Leijonahyökkääjä Olli Palolan pikkuveli Vili Palola haaveili ammattilaiskiekkoilijan urasta, mutta loukkaantumisten sarja söi lopulta mahdollisuudet. Palolalla ei ollut edes lukiopohjaa, mutta hän luki kolme vuotta ja pääsi opiskelemaan lääkäriksi. Palola haluaa kertoa koskettavan tarinansa, koska hän haluaa kannustaa nuoria seuraamaan unelmiaan.
Yllä kuvia Vili Palolan elämän ja uran varrelta.
Uudenvuodenaatto. Kaverit ovat juhlimassa ulkona. Raketit paukkuvat ulkona niin kovaa, että lukurauhaa on vaikea saada.
Korvatulpat korville, ja lukeminen jatkuu. On puristettava lisää. Muuten kemian kaavat ja lihasten nimet eivät jää mieleen.
Olisi ehkä hienoa olla juhlimassa, mutta se olisi pois ison tavoitteen toteutumisesta.
Vaikka pakaralihakset ovat saaneet hyvää treeniä koko elämän ajan jääkiekon ansiosta, ne ovat nyt kovilla. Silmiin sattuu.
Ajatus harhautuu hetkeksi. Mielessä käy ystävän pilkallinen kommentti. Vai onko hän sittenkään ystävä?
Mikä lääkis, ei sinulla sinne ole mitään mahdollisuuksia. Et ole käynyt edes lukiota. Mitä oikein kuvittelet itsestäsi? Luulin, että olet niin fiksu, että tajuat ettei se ole mahdollista tuolla taustalla.
Seuraava sivu kääntyy.
On luettava lisää.
On opittava lisää.
Muuten tavoite jää täyttymättä.
Rakettien pauke vaimenee.
Vili Palolasta ei tullut koskaan liigakiekkoilijaa, mutta hän on toteuttamassa toisen haaveensa.
Ylivilkas oppilas koulussa
Vili Palola varttui Keuruulla ja haaveili jääkiekkoilijan urasta, kuten isoveli Ollikin. Serkku Miikka Männikkö oli jo päässyt maistamaan liigakiekkoilijan elämää.
Koulu oli sivuseikka. Välitunnit venyivät pitkäksi, kun pallopelit kiinnostivat enemmän kuin tunnit. Opettajat hermostuivat, vetivät sivuun, kirjoittivat merkinnän Wilma-viestipalvelun edeltäjään reissuvihkoon.
Miksi sinä et voi olla kuin muut, opettaja kysyi.
Ei, Palola ei missään nimessä ollut kuin muut, mutta syvintä syytä opettajat eivät ehkä aavistaneet. Eivätkä sitä, miten ylivilkkaudeksi kutsutun ominaisuuden voisi valjastaa hyötykäyttöön.
Vaikka koulunkäynti sinänsä ei Palolaa kiinnostanut, hän sai kelpo arvosanoja. Vili oli kasin oppilas läpi peruskoulun.
– Koulu tuntui aika helpolta. Ehkä minua olisi voinut vähän haastaa enemmän, että mielenkiinto olisi säilynyt, Palola sanoo MTV Sportille.
Jääkiekkokentällä sujui. Hyvin kiekkoa käsittelevä ja sulavasti luisteleva rightin pakki nousi C-junnuikäisenä U16-nuorisomaajoukkueen rinkiin. Kyllä tästä ura vielä aukeaisi.
Ilveksen junioreihin siirtynyt puolustaja siirtyi peruskoulun jälkeen urheilulukioon, mutta opiskelu meni heti alusta lähtien väärille urille. Koulusta oli helppo lähteä jo aikaisin iltapäivällä sillä varjolla, että treeneihin piti valmistautua hyvin.
Palola sai mahdollisuuden kokeilla siipiään Rauman Lukon A-nuorissa. Raumalla ei ole urheilulukiota, ja Palola tajusi, että tavallinen lukio olisi hänelle reitti isoihin vaikeuksiin. Palola aloitti kauppaopiston, jossa hän alkoi opiskella liiketaloutta.
Palolasta ei tullut koskaan kauppatieteilijää tai liikemiestä, mutta hän sai korkeakoulukelpoisuuteen oikeuttavan todistuksen. Siitä paperista tuli myöhemmin käänteentekevä portti onneen.
Vili Palola rientää tätä nykyä luennolta toiselle.
Kirjoitusta vain kassakuittiin
Palola pääsi kokeilemaan ajoittain Lukon liigajoukkueen harjoituksissa, mutta pelejä ei kertynyt tilille. Palola lähti hakemaan nousua Mestiksestä.
Kolmen vuoden aika Lekissä, KeuPassa ja Jokipojissa oli yhtä rimpuilua loukkaantumisia vastaan. Palola leikattiin kahdeksan kertaa. Jo nuorempana kiusannut lantio vaivasi, minkä lisäksi selkä ja olkapäät reistailivat.
Keväällä 2015 oli päätöksen aika. Oli syytä katsella muuta elämää.
Lääkärit ja fysioterapeutit olivat tulleet tutuksi peliuran aikana, äitikin oli koulutukseltaan fysioterapeutti. Palola tajusi haluavansa lääkäriksi.
"Kommentteja oli lukemattomia sekä suoraan että selän takana. Pystyn suhtautumaan paremmin niihin kommentteihin, jotka tulivat päin naamaa."
Pohja oli olematon, nuorukainen tiesi sen itsekin. Lääketieteellisen pääsykokeet vaatisivat muiden muassa vahvaa kemian ja fysiikan osaamista. Palola ei edes muistanut, mikä on vedyn kemiallinen merkki.
– En ollut parina vuotena kirjoittanut muuta kuin nimen johonkin kassakuittiin, Palola naurahtaa.
Sitten alkoi sadella iskuja vasten kasvoja. Ihmisten reaktiot hämmensivät, suututtivat ja surettivat. Aluksi.
– Kommentteja oli lukemattomia sekä suoraan että selän takana. Pystyn suhtautumaan paremmin niihin kommentteihin, jotka tulivat päin naamaa, Palola sanoo.
Kun päätös oli tehty, alkoi armoton pänttääminen. Palola luki 8–10 tuntia päivässä. Joka ikinen päivä, viikonloput ja juhlapyhät mukaan lukien.
Palola myöntää jälkeenpäin, etteivät lukutekniikat olleet parhaat mahdolliset, mutta asenne oli ainakin kohdallaan.
Massiivinen luku-urakka aiheutti näköhermotulehduksen, ja Palola alkoi tuntea loppuunpalamisen oireita. Kun opiskelupaikka jäi pienestä kiinni toisenakin vuonna, hän ajatteli, että jotain oli muutettava,
Kolmantena vuotena asiat olivat jo niin hyvin hallussa, että hän luki ”vain” 4-6 tuntia päivässä ja teki viikonloppuisin töitä.
"Uskon, että olisin tuolla opiskelumäärällä oppinut uuden kielen joka vuosi."
Palola haki tuntumaa koetilanteeseen suorittamalla fysiikan ja kemian ylioppilaskokeissa. Hän kirjoitti kemiasta täydet 44 pistettä, fysiikka jäi neljä pistettä vajaaksi maksimista.
– Uskon, että olisin tuolla opiskelumäärällä oppinut uuden kielen joka vuosi.
Kolmannella kerralla natsasi. Palola sai opiskeluoikeuden Tampereen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.
Hänestä tulisi jonain päivänä lääkäri.
Palolan veljekset ovat viettäneet paljon aikaa ulkokentillä.
"Näytöt puhuvat puolestaan"
Isoveli Olli on menestynyt jääkiekkoilijana hienosti. Hän siirtyi täksi kaudeksi Jokereista Kiinaan Kunlunin KHL-joukkueeseen. Juonikas hyökkääjä oli voittamassa Leijonien riveissä MM-hopeaa 2014.
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun lyö persettä penkkiin, pääsee saletisti eteenpäin."
Vili Palola, 26, on nyt toisen vuoden lääkäriopiskelija. Kun hän puhuu opinnoistaan, äänestä kuultaa samanlainen into kuin jääkiekkoilijalla, joka on juuri päässyt haaveilemaansa sarjaan ja joukkueeseen.
– Olen aivan rakastunut tähän alaan. Tuntuu, että minulla on tähän jopa paremmat avut kuin urheiluun, Palola hehkuttaa.
Loukkaantumiset eivät ole esteenä haaveiden ja unelmien saavuttamisessa, kuten kiekkouralla.
– Kaikki on itsestä kiinni. Kun lyö persettä penkkiin, pääsee saletisti eteenpäin.
Palola sanoo, että onnistumisen tunteet ovat opiskelussa erilaisia kuin urheilussa. Urheilussa tunteiden ääripäät olivat kauempana toisistaan.
– Kun tulee uusia jaksoja, mielenkiinto herää aina uutta asiaa kohtaan, Palola innostuu.
Palola julkaisi Facebookissa pitkän päivityksen, jossa hän kertoi tarinansa. Teksti on kerännyt satoja tykkäyksiä. Hän halusi tuoda oman kertomuksensa julki kannustaakseen nuoria jahtaamaan sinnikkäästi unelmiaan.
– En kuitenkaan tämän hetkisenä peruskoululaisena ottaisi itsestäni mallia, koska pakko on todeta ettei tähän ihan joka jannu pystyis. Peruskoululaisille haluan kuitenkin antaa vinkkinä, että etsikää itsellenne se asia mikä teitä kiinnostaa kaikkein eniten ja tähdätkää siihen. Unelmoikaa vaikka ne unelmat olisikin suuria, koska unelmissa on karmea määrä energiaa. Mutta muistakaa, että mikään ei tule ilmaiseksi. Menestys tulee ennen työntekoa vain sanakirjoissa, hän kirjoitti.
Palolalla on vakava viesti poliitikoille. Hänen mielestään on väärin muuttaa yliopistojen pääsykoekäytäntöä niin, että se painottaa ylioppilastutkintoa. Hän on elävä esimerkki siitä, miten erilaisista lähtökohdista voi ponnistaa menestykseen.
– Varsinkin monilla urheilijoilla on paljon potentiaalia muillekin aloille, Palola sanoo.
Mitä Palola ajattelee pilkkaajistaan nyt? Olisi helppo heittäytyi ähäkutti-linjalle ja kysyä, että miten oma elämäsi on kehittynyt viime vuosina.
– En viitsi. Eivätköhän tulokset puhu puolestaan.