Erityisherkkiä on viidennes väestöstä. Herkkyys, sisäinen lepatus, ei tarkoita ujoutta tai heikkoutta. – Ihmissuhdetyössä herkkyydestä voi olla tosi paljon hyötyä. Silloin pystyy kohtaamaan ihmisen ja huomaamaan ne asiat, mitä pitää huomata, kirjailija Janna Satri kuvaa.
Sisäinen lepatus. Jos sen on kokenut, termin ymmärtää: kokemuksen herkkyydestä, haavoittuvuudesta, siitä, että on erityisen esillä, paljaana.
Herkkyyttä vuosia tutkinut Janna Satri on kirjoittanut Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja -teoksen herkistä ihmisistä. Heitä kutsutaan myös termillä erityisherkkä. Heitä on noin viidennes väestöstä. Kirja syntyi Satrin tarpeesta ymmärtää itseä.
– Luulen, että Suomessa on vähän helpompaa olla herkkä kuin Pohjois-Amerikassa. Se on melkein vaikein kulttuuri siihen, Satri miettii.
Herkkyys on synnynnäistä. Siihen, miten herkkyyden kanssa pärjää, vaikuttavat myös ympäristön reaktiot.
– Millaisessa ympäristössä kasvaa, miten ympäristösuhtautuu herkkyyteen? Onko tapahtunut jotain traumaattista, sitä, että herkkyyttä ei koskaan hyväksytä?
Herkkä ei ole heikko
Ujo ei automaattisesti tarkoita herkkää, mutta moni herkkä on ujo. Ujoutta ja herkkyyttä on jopa tutkittu samana asiana.
– Molemmissa vaikuttaa autonomisen hermoston reagointi, eli uusissa tilanteissa, uusien ihmisten seurassa herkällä tässä kestää vähän tottua. Sekin on sellainen ominaisuus, missä ihmiset on hyvin erilaisia. Jotkut menevät mihin tahansa tilanteeseen suoraan, ja toisille tulee se stressireaktio, pitää saada tottua. Sen jälkeen herkkä toimii ihan samalla tavalla kuin muutkin. Voi olla yhtä sosiaalinen ja puhelias.
Herkkyyden toinen puoli on se, että ihminen tarvitsee yksinoloa, aikaa rauhoittua. Oman ajan löytäminen voi hektisessä työympäristössä olla vaikeaa.
Hyvin kiireiset tilanteet voivat olla herkälle haastavia, koska stressitilanteessa ei ole aikaa miettiä ja pohtia. Pitäisi reagoida heti.
– On liikaa ärsykkeitä ja asioita, mitä pitää ottaa huomioon. Silloin aistii liikaa ja se voi olla tosi vaikeaa. Jos pitää selvitä tiukoista aikarajoista ja tavallaan koko ajan venyttää itseään äärimmilleen. Siinä ei aina välttämättä ymmärretä sitä, että ihmiset ovat erilaisia, Satri sanoo.
Kuvituskuva, lainaus Janna Satrin teoksesta Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja
Herkkyydessä arvostetaan usein niitä puolia, joista on hyötyä: herkkä ihminen on työssään tarkka tai huomaa pienimmätkin yksityiskohdat.Herkkyys pääsee kukoistamaan, jos sitä saa hyödyntää. Samalla kun yksityiskohtiin paneutuminen on suuri lahja, se voi muodostua myös vaikeaksi asiaksi – joskus ihmissuhteissa huomaa liikaa.
– Se, että havaitsee liikaa, voi haitata ihmistä itseään. Jos havaitsee, muttei pysty vaikuttamaan. Huomaa, että tuossa on virhe, tuo ihminen voi huonosti. Siinä joutuu asettamaan myös rajoja.
Herkkä ihminen ei myöskään ole heikko tai ylikäveltävä kynnysmatto: herkkäkin voi olla sanoissaan napakka ja määrätietoinen.
Herkkyys antaa
Herkkyys ei ole poikkeavuus, sairaus tai vamma; se ei ole ongelma tai taakka, josta pitäisi hankkiutua eroon. Herkkyys myös antaa paljon. Kun aistit ovat herkät, voi nauttia tuoksuista, taiteesta tai muista aistiärsykkeistä aivan eri tavalla.
– Visuaalinen, esteettinen puoli on monilla herkillä sellainen, mistä he nauttivat. Jotkut kuvaavat sitä niin, että saa halvalla hupia, koska voi nauttia hyvin pienistä asioista. Sitä saattaa istua pari tuntia samalla tuolilla ja ajatella jotakin tosi mielenkiintoista.
Kirjailija Janna Satri
VIDEO: Näin aivosi vaikuttavat luovuuteesi!
Sumo video id
Lue myös:
Palaa jo maan pinnalle! Miten sinä suhtaudut herkkään ihmiseen?
Rasavilli lapsi, rauhalliset vanhemmat – näin ihmisen tunnesäätely kehittyy
Asiantuntija: Ihminen on paljon enemmän kuin tunteensa ja ajatuksensa
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi