Väestön ikääntyessä syövät yleistyvät, mutta entistä useampi myös selviää syövästä. Nykyisin jopa kahden kolmesta syöpäpotilaasta arvioidaan parantuneen viiden vuoden kuluessa diagnoosin saamisesta.
Syöpään sairastuneiden elossaoloennuste on parantunut neljä prosenttiyksikköä uusimmalla seurantajaksolla 2010–2012 verrattuna aiempaan seurantajaksoon vuosina 2007–2009.
Syöpäpotilaiden parantumista kuvaava viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on nyt miehillä 66 prosenttia ja naisilla 69 prosenttia. Eri syöpätyypit eroavat kuitenkin toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi eturauhassyöpäpotilaiden suhteellinen elossaololuku on 93 prosenttia ja rintasyöpäpotilaiden 90 prosenttia.
Alueelliset erot julkaistiin ensimmäistä kertaa
Syöpätilastoissa on ensimmäistä kertaa tietoja siitä, miten syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut eroavat toisistaan eri yliopistosairaaloiden vastuualueiden välillä.
Elossaololuku
Syöpään sairastuneiden elossaolo-osuus kertoo, kuinka moni sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Kun lukua verrataan samanikäisen ja samaa sukupuolta olevan väestön elossaolo-osuuteen, saadaan suhteellinen elossaololuku. Mitä lähempänä suhteellinen elossaololuku on 100:aa prosenttia, sitä vähemmän syöpä on aiheuttanut lisäkuolemia.
Useimmissa syövissä alueellisia eroja ei ole. Poikkeuksia ovat ihomelanooma, aivokasvaimet ja eturauhassyöpä. Erityisesti aivokasvainten osalta elossaololukuihin vaikuttaa hyvänlaatuisten aivokasvainten osuus kaikista aivokasvaimista.
Elossaololukuihin vaikuttaa myös voimakkaasti syövän levinneisyys toteamishetkellä. Eturauhassyövän osalta alueellisia eroja selittänee PSA-testiin perustuva seulonta: Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloiden vastuualueilla PSA-testaus nostaa elossaololukua suhteessa muihin alueisiin. Seulonnalla todetaan paljon paikallisia ja hitaasti eteneviä eturauhassyöpiä, jotka muutoin todennäköisesti jäisivät henkilön elinaikana toteamatta.
Potilaan oma tahto, yleistila ja muut sairaudet sekä syövän levinneisyys vaikuttavat siihen, mitä hoitoa potilaalle ylipäänsä on mahdollista antaa.
Oulun yliopistosairaalan alueella erityisesti levinnyttä ihomelanoomaa sairastavilla oli muuta maata suurempi riski kuolla syöpään. Melanooma tosin on maan pohjoisosissa selvästi harvinaisempaa kuin Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa ja levinneitä syöpätapauksia oli vain vähän. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että melanooman toteamisessa voi olla viiveitä maan pohjoisosissa. Viiveisiin vaikuttavat sekä henkilön hoitoon hakeutuminen että terveyspalveluiden saatavuus.
Myös potilaan hoito vaikuttaa elossaololukuihin. Hoidon laadussa itsessään ei kuitenkaan välttämättä ole eroja. Potilaan oma tahto, yleistila ja muut sairaudet sekä syövän levinneisyys vaikuttavat siihen, mitä hoitoa potilaalle ylipäänsä on mahdollista antaa.
Uusimpien syöpätilastojen mukaan 32 092 suomalaista sairastui uuteen syöpään vuonna 2013. Eturauhassyöpä, rintasyöpä ja keuhkosyöpä olivat edelleen yleisimmät yksittäiset syöpätyypit: ne muodostivat 39 prosenttia kaikista uusista syövistä ja aiheuttivat kolmasosan syöpäkuolemista.
Lähde: Suomen Syöpäyhdistys ry