F1-sarjassa ollaan ottamassa ensi kaudella käyttöön kulukattoa, jonka lopullinen suuruus on vielä kysymsymerkki. Vain puolet talleista on toiminut viime vuosina alkuperäisen 175 miljoonan dollarin (noin 160 miljoonan euron) kulukaton puitteissa tai sen hujakoilla.
Koska tallit toimivat keskenään hyvin erilaisista lähtökohdista, on hyvin selvää, että kulukaton alentamiselle löytyy omat puolustajansa ja vastustajansa. Tällä hetkellä kulukatto on laskettu 150 miljoonaan dollariin, noin 138 miljoonaan euroon, mutta neuvotteluja käydään sen alentamiseksi edelleen.
Neuvotteluissa joudutaan tasapainoilemaan kahden kysymyksen välillä: minkälaisella summalla kyetään varmistamaan pienempien tallien toimintakyky koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen jälkeen ja toisaalta minkälainen summa on isompien tallien näkökulmasta kohtuullinen?
Vuosibudjetteja vertailtaessa tallit asettuvat kolmeen kastiin.
Alimmassa kastissa on viisi tallia – Alfa Romeo, AlphaTauri, Haas, Racing Point ja Williams – joita kaikkia pyöritetään selkeästi alle 200 miljoonalla dollarilla (184 miljoonaa euroa) vuodessa. Joidenkin kohdalla summa on huomattavasti lähempänä sataa kuin 200:aa.
Keskikastissa ovat McLaren ja Renault, joiden molempien budjetti on lähteestä riippumatta selkeästi yli 200 miljoonaa mutta yhtä selkeästi alle 300 miljoonaa dollaria (276 miljoonaa euroa).
Kärkikolmikon muodostavat tietysti Red Bull, Ferrari ja Mercedes, jotka käyttävät kolmestaan noin puolet siitä reilusta kahdesta miljardista dollarista, mitä tallien pyörittämiseen kuluu rahaa. Red Bull kuluttaa lähes 400 miljoonaa dollaria (369 miljoonaa euroa), Ferrari ja Mercedes reilusti yli sen.
Lukemat ovat jo tällaisinaan valtavia, mutta niille saa entisestään perspektiiviä, kun tarkastelee esimerkiksi Auto Bild -lehden tekemää listausta siitä, miten tallien rahankäyttö on muuttunut vuosikymmenten saatossa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Jack Brabhamin maailmanmestaruus kaudella 1959 maksoi Cooperille nykyrahassa vajaat 200 000 euroa. KUVA: All Over Press.
Lehti kertoo, että Cooper ajatti kaudella 1959 Jack Brabhamin maailmanmestariksi noin 10 000 punnan budjetilla, joka vastaa nykyrahassa noin 193 000:ta euroa. Cooper maksoi tuolloin palkkaa kolmelle kuljettajalle.
Keke Rosbergiakin aikanaan ajattanut saksalainen ATS Racing Team aloitti F1-taipaleensa kaudella 1977 budjetilla, joka oli nykyrahassa noin kaksi miljoonaa euroa.
Turbomoottoreiden yleistyminen ja kehitys nosti kärkitallien budjetit pilviin 1980-luvulla. Alain Prost saavutti vuonna 1985 ensimmäisen maailmanmestaruutensa McLarenilla, jonka vuosibudjetti oli nykyrahassa mitattuna noin 45 miljoonaa euroa. Toisaalta samaan aikaan Toleman kilpaili viimeiseksi jääneen kautensa noin viiden miljoonan euron budjetilla.
1990-luvun alussa budjetit rikkoivat nykyrahalla mitattuna jo 100 miljoonan euron rajan. Williamsin budjetti oli kaudella 1991 noin 105 miljoonaa euroa, ja keskikastin Minardikin käytti jo 35 miljoonaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Alain Prost voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa vuonna 1985. McLaren käytti tuolloin nykyrahassa mitattuna noin 45 miljoonaa euroa. KUVA: All Over Press.
Tahti kiihtyi ja kiihtyi.
Michael Schumacherin ensimmäisellä Ferrari-kaudella, 1996, italialaistalli käytti 120 miljoonaa euroa ja vain viisi vuotta myöhemmin jo 250 miljoonaa euroa. Kun F1-sarjaan liittyi mukaan vielä Toyotan ja BMW:n kaltaisia autonvalmistajia, budjetit nousivat parhaimmillaan ja pahimmillaan 400 miljoonan euron tuntumaan.
Reilun kymmenen vuoden takainen talouskriisi pienensi kärkitallien budjetit hetkellisesti 200–250 miljoonaan euroon ja keskikastin tallit 60–80 miljoonaan euroon, mutta 2010-luvulla nuo luvut ovat siis jo kaksinkertaistuneet.