Kiistanalaisilla maksumuistutuksilla tienaavalle kirjakaupalle takaisku oikeudessa

Helsingin hovioikeus katsoi, ettei yhtiö ollut oikeutettu vaatimiinsa lähes 30 000 euron eurojen korvauksiin Lohjan kaupungilta.

Asiassa on kyse laskujen maksamisesta ajallaan. Kirjakauppa on ollut uutisissakin siitä, että se vaatinut EU-oikeuden takaamaa viivästyskorkoa ja vakiokorvausta silloin, kun lähettämät laskut on maksettu eräpäivänä, mutta maksu näkynyt sen tilillä vasta sen jälkeen. Näin käy herkästi esimerkiksi silloin, kun laskun eräpäivä on viikonloppuna tai pyhäpäivänä.

Tätä laintulkintaa ovat vahvistaneet korkeimman oikeuden viime vuonna annetutpäätökset.

Lue myös: Näin lakimies loi itselleen bisneksen pienyrittäjiin kohdistuvista maksumuistutuksista – "Viestit olivat pelottavia ja vakuuttavia"

Kirjastolle vaatimukset sadoista myöhäisistä laskuista

Yritys vaati Lohjan kaupungilta yhteensä yli 28 000 euroa. Kaupungilla oli sopimus yrityksen kanssa kirjojen hankkimiseksi kaupungin kirjastoihin.

Vaatimus perustui yli 700 laskuun vuosina 2015–2016. Nämäkin laskut oli maksettu eräpäivänä, mutta näkyneet myyjän tilillä vasta seuraavana arkipäivänä. 

Hovioikeus katsoi, että laskujen maksu oli viivästynyt.

Oikeus kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, ettei yritys ollut koko sopimussuhteen aikana tai noin 1,5 vuotta sen jälkeen reklamoinut maksuviivästyksistä, eikä osapuolten välillä ollut pidetty hankintasopimuksessa sovittuja neuvotteluita erimielisyystilanteesta.

Hovioikeus katsoi, että sopimussuhteen huomioon ottaen oikeus vaatia viivästyskorkoa ja perintäkuluja olisi vaatinut sopimussuhteen aikana tehtyä yksilöityä reklamointia. Se katsoi myös, että yritys oli passiivisyydellaan reklamoida asiasta aiheuttanut kaupungille lisäkuluja odottaessaan yli 700 laskun myöhästymistä ennen, kun alkoi vaatia kanteella maksua. 

– Reklamaatiolla Lohjan kaupunki olisi saanut tiedokseen Bookyn väitteen maksujen viivästyksestä ja Lohjan kaupunki olisi välttynyt uusilta sopimusrikkomuksilta. Merkityksellisenä reklamaatiovelvollisuuden kannalta on pidettävä myös osapuolten välisessä sopimuksessa sovittua nimenomaista ehtoa siitä, että osapuolet pyrkivät ensisijaisesti ratkaisemaan sopimuserimielisyydet neuvottelemalla, tuomiossa todetaan.

– Bookyn asiassa esittämää yhteenlaskettua yli 28 000 euron vaatimusta on pidettävä Lohjan kaupungin kannalta merkittävänä ja yllätyksellisenä. Aiheutunut vahinko olisi ollut vältettävissä, mikäli Booky olisi reklamoinut Lohjan kaupungille sopimusrikkomuksesta.

Hovioikeus katsoi myös, että yhtiön passiivisuuden ja reklamoimattomuuden myötä sen katsottiin tosiasiallisesti hyväksyneen sen, että maksusuoritukset ovat sen tilillä 1–2 päivää viivästyneinä.

Näin Helsingin hovioikeus päätti, ettei yrityksellä ollut oikeutta vaatimiinsa viivästyskorkoihin ja perintäkuluihin.

Lue myös: Eräpäivä mennyt ja lasku maksamatta? Katso videolta, mitä asiantuntijoiden mukaan kannattaa tehdä

Yrityksen lakimiespomon varoitus pysyi

Helsingin hovioikeus päätti myös, että mainitun konsernin johdossa olleen miehen saama varoitus pysyi voimassa. Kyseessä oli luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle annettu varoitus. Lupajuristi oli vaatinut, että hänen valvontalautakunnalta saamansa varoitus poistetaan. 

Valitus kytkeytyi samanlaisiin perintäkuluihin ja erityisesti niiden oikeudelliseen perimiseen. Perinnät olivat alkaneet kymmenien senttien viivästyskoron perusteella, joiden päälle tulivat 40 euron vakiokorvaukset. Oikeudellisen perinnän jatkuessa oli mies oikeudenkäyntiavustajan tehtävässä vaatinut yli 1000 euron tai jopa suurempia oikeudenkäyntikuluja aluksi vain muutamien kymmenien senttien kokoluokassa olleista saatavista.

Varoituksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että miehellä oli yhtä aikaa keskeinen rooli kirjakauppaa harjoittaneessa yrityksessä ja lakialanyrityksessään, joka perintää hoiti. Hän oli siis tavallaan ollut kummallakin puolella pöytää, kun häneltä tilattiin oikeudellisen perinnän palveluita.

Hovioikeus piti valvontalautakunnan tapaan epätodennäköisenä, että vastaavaan oikeudelliseen perintään olisi lähdetty, jos palvelu tilattaisiin täysin ulkopuoliselta taholta. 

Valvontalautakunta oli katsonut, että toimeksiantajalla, eli välillisesti itse lupalakimiehellä, oli yritysten omistussuhteiden vuoksi ollut mahdollisuus ottaa poikkeuksellinen oikeudenkäyntikuluriski harkitessaan sitä, saattaako muutamien kymmenien senttien viivästyskoroista alkunsa saaneen asian tuomioistuimen päätettäväksi. Hänen esittämiään oikeudenkäyntikuluvaatimuksia pidettiin myös kohtuuttoman riidan aikaansaaneen rahasummaan nähden.

– Menettely oli asian olosuhteissa ollut kunnianvastaista eikä sen voitu katsoa vastaavan myöskään luvan saaneelle oikeudenkäyntiavustajalle asetettua velvollisuutta olla aiheuttamatta tarpeettomia kustannuksia, valvontalautakunnan päätöksessä katsottiin.

Hovioikeus piti varoituksen voimassa eikä pitänyt miehen saamaa seuraamusta kohtuuttomana.

Lue myös: "Ei ole kyse mistään perusteettomista saatavista" – näin kohusähköyhtiö vastaa