Helsingin poliisissa oli vallalla vielä 2000-luvun alussa kulttuuri, jossa yksittäinen poliisin tutkija ei paljastanut tietolähdettään kenellekään. Ei edes kollegoille saati esimiehille.
Tällaisen käsityksen antoi kansanedustaja Kari Tolvanen (kok.), joka johti Helsingin poliisiin väkivaltarikosyksikköä vuosina 2001–2011.
Tolvasta kuultiin todistajana poliisijohdon virkarikosjutussa tänään käräjäoikeudessa.
– Itse olen ehkä vanhan koulukunnan miehiä, ei tietolähteen nimeä paljasteta oikein kenellekään. Itsekin, jos kysyin tietoa (muilta poliiseilta), en ikinä kysynyt, kuka tämän tiedon antoi vaan, kuinka luotettava tämä tieto on, Tolvanen sanoi.
"Hän olisi pitänyt sitä vitsinä"
Syyksi hän kertoi sen, että oli nähnyt urallaan jopa teloitusmurhia, joissa motiiviksi usein epäiltiin poliisin vasikointia. Hän kertoi myös yhdestä omasta tiedottajastaan, jota ei koskaan rekisteröity mihinkään.
– Jos he paljastuvat, pahimmillaan se johtaa hengenmenetykseen. Oma tietolähteeni ei ollut rekisterissä. Hän olisi pitänyt sitä vitsinä. Hän ei mihinkään rekisteriin olisi halunnut, Tolvanen sanoi.
Määräys rekisteröinnistä koettiin ongelmalliseksi
Poliisin tietolähdetoiminnasta kirjattiin säännös lakiin vuonna 2005. Sen jälkeen sisäministeriö antoi vuonna 2008 lakia täsmentävän asetuksen, jonka pohjalta poliisi antoi edelleen oman määräyksensä.
Samoihin aikoihin Jari Aarnion johtama huumepoliisi lakkautti tietolähderekisterinsä, jota oli pidetty 2000-luvun alusta asti.
Lue myös: Kansanedustaja Kari Tolvanen kuultavana poliisin virkarikosjutussa – ei epäillä rikoksesta
Määräyksessä oli eri sävy kuin kentällä työskentelevien poliisien ajatusmaailmassa. Syyttäjä tulkitsee asiaa niin, että vinkkimiehet olisi pitänyt määräyksen mukaan rekisteröidä, kun syytetyt pitävät asetusta ja määräystä ylimalkaisina ja tulkinnanvaraisina. Syytettynä on huumepoliisissa toimineiden virkamiesten ja Helsingin poliisin ex-johdon lisäksi myös Poliisihallituksessa työskennelleitä virkamiehiä. Kaikki kiistävät syytteet.
"Näköjään tuottanut vaikeuksia"
Tolvasen mukaan uusien ohjeiden ja säännösten epäselvyyksistä käytiin paljon keskustelua. Myös tietolähteiden vastentahtoisuus rekisteröintiin ja turvallisuus olivat keskusteluissa esillä.
– Onko turvallista rekisteröidä johonkin rekisteriin tietolähteitä, jos puhutaan kovan luokan rikollisuuden ytimestä. Vanhan liiton poliisina oudolta tuntuu, jos ei saisi tietoa hankkia ja kaikki heti pitäisi rekisteröidä. Siinä törmäsi vanhakantainen poliisimaailma ja uusi poliisimaailma. Näköjään se on tuottanut vaikeuksia ja tuskaa, kun sitä täällä salissa käsitellään.
Ongelma rekisteröimättömyydessä kiteytyy useiden oikeussalissakin kuultujen puheenvuorojen mukaan siihen, että rekisteröimättömyys tekee poliisitoiminnan laillisuusvalvonnan vaikeaksi, ellei peräti mahdottomaksi.