Eriarvoisuus näkyy kaikessa nuorten arjessa – tutkija: Huono-osaisen nuoren tulevaisuuden suunnitelmat riittävät seuraavaan aamuun

Yliopistonrehtori Maria Peltola Tampereen yliopistosta ja kasvatustieteen professori Sonja Kosunen Itä-Suomen yliopistosta ovat tutkineet, minkälaista elämä on niin sanotuissa huonompiosaisissa kouluissa ja mitä se tarkoittaa nuorten arjessa. 

Peltola toteaa, että eriarvoisuus on koko ajan läsnä yläkouluikäisten nuorten arjessa.

– Vanhempien varallisuus määrittelee aika paljon nuorten elämäntapaa ja tyylikysymyksiä. Esimerkiksi sitä, mitä on mahdollista harrastaa ja minkälaisia vaatteita on mahdollista ostaa. Kun nämä asiat tulevat kouluun, ne alkavat muovata nuorten sosiaalisia suhteita, eli muodostuu porukoita vaikka harrastamisen ympärille. Nuoret eivät suinkaan ole sokeita näille erilaisuuksille, Peltola kertoo.

Peltola huomauttaa, että mikään yksittäinen asia ei tee kenestäkään huono-osaista. Esimerkiksi pelkkä vähävaraisuus ei tarkoita sitä, että ihminen olisi huono-osainen.

– Mutta sitten kun haasteita alkaa olla useita ja ne liittyvät yhteen, niin se alkaa kuormittaa. Esimerkiksi saman perheen sisällä on vähävaraisuutta ja mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.

Lue myös: Koulujen psykologitilanne huolestuttava – liitto vaatii jämeriä toimia

Kosunen kommentoi, että keskiluokkaisten perheiden nuoret saattavat pohtia hyvin pitkällekin tulevaisuudensuunnitelmiaan ja sitä, mitä he haluaisivat tulevaisuudessa opiskella.

– Osalla huono-osaisista perheistä tulevilla nuorista tulevaisuushorisontti saattoi riittää seuraavaan aamuun, Kosunen sanoo.

Peltolan mukaan tärkeätä olisi, että kouluissa opettajat eivät luovuttaisi ja ajattelisi, että on tietty ryhmä, jonka toivotaan vain jotenkin selviävän.

Kosunen kertoo, että eriarvoisuus kouluissa ei liity ainoastaan suuriin kaupunkeihin, vaan kyseessä on asia, joka näkyy todennäköisesti ympäri Suomea erilaisissa kouluissa. Kosusen mielestä olisi varmistettava, että kouluissa on riittävä rahoitus ja resurssit eriarvoisuuden hoitamiseksi. Kosunen haluaisi myös muuttaa julkisen keskustelun sävyä koululaisten eriarvoistumisesta puhuttaessa.

– Me käytämme paljon ongelmakeskeistä ja hyvin stigmatisoivaa puhetta puhuttaessa tämän tyyppisistä kouluista. Se on asia, johon voi vaikuttaa myös ilman taloudellisia resursseja.