaaliset aineistot kootaan piakkoin yhden luukun taakse uuteen e-kirjastoon. Sen jälkeen samat e-kirjat, äänikirjat ja digilehdet ovat lainattavissa, asuitpa sitten Helsingissä, Seinäjoella tai vaikka Leppävirralla ja haitpa aineistoja kotonasi tai reissussa muualla Suomessa.

Nykyisellään kuntien kirjastoilla tai niiden yhteenliittymillä, kirjastokimpoilla, on kullakin oma digikokoelmansa, joka on vain sen omien asiakkaiden käytössä.

E-kirjaston on määrä aloittaa toimintansa ensi vuoden alkukuukausina. Ennakkokyselyn mukaan 85–90 prosentilla suomalaisista olisi tuon jälkeen pääsy tähän yhteiseen kokoelmaan, kertoo e-kirjastohankkeen projektipäällikkö Suvi Sivulainen.

Kunnat tekevät päätöksiä e-kirjastoon liittymisestä loppuvuoden aikana.

Sivulaisen mukaan ykköstavoitteena on, että kaikilla olisi tasa-arvoinen mahdollisuus päästä isompien kokoelmien ääreen. Nyt määrissä on suuria vaihteluja. Pienimmillään tarjolla on alle tuhat nimikettä.

– Voi esimerkiksi olla, että lomailevalla mökkiläisellä on oman kotikirjastonsa kautta pääsy laajaan aineistoon, naapurissa asuvalla paikkakuntalaisella ei, hän kuvaa nykytilanteen vinoutuneisuutta.

Eri aineistoja joutuu toistaiseksi myös hakemaan eri paikoista: tuolta suomenkielisiä e-kirjoja, tuolta digilehtiä. Teknisiä ratkaisujakin on käytössä useita.

– Jatkossa käyttäjä saa aineistot yhdellä kirjautumisella yhdestä paikasta.

E-kirjastossakin voi päätyä jonoon

E-kirjastosta ei tule oikotietä päästä nopeasti kiinni hittikirjoihin. Kirjastoilla ei ole aikeita haastaa kirjabisnestä ja kilpailla kaupallisten äänikirjapalvelujen kanssa – eikä myöskään rahaa hankkia digiaineistojen käyttöoikeuksia määrättömästi.

Tämä tarkoittaa sitä, että kirjastojen printtikirjojen tapaan myös e-kirjastossa joutuu jonottamaan suosituimpia nimikkeitä.

– Aineistoja ei tule rajattomasti saataville kaikille yhtä aikaa, Sivulainen tiivistää.

Kirjastot toki kilpailuttavat hankintansa, mutta muutoin printti- ja digiaineiston hankinnassa on iso ero. Kirjastot voivat ostaa printtikirjoja vapaasti, mutta digiaineistoa ne saavat vain, jos aineiston omistaja haluaa myydä käyttöoikeuksia.

Kirjankustantajat ja muut aineistojen oikeuksien haltijat ovat osin suhtautuneet e-kirjastoon varauksellisesti. Huolena on ollut muun muassa se, vähentääkö e-kirjasto printtikirjojen myyntiä. Digiaineistojen tuotot kirjailijalle ja kustantajalle ovat pienempiä kuin painetussa.

Sivulainen uskoo, että tilanne helpottuu, kunhan kustantajien kanssa löydetään sopiva malli käyttöoikeuksien myyntiin.

Digiaineistot vielä hyvin pieniä

Sivulaisen mukaan ajatuksena ei ole väkisin edistää kirjastojen aineiston digitaalisuutta, vaan vastata asiakkaiden tarpeeseen. Lähimpien 5–15 vuoden aikana suunta vienee joka tapauksessa enenevästi kohti digiaineistoja.

Toistaiseksi digiaineistot ovat kirjastoissa hyvin suppeita. E-kirjojen ja e-äänikirjojen osuus kokoelmissa on vajaa kaksi prosenttia ja lainojen osuus on 2,3 prosenttia kirjojen kokonaislainauksesta.

Suosituimpia ovat digilehdet. Kirjastojen e-lehtiä luettiin viime vuonna 6,4 miljoonaa kertaa ja e- ja äänikirjoja lainattiin 1,6 miljoonaa kertaa.

Kunnat maksavat e-kirjaston palvelusta 0,7 euroa asukasta kohden vuodessa. Osassa kuntia digiaineistoihin käytetään nyt selvästi tätä vähemmän, osassa jopa yli kaksi euroa asukasta kohti.