Kotimaa: Italia
Päämaja: Maranello, Italia
Auto: SF71H
Voimanlähde: Ferrari
Renkaat: Pirelli
Tallipäällikkö: Maurizio Arrivabene
Tekninen johtaja: Mattia Binotto
Kisakuljettajat: 7 Kimi Räikkönen,
5 Sebastian Vettel
Ferrari-talli on kilpa-autoilun legenda. Italiassa Ferrari on kuin uskonto. Tallin perustaja Enzo Ferrari syntyi Italian Modenassa 1898. Hän aloitti kilpa-autoilijana ja siirtyi oman ajouransa jälkeen kilpa-autojen rakentajaksi. Aluksi työnantajana toimi Alfa Romeo, mutta pian Enzo perusti oman autopajansa. Hän omisti maata Maranellosta, joten tehdas perustettiin sinne.
Ferrarin logo, korskuva musta ori, on peräisin ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneeltä lentäjä-ässältä Francesco Baraccalta, jonka lentokoneen kyljessä sama symboli oli. Baraccan vanhemmat pyysivät Enzoa maalaamaan symbolin autoihinsa onnea tuottamaan.
Ennen formula ykkösten MM-sarjan alkua Ferrari saavutti autoillaan voittoja mm. Tazio Nuvolarin voimin. MM-sarjan käynnistyttyä vuonna 1950 Ferrari-talli oli mukana historian toisesta osakilpailusta Monacon GP:stä lähtien. Ensimmäinen MM-sarjan voittonsa Ferrari-talli saavutti Silverstonessa 1951. Ensimmäinen maailmanmestaruus tuli seuraavana vuonna Alberto Ascarin voimin.
Ferrarin upea menestysputki koettiin 1970-luvun lopulla. Ferrari vei valmistajien MM-tittelit 1975-77 sekä vielä 1979. Kuljettajina toimivat kaksi henkilökohtaista mestaruutta Ferrarilla ajanut Niki Lauda, Clay Regazzoni, Carlos Reutemann, Jody Scheckter sekä Gilles Villeneuve.
1980-luku alkoi traagisesti, kun Enzon suosikkikuljettaja Ferrari #27 Gilles Villeneuve menehtyi Zolderin radalla sattuneessa onnettomuudessa. Ferrari otti silti kauden 1982 ja 1983 valmistajien MM-kullat.
Tallinsa osakkeet autojätti Fiatille myynyt Enzo Ferrari menehtyi vuonna 1988. Ferrari-leirin surua lievensi neljä viikkoa Enzon kuoleman jälkeen Monzassa kotiyleisön edessä ajettu kaksoisvoitto.
2000-luvun alun menestysvuodet
Seuraavan kerran talli pääsi mestaruusjuhliin vasta 1990-luvun lopussa, kun saksalainen Michael Schumacher siirtyi tallin kuljettajaksi. Schumi johdatti Ferrarin valmistajien mestaruuteen jo kaudella 1999. Vuosina 2000-2004 Maranelloon matkasivat sekä kuljettajien että valmistajien MM-pystit. Schumacherin mestaruus kaudella 2000 oli Ferrarin ensimmäinen kuljettajien mestaruus sitten Scheckterin vuoden 1979 mestaruuden. Menestysputki katkesi kauteen 2005: Ferrarin vauhti ei riittänyt kuin yhteen voittoon Indianapolisin tynkäkisassa.
Kauden 2006 jälkeen Ferrarin unelmajoukkue hajosi, kun Schumacher lopetti uransa kuljettajana, tekninen johtaja Ross Brawn siirtyi sapattivuodelle ja moottoriosaston johtaja Paolo Martinelli emoyhtiö Fiatin palvelukseen. Brawnin tilalle tekniseksi johtajaksi astui vuoden ajaksi Mario Almondo. Aldo Costa korvasi Almondon tallin teknisenä johtajana.
Räikkönen heti mestariksi
Schumin saappaisiin Ferrari-kuljettajaksi astui kaudella 2007 Kimi Räikkönen. Räikkönen voitti heti ensimmäisen Ferrari-kisansa ja ajoi maailmanmestariksi ensimmäisellä Ferrari-kaudellaan. Ferrari voitti valmistajien maailmanmestaruuden sekä 2007 että 2008, mutta kausi 2009 oli tallille suuri pettymys.
Alonson kiinnitys
Uuden espanjalaissponsorin Santanderin rahoilla Räikkösen korvaajaksi värvätystä Fernando Alonsosta odotettiin Ferrarille messiasta ja espanjalaiskuski lunastikin melkein odotukset kaudella 2010. Karkea taktiikkakömmähdys kauden viimeisessä osakilpailussa maksoi kuitenkin Alonsolle kuljettajien maailmanmestaruuden. Valmistajien MM-sarjassa Ferrari jäi kolmanneksi.
Ferrarin kausi 2011 alkoi ankeasti. Italialaistiimi saavutti kauden ensimmäisen palkintopallisijoituksensa vasta neljännessä osakilpailussa Kiinassa, jossa Alonso ajoi kolmanneksi. Loppukauden kisat eivät juurikaan tarjonneet lohtua Ferrarille, sillä tallin ainoaksi voitoksi jäi Alonson ykkössija Britannian GP:stä. Ferrarin oli jälleen tyytyminen kolmanteen tilaan valmistajien MM-sarjassa.
Kaudella 2012 Ferrari petrasi hieman edelliskausiin verrattuna. Talli saalisti kauden aikana 400 MM-pistettä, jolla heltisi toinen sija valmistajien MM-sarjassa. Myös Alonson oli lopulta tyydyttävä toiseen sijaan MM-taistossa Red Bull -tallin Sebastian Vettelin kanssa. Massalle kausi oli suuri pettymys, sillä hän jäi MM-pisteissä vasta seitsemänneksi.
Kausi 2013 oli Ferrarille neljäs Alonson ja Massan ajaessa kilpakuljettajina. Kausi ei kuitenkaan tarjonnut juhlia, sillä Alonso sijoittui MM-pisteissä lopulta toiseksi ja Ferrari jäi valmistajien sarjassa Red Bullin ja Mercedeksen taakse kolmanneksi.
Räikkösen paluu, Vettel Alonson tilalle
Kaudeksi 2014 Räikkönen siirtyi takaisin Ferrarille ajettuaan kaksi kautta Lotuksella. Ferrari ei kuitenkaan saanut moottoriuudistuksen seurauksena muuttunutta pakettiaan täysin lentoon: Alonson kaksi palkintosijaa jäivät kauden parhaiksi suorituksiksi. Valmistajien MM-sarjassa Ferrari jäi neljänneksi.
Surkeasti sujuneen kauden jälkeen Ferrarilla tapahtui suuria muutoksia kaudelle 2015. Alonso lähti tallista ja hänen tilalleen tuli nelinkertainen maailmanmestari Sebastian Vettel. Pääjohtaja Luca di Montezemolo sai väistyä Sergio Marchionnen tieltä. F1-tallin päällikön tehtävät otti hoitaakseen Maurizio Arrivabene. Vettel aloitti Ferrari-uransa upeasti kolmossijalla Australian GP:ssä ja voitti sensaatiomaisesti seuraavan kisan Malesiassa päättäen samalla Ferrarin 34 kisan voitottoman putken. Vettel voitti kauden aikana myös Unkarin ja Singaporen GP:t ja sijoittui MM-sarjassa kolmanneksi Mercedes-kaksikon Lewis Hamilton – Nico Rosberg jälkeen. Räikkösen kausi sujui vaihetelevammin. Palkintopallisijoituksia tuli kolme, MM-sarjassa sijoitus oli neljäs. Valmistajien MM-sarjassa Ferrari sijoittui toiseksi.
Kaudella 2016 Ferrari kävi Red Bullin kanssa tiukkaa taistelua valmistajien kakkostilasta. Italian ylpeys jäi kuitenkin sarjassa kolmanneksi kerättyään 398 pistettä. Kauden puolivälissä tekninen johtaja James Allison vetäytyi tehtävästä vaimonsa menehtymisen johdosta. Hänen tilalleen nousi pitkän uran italialaistallissa tehnyt Mattia Binotto.
Kaudella 2017 Ferrari pystyi haastamaan Mercedeksen tiukemmin MM-taistossa. Kuudesta ensimmäisestä osakilpailusta Vettel nappasi kolme voittoa ja kolme kakkossijaa. Kauden edetessä puntit vaihtuivat, ja lopulta Mercedes voitti mestaruustaiston pistein 668-552.
Vettel ja Räikkönen jatkavat hyvin sujunutta yhteistyötään Ferrari-kuskeina myös kaudella 2018.