Huijariajattelu usein sisäistetään jo lapsena, kertoo psykologi.
Tietynlaiset ympäristötekijät voivat altistaa huijarisyndroomalle, kertoo psykologi Nina Lyytinen. Huijarisyndrooma on kokoelma erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja, joissa ihminen kokee huijaavansa muita ihmisiä uskomaan, että on osaavampi ja pystyvämpi kuin todellisuudessa onkaan. Samalla hän kokee vääristyneesti olevansa osaamaton ja muita huonompi.
Lyytisen mukaan huijariajattelu usein sisäistetään jo lapsena. Suorituskeskeisyys, kilpailuhenkisyys ja muihin lapsiin vertailu voivat opettaa myös lapsen vertailemaan itseään muihin ja pelkäämään epäonnistumista.
– Myös ristiriitaiset viestit altistavat huijariajattelulle. Lapsi saattaa kuulla kotona olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on, mutta jos hänellä onkin esimerkiksi koulussa vaikeaa, hänelle saattaa tulla ajatuksia, että en olekaan taitava, vaikka kotona on näin sanottu, Lyytinen kuvailee.
Psykologi Satu Pihlajan mukaan huijarisyndroomalle voi altistaa hyvin kriittinen kasvatustapa, sillä se aiheuttaa lapselle herkästi riittämättömyyden kokemuksia ja miellyttämisen tarvetta. Huijariajatukset voivat saada alkunsa myös sellaisessa perheessä, jossa vanhemman mieliala vahvasti määrittelee sitä, ovatko asiat hyvin tai onko lapsi toiminut oikein vai väärin.
7:12
Katso myös: Huijarisyndroomasta kärsivä ei luota itseensä. Huomenta Suomen vieraana psykologi Tiina Ekman ja henkilöstöpäällikkö Hilla von Essen.
Lue myös: Amanda kirjoitti tietokirjan, vaikka koki itse olevansa pelkkä huijari – huijarisyndrooma vaivaa myös kovia ammattilaisia, mutta siitä voi päästä eroon
Yleistä myös miehillä
Pihlajan mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että jopa 70 prosenttia ihmisistä kärsii huijarisyndroomaan liittyvistä ajatuksista jossakin elämänsä vaiheessa.
– Todennäköisesti monelle tämä ei ole mikään pitkäaikainen asia, vaan esimerkiksi uudessa työpaikassa voi aluksi tuntua, että enhän minä osaa täällä mitään. Huijariajatukset ovat ylipäätään yleisimpiä nuorilla, sillä nuoruuteen liittyy paljon siirtymiä: peruskoulusta toiselle asteelle, sieltä korkeakouluopintoihin ja sitten ensimmäisiin työpaikkoihin. Aina kun haastetaso kasvaa, huijariajatukset voivat aktivoitua.
Huijarisyndroomaa on pitkään pidetty korkeakoulutettujen naisten ongelmana, mutta Pihlajan mukaan viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet sen olevan yleistä myös miehillä.
Lue myös: Nuori nainen, koetko huijaavasi työelämässä? Et ole ainoa – taustalla naiseuteen liittyvät, ristiriitaiset odotukset
Pihlaja uskoo huijarisyndrooman olevan yleisintä tieto- ja asiantuntijatyössä ja varsinkin sellaisissa tehtävissä, joissa onnistumista on vaikea mitata. Esimerkiksi kehittämis- ja tutkimusprojekteissa voi olla vaikea etukäteen tietää, millaiseen lopputulokseen on mahdollista päästä tai miten hyvin on ylipäätään mahdollista onnistua. Sama pätee myös auttamistyössä.
– Jos työyhteisössä on enemmän diversiteettiä (monimuotoisuutta), huijariajattelua saattaa olla vähemmän. On helpompi kokea olevansa hyvä, jos hyvä voi olla tosi monilla eri tavoilla, Pihlaja sanoo.
Nina Lyytisen mukaan kilpailuhenkisyys ja korkeat odotukset altistavat huijariajattelulle myös työyhteisöissä. Kun ihminen epäilee jatkuvasti omia kykyjään ja pelkää osaamattomuutensa paljastumista, hän saattaa tehdä koko ajan enemmän ja enemmän, mikä voi johtaa työuupumukseen. Lyytinen kertoo, että huijarisyndrooma on yhdistetty tutkimuksissa myös masennus- ja ahdistusoireiluun.
Epävarmuus ja pelko voivat estää ihmistä hakemasta esimerkiksi tiettyihin tehtäviin ja etenemästä urallaan, mikä voi johtaa myös alisuoriutumiseen.
Lue myös: Moni opiskelija kärsii huijarisyndroomasta – tunnistatko itsessäsi piirteen, joka voi vaikuttaa jopa uravalintaan?
Eroon täydellisyyden tavoittelusta
Huijarisyndroomasta eroon pääseminen alkaa omien ajatusten tunnistamisesta. Huijariajattelun tunnistaminen on saattanut helpottua viime vuosina, kun asia on ollut enemmän esillä julkisuudessa, sanoo Lyytinen.
– Huijariajatuksista voi keskustella esimerkiksi esihenkilön tai kollegoiden kanssa selvittääkseen, mitä muut oikeasti ajattelevat ja onko siellä selkeää ristiriitaa omien ajatusten kanssa. Kun saa myönteistä palautetta, sitä kannattaa kirjoittaa ylös.
Satu Pihlajan mukaan huijarisyndroomasta eroon opettelu edellyttää epäonnistumisen mahdollisuuden hyväksymistä. Täydellisyyden tavoittelusta voi pyrkiä eroon antamalla itselleen esimerkiksi aikarajoja, kuinka kauan käyttää minkäkin tehtävän tekemiseen.
– Kyllähän moni varmasti tunnistaa ajatuksen, että pitäisikö vielä hioa, mutta suurin osa meistä on oppinut rajan, jonka jälkeen lopputulos on riittävän hyvä. Huijarisyndroomasta kärsivä usein ajattelee, että vain täydellinen suoritus kelpaa, mikä on työelämässä tietenkin aivan katastrofaalinen ajatus.
Pihlajan mukaan olisi tärkeää hyväksyä myös se, että huijariajatukset saattavat olla pysyviä ja aktivoitua yhä uudestaan tietyissä tilanteissa, mutta ajatukset voi jättää omaan arvoonsa eikä niiden mukaan tarvitse elää.
Pihlaja toivoo, että ihmiset hakisivat huijarisyndroomaan rohkeammin apua. Monella on esimerkiksi työterveyspsykologi, jonka kanssa asiaa voisi käydä läpi yksin kärsimisen sijaan.