Hanna ja Henri elävät Raamatun mukaisesti: "Muuta ei tarvita"

Hanna ja Henri hyppäävät junaan Hämeenlinnan asemalta. Pienin lapsi nukkuu vaunuissa, kun perheen ekaluokkalainen viihdyttää vanhempiaan. On sunnuntai ja siis jokaviikkoinen kokouspäivä. Tampereella vastassa ovat lempeästi puhaltava syystuuli ja paljon tuttuja seurakuntalaisia.

Seurakunnan naiset häärivät keittiössä, sillä tapana on syödä sunnuntaisin yhdessä englannin- ja suomenkielisen kokouksen välissä. 

Miehet vaihtavat ajatuksiaan toisessa huoneessa varmistaen, että kaikki on valmista kokousta varten. Samaan aikaan naiset pitävät yhdessä huolta, että kaikille riittää ruokaa.

Kun kello lyö kaksi, väki siirtyy keittiön vieressä sijaitsevaan kokoushuoneeseen. Ensin käydään läpi ilmoitusasiat ja sitten kerätään rukouspyynnöt. 

Henri ja Hanna istuvat kokoushuoneen perällä tarkkaavaisina. Hanna pitää sylissään perheen nuorimmaista, jonka kärsivällisyys ei vielä riitä kokouksen seuraamiseen.

Kokouksen alkupuolella seurakuntalaiset rukoilevat yhdessä läheistensä puolesta. Voimia ja viisautta pyydetään niin lääkäreille, opiskeluihin kuin rauhaa isoisän viimeisiin hetkiin.

– On helpottavaa, kun voi elää jälleennäkemisen toivossa, puhetta johtanut diakoni päättää rukouksen osoittaen sanat isoisäänsä muistaneelle.

Ensitreffeillä puhetta uskosta

Henri ja Hanna tapasivat neljä vuotta sitten kristillisen deittisivuston kautta. Kummatkin halusivat asettua ja löytää vierelleen uskovan puolison.

– Kannatimme molemmat jo tuolloin reformoidun baptismin arvoja. Siitähän me treffeillä sitten puhuimmekin, Hanna kertoo hymyillen.

Jo ensimmäisellä tapaamisella kolahti. Henri arvosti Hannan tapaa elää, sillä jo tuolloin Hannalle oli tärkeää pitää huolta kodista. 

– Hänellä oli omasta puolestaan tytär ja hän pitänyt hyvää huolta perheestään. Se antoi hyvän vaikutelman, Henri kertoo.

Rakkaus syveni vähitellen ja pari avioitui vuonna 2021 Hausjärvellä.

– Monet olivat uhranneet paljon aikaa ja vaivaa järjestelyissä. Säästä tuli mainio, vaikka ennen ulkovihkimistä jatkuva sade mietitytti, pari muistelee tärkeää päivää. 

Korpelat kuitenkin luottivat siihen, että askel avioliittoon alttarilla ensisuudelman kanssa oli Jumalan mielen mukaista.

Henri kiinnostui uskonnosta 17-vuotiaana

Henri ei ole aina ollut yhtä harras kristitty. Lapsuuden perheessä uskonto ei ollut vahvasti läsnä, eikä Henrillä myöskään ollut uskovaisia ystäviä, joskin isovanhemmat kuuluivat vapaakirkkoon.

17-vuotiaana Henri kiinnostui Raamatusta ihan uudella tavalla. Syynä oli hänen roomalaiskatolisuudesta pitämänsä esitelmä. Koulutehtävää tehdessään Henri havahtui tietämättömyyteensä.

– Minulla meni puurot ja vellit ihan sekaisin. En osannut erottaa roomalaiskatolilaisuutta siitä, mitä Raamatussa sanotaan. Ja huomasin, että en oikein tiennyt, mitä Raamatussakaan sanotaan.

Asia jäi ärsyttämään nuorukaista ja hän päätti lukea Raamatun alusta loppuun.

– Se oli pisin kirja, minkä olin lukenut ja on varmaan edelleen. Se on ollut yksi parhaimmista päätöksistä, mitä olen tehnyt.

Raamattu riittää ohjeeksi

Jos Henrin lapsuudessa uskonnolla ei ollut suurta sijaa, Hannan lapsuus oli toisenlainen. Hän kasvoi helluntailaisten arvojen mukaisesti.

Hanna on kiitollinen omille vanhemmilleen ja helluntaiseurakunnalle, jossa hän on saanut kasvaa uskossa. 

Nuorena aikuisena Hanna alkoi kuitenkin vakuuttua siitä, ettei hän voinut allekirjoittaa tiettyjä näkemyksiä armolahjoista, eikä tiettyjä yksityiskohtia pelastuskäsityksestä. Seurakunnan myönteinen kanta naispastoriuuteen ei myöskään vastannut hänen näkemyksiään.

Naisenalku alkoi lukea kristillistä kirjallisuutta ja tutustui internetin kautta erilaisiin kristillisiin suuntauksiin. Reformoitujen baptistien saarnojen kautta asiat näyttäytyivät selkeämmiltä.

– Pidin siitä, että reformoidussa baptismissa ajatellaan, että Raamattu on kaikenlaisen opin ylin auktoriteetti. Se on riittävä ohje kristityn elämään. Muuta ei tarvita.

Raamatullinen vastuujärjestys

Nykyään Hanna ja Henri kuuluvat tamperelaiseen Armon baptistiseurakuntaan. 

Pari haluaa, että Raamatun sana näkyy kaikessa heidän tekemisessään. Molemmille on tärkeää, että myös lapset ymmärtävät, mitä Raamatussa sanotaan.

Korpeloiden perheessä kunnioitetaan myös Raamatun osoittamaa hierarkiaa. 

– Raamatussa on tietty järjestys, joka vaatii hieman selittämistä. Sen mukaan jokaisen miehen pää on Kristus ja mies on naisen pää eli siinä on tietty vastuujärjestys, Henri kertoo.

"Tärkeää palvella perhettä"

Hannan mukaan Raamatussa ei suoraan sanota, miten naisen roolia tulisi nykypäivänä käytännössä soveltaa, vaikka esimerkillisiä naisia kuvataankin.

– Monien kristittyjen naisten elämä näyttää erilaiselta, enkä ajattele, että kaikkien tarvitsee elää niin kuin minä.

Hanna on päättänyt jäädä kotiäidiksi. Hän kokee, että se on merkittävä tapa ilmentää naisen roolia.

– Minulle on tärkeää palvella perhettäni. Ajattelen, että on kunnia, että pystyn valmistamaan ruokaa ja hoitamaan kotia, kun Henri ahkeroi töissä.

Eikö voisi ajatella, että nyky-yhteiskunnassa Raamatun opit ovat vanhentuneita? Hanna ja Henri eivät näe asiaa sillä tavalla.

– Raamatussa tietyt asiat ilmoitettiin tietylle ajalle, mutta Jumalan suunnitelman mukaisesti ne vanhenivat, sillä ne olivat jo palvelleet käyttötarkoitustaan. 

– Raamatussa on myös oppeja, jotka eivät vanhene, vaan ne ovat sitovia ja sovellettavissa jokaiselle sukupolvelle. Kaikki Raamatussa on joka tapauksessa hyödyllistä lukea ja ymmärtää, Henri painottaa.

Lasten tulee tietää, että Jumala on ykkönen

Lastenhuoneen perällä on valkoinen pulpetti. Hanna kantaa koulukirjat esikoistyttärensä eteen. Tänään opetellaan matematiikkaa. 

Hanna alkoi pitää kotikoulua esikoiselleen tänä syksynä. Seurakunta ei vaadi kotikoulun pitämistä, mutta perheen kristityissä ystävissä on monia perheitä, joiden lapset käyvät kotikoulua.

Yksi keskeinen syy kotikoulun aloittamiselle oli kysymys siitä, minkälaiseen oppimisympäristöön lapsensa haluaa asettaa. 

Hanna ja Henri haluavat suojella lapsiaan kasvamasta arvoihin, jotka ovat Jumalan sanan vastaisia, mutta myös seuralta, joka rohkaisee Jumalan vastaiseen toimintaan.

– Haluan, että lapset tietävät, että Jumala on ykkönen. Hän on kaikista tärkein. Häneen voi luottaa ja häntä tulisi rakastaa ja hänen sanaansa tulisi noudattaa, Hanna kertoo.

Henrin mukaan jokaisen kristityn kuitenkin pitää tiedostaa, ettei heidän lapsistaan tule välttämättä uskovaisia. Hannakin tietää, että näin voi käydä, vaikka harmillista se olisi.

– Haluamme varmistaa, että he ainakin tietävät, mistä kääntyvät pois, jos valitsevat hylätä Jumalan ja Raamatun, Henri kertoo. 

Miehen tehtävä on johtaa ja suojella

Seurakunnan pastori on siirtynyt kokousväen eteen. Luvassa on reilun tunnin mittainen saarna, jossa käydään läpi ensimmäisen Mooseksen kirjan 27 lukua eli sitä, kuinka Jaakob saa viekkaudella siunauksen isältään.

– Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Tulet niittämään petollisuutta, jos kylvät petollisuutta, pastori muistuttaa Raamatun kertomukseen viitaten.

Myös saarnan aikana nousee esille miehen ja naisen rooli.

– Miehellä on johtajan vastuu. On tärkeää kuunnella vaimoaan, mutta vastuu on loppupeleissä miehellä, pastori avaa asetelmaa saarnan loppupuolella. 

Reformoituja baptisteja koskeva kritiikki kohdistuu usein perinteiseen roolijakoon ja miehen valtaan. Raamatun mukaan mies on vaimonsa pää. Eikö tämä ole naista alistavaa? 

Hanna ei allekirjoita kritiikkiä.

– Miehen tehtävä ei ole dominoida, pomottaa tai katsoa vaimoaan alaspäin, vaan miehen tehtävä on enemmänkin johtaa ja rakastaa vaimoaan itseuhrautuvasti.

Samaa mieltä on Henri.

Tulisiko naisten käydä töissä?

Henri on huomannut, ettei Raamatun mukaisen elämän noudattaminen ole aina yksinkertaista nyky-yhteiskunnassa. 

Henri pohtii usein, onko valtiolla liikaa valtaa tai sitä, minkälaisiin töihin, kodin sisällä tai sen ulkopuolella, naisten olisi hyvä osallistua.

Henrin mukaan ei ole taloudellisesti itsestään selvää, että ainoastaan toinen perheen vanhemmista käy töissä.

– Nyky-yhteiskunnassa nojataan paljon siihen, että sekä mies että nainen kävisivät töissä. Ennen taas ainoastaan mies kävi töissä ja perhe eli sillä. Nykyään se ei ole niin yksinkertaista. 

Hannalla on lähihoitajan koulutus ja hän olisi valmis palaamaan töihin taloudellisista syistä tai jos Henri niin toivoisi.

– Mutta tällä hetkellä olemme aivan täysin samaa mieltä siitä, että minä olen kotona ja hän käy töissä, Hanna sanoo.

Hannaa naurattaa, kun hän miettii, millaisiin olettamuksiin hän on törmännyt. 

– Joskus ajatellaan, että me kaikki pukeudumme kuin eläisimme 1800-luvulla tai että aina pitäisi olla puku päällä.

Hanna selventää, ettei seurakuntalaisilla ole varsinaisia pukeutumiskoodeja. Tärkeintä on siisti ja säädyllinen vaatetus. 

Moni nainen onkin saapunut sunnuntaikokoukseen pitkässä, sääret peittävässä hameessa. Osa on myös peittänyt päänsä huivilla.

Toiveena uskon sävyttämä loppuelämä

Henri astelee kokoushuoneen takaosasta puhujanpöntölle. Henri toimii seurakunnan toisena diakonina ja tänään on hänen vuoronsa johtaa Raamatun vuorolukua.   

Kun Henri päättää ensimmäisen lukuvuoronsa, seurakunta vastaa toisen Pietarin kirjeen ensimmäisestä luvusta omalla vuorollaan. 

Henri ottaa diakonin pestinsä vakavasti ja toivoo, että jonain päivänä hän voisi toimia seurakunnan paimenena eli pastorina.

Kotona Henri avaa hepreankielisen Raamatun. Hän alkoi opiskella hepreaa parikymppisenä, sillä halusi syventää ymmärrystään Raamatusta. 

Nyt Henri pyrkii opiskelemaan hepreaa viikoittain. Hän toivookin, että voisi vielä jonain päivänä auttaa Raamatun käännöstyössä. 

Hanna sen sijaan unelmoi asunnon ostamisesta ja omasta pihasta. Hänen unelmanaan on kasvattaa lapset hyvään elämään sellaisessa ympäristössä, jossa heitä rakastetaan.

Mutta miten Hanna aikoo saavuttaa onnen?

– En tee asioita siksi, että ne tekisivät minut onnelliseksi. Onnellisuus kyllä seuraa, kun teen asioita, joissa on arvoa tai ne ovat hyviä tai oikein. 

– Kun tottelen Jumalan sanaa ja elän hänen tahdon mukaisesti, huomaan olevani onnellinen, Hanna sanoo.