Mika Häkkinen muistelee McLarenin sivuille kirjoittamassaan blogissa vuoden 1998 F1-mestaruuden ratkaissutta Suzukan gp:tä. Hän vertaili itseään Michael Schumacheriin jo lämmittelykierroksella.
MM-pisteissä Häkkisestä neljän pisteen päässä ollut Schumacher oli hankkinut Ferrarillaan paalupaikan, Häkkinen lähti viereltä. Kisa ei käynnistynyt ensimmäisellä lähdöllä, sillä Jarno Trullin Prost-auto jäi 14. ruutuun. Kuskit ajoivat toisen lämmittelykierroksen, ja Häkkistä mietitytti, sillä hän oli ehtinyt tehdä täyden lähdön ennen Trullin aiheuttamaa keskeytystä.
– Jänniyts kasvoi kaikilla kuljettajilla, mutta etenkin minulla ja Michaelilla. Tiedostin vaaran, että laitan autoni tarpeettoman koville – F1-autot on suunniteltu yhteen starttiviivan lähtöön, ei kahteen pienen ajan sisällä.
Niinpä Häkkinen ajoi erityisen varovaisesti kohti toista starttia. Samalla hän pisti merkille Schumacherin toimet.
– Michael ei ajanut niin varovasti kuin minä. Hän saapui lähtöruutuun paljon ennen minua ja kun ajoin autoni kakkosruutuun, hän oli ollut jo jonkin aikaa paikoillaan, Häkkinen muistelee.
– Kun katselin Michaelin punaista Ferraria, toivoin hetkellisesti, että hän oli tehnyt virhearvion ja minä oikean. Huuhdoin ajatuksen nopeasti mielestäni ja aloin keskittyä suunnitelmaani ajaa ykkösmutkaan, toivoen parempaa lähtöä.
Häkkinen tiesi, että Schumacher puolustaisi paikkaansa ahnaasti. Mutta sitten Schumacherin auto sammui.
– Aavistukseni oli osunut oikeaan. Hän oli tosiaan ottanut liiallisen riskin toisella lämmittelykierroksella, kärkeen ampaissut Häkkinen kirjoittaa.
Suomalainen ajoi kärjessä kohti ensimmäistä maailmanmestaruuttaan, perässä Schumin tallikaveri Eddie Irvine ja oma tallikaveri David Coulthard. Neljän kierroksen jälkeen Schumacher oli kuitenkin myrskynnyt jo seitsemänneksi, joten mitään ei ollut jaettu.
Häkkinen johti ensimmäisten renkaidenvaihtojen jälkeen selvästi, mutta Schumacher oli Irvinen takana jo kolmantena. Pian Schumi oli toisena.
– Minulla oli yhä mukava johto, mutta minun täytyi antaa hiljaista kunnioitusta vanhalle kiistakumppanilleni: se, että myrskyää viimeiseltä paikalta toiseksi alle 30 kierroksessa yhdellä maailman haastavimmista radoista oli häkellyttävä suoritus, Häkkinen ihmettelee.
Outo olo
Jos Schumacher olisi noussut ohi, kaksikon MM-pisteet, voitot ja kakkossijat olisivat olleet tasoissa. Näin ollen Schumi olisi vienyt mestaruuden kolmossijojen perusteella. Häkkisen oli siis pakko voittaa. Hän ehti jo rauhoitella itsensä, kunnes 32. kierroksella Schumacherin autosta puhkesi rengas. Häkkinen ei voinut enää hävitä, kun kilpakumppani keskeytti.
– Tunsin oloni... oudoksi. Tajusin, että olin maailmanmestari, mutta oli kummallista voittaa se sillä tavalla. Minulta kesti muutama kierros käsitellä tieto. Olin jo mestari, vaikka kisa ei ollutkaan kesken. Reaktioni oli selvitä kisan voittoon keinolla millä hyvänsä. Halusin voittaa maailmanmestarin tyyliin, ja todella rullasin viimeiset 20 kierrosta virheettömästi.
Mestari ajoi voittajana maaliin ja iloitsi siitä, että tiimikaveri Coulthard oli kolmas ja näin mukana palkintopallijuhlissa.
– Kun ylitin maalilinjan, aloin laulamaan suomalaisia pop-lauluja tiimiradioon – minulla ei ole mitään käsitystä miksi. No, jälkiviisaana minulla ehkä on, uskoisin että halusin tehdä selväksi, ettei tämä ollut vain minun voittoni. Se oli meidän voittomme!
