Hallitus aikoo korottaa kaivosyhtiöiden maksamia vakuusmaksuja, joilla korvataan kaivostoiminnan mahdollisia haittoja, kertoo elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) STT:lle.
Vakuuksien laajennus on osa kaivoslain uudistamista, joka on ministerin mukaan määrä saada eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuoden aikana.
Kaivoslain uudistusta koskevaa kansalaisaloitetta käsitellään tänään eduskunnan lähetekeskustelussa. Kulmunin mukaan kansalaisaloitteen ja hallituksen käsitykset ovat samansuuntaiset vakuuksien kehittämisen suhteen.
– Vakuuksiin liittyvät yhtenäiset huolet on tunnistettu niin hallitusohjelmassa kuin kansalaisaloitteessa ja niitä edistetään, Kulmuni kertoo.
Vakuusrahat on tarkoitettu mahdollisten ympäristövahinkojen ja -haittojen korjaamiseen sekä kaivoksen sulkemisen kustannusten kattamiseen. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa konkurssiin ajautuneen Hituran nikkelikaivoksen sulkeminen nielee yhteiskunnan varoja arviolta yli 16 miljoonaa euroa.
Kaivostoiminnan vakuuksien korotustarve todettiin kesäkuussa valmistuneessa työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa raportissa. Raportin viranomaisarvioiden mukaan vakuudet ovat nykyisellään riittämättömät ja useissa tapauksissa kaivosvakuudet ovat kattaneet vain minimitoimenpiteet, kuten suljetun kaivoksen aitaamisen.
– Raportti nauttii kyllä erittäin laajaa tunnustusta ympäristöjärjestöistä akateemiseen maailmaan ja elinkeinoelämään. Jos miettii vaikka vakuussääntelyn parantamista, niin en usko, että kukaan tätä vastustaisi, Kulmuni sanoo.
Kaivosvero kuntien tueksi
Elinkeinoministeri Kulmuni myös toivoo, että uudenlaisesta kaivosverosta aloitettaisiin selvitys. Kaivosverolla on kannatuspohjaa laajemminkin, sillä Ylen alkuvuonna tekemässä kyselyssä nykyisistä hallituspuolueista kaikki asettuivat kannattamaan kaivosveroa tai sen selvittämistä.
Kaivosvero voisi olla esimerkiksi osuus kaivosyhtiön liikevaihdosta tai kaivannaisten arvosta.
Hallitus pyrkii vahvistamaan kuntien ja maanomistajien asemaa kaivosasioissa. Kulmuni katsoo, että verotulot pitäisi ohjata nimenomaan kaivoskunnille, ei valtiolle.
– Sosiaalisen hyväksyttävyyden näkökulmasta olisi tärkeää, että vero kohdistuisi sinne kaivostoiminnasta vastaavaan paikkakuntaan. Se kantaa toiminnasta tulevat hyödyt, mutta toisaalta myös ympäristölliset vastuut, Kulmuni sanoo.