Erittäin lähellä F1-kisavoittoa Ferrarin tuuraajana päässyt Mika Salo ei muistele italialaistiimin määräystä katkerana, mutta suunnitelmat Mika Häkkisen lyömisestä murenivat, kun tallikaveri Eddie Irvinen punainen auto ilmestyi suomalaisen peileihin.
LUE MYÖS: Mika Salo muistelee karmeinta kisahetkeään: ”Kävin kysymässä Ecclestonelta, että saanko lähteä kotiin”
Salo ponkaisi vuoden 1999 Saksan GP:n neljännestä lähtöruudusta Häkkisen McLarenin perään toiselle sijalle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kaksi suomalaista piti kisan kahta kärkipaikkaa hallussaan.
– Jostain syystä se tuntui vain koko ajan hyvältä. Olin neljäs aika-ajossa, ja sain ihan mielettömän hyvän lähdön, Salo kertoo.
– Pysyin ihan hyvin Häkkisen perässä, ja tiesin, että minulla on enemmän bensaa kuin Häkkisellä, että kun hän pysähtyy, minä menen johtoon ja pystyn voittamaan tämän kisan.
Loukkaantuneen Michael Schumacherin tuuraajana Salon tehtävä oli kuitenkin varsin selvä. Kauden puolivälissä hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta nousta mukaan mestaruustaisteluun, joten kaikki saatavilla olleet pisteet oli pelattava Irvinen pussiin.
– Olimme tietenkin ennen kisaa sopineet, että jos tulee sellainen tilanne, että Eddie Irvine on minun takanani, minun pitää päästää hänet ohi, koska hän taisteli mestaruudesta ja minä en, Salo perustelee.
– Pitkään näinkin, että siinä oli keltainen auto eli (Heinz-Harald) Frentzen välissä eikä minun tarvinnut päästää häntä ohi. Sitten yhtäkkiä huomasin, että Frentzen oli poissa, ja näin punaisen auton takana.
– Ajattelin, että voi helvetti, nyt käy näin, että minä joudun nostamaan (jalkaa kaasulta). Ei kauaa kestänytkään, kun tuli radiossa kutsu, että ”päästä Eddie ohi tällä kierroksella”.
Voiton menetyksestä huolimatta Salo juhli kakkossijaansa antaumuksella. Suoritus jäi hänen F1-uransa parhaaksi.
– Olin silti toinen. Se oli paras sijoitukseni siihen mennessä. Se oli ensimmäinen kerta, kun johdin kisaa ja olisin voinut voittaa kisan.
