Pian 28-vuotias helsinkiläinen Iida Ådelft toivoo ulkonäkökeskeisyyden vähenevän. Epäsymmetrisiä ja pieniä rintojaan hävenneestä teinistä on kasvanut elämänkokemuksen ja äitiyden myötä peilikuvastaan ylpeä nainen.
Jos Iida Ådelft, 27, voisi nyt antaa neuvon teini-ikäiselle itselleen, hän kehottaisi käyttämään vähemmän aikaa ulkonäöstä stressaamiseen ja lopettamaan elämän rajoittamisen ulkoisten seikkojen vuoksi.
Ulkonäön vatvominen on Iidalle tuttua. Murrosiässä hän huomasi, etteivät hänen rintansa kehittyneet ja kasvaneet kuten kavereilla. Tissit olivat pienet ja epäsymmetriset – toista ei ollut lähes ollenkaan ja se oli todella suippomainen. Nännit näyttivät erilaisilta kuin muilla, kaupat rintaliivit eivät istuneet.
Iidaa nolotti. Hän häpesi rintojaan eikä halunnut olla alasti muiden seurassa. Yökyläilyt ja saunaillat kavereiden kanssa tuntuivat inhottavilta. Epävarmuus rinnoista oli aiheena arka ja vaikea, ja kun siitä puhui, oli vastauksena usein ”kyllä ne vielä kasvavat”.
Eivät kasvaneet. Lukiossa Idan poikaystävä kavereineen naureskeli nuoren naisen pienille rinnoille.
Lukion käytyään Iida ajatteli hankkivansa rintaimplantit. Niistä tietoa hankkiessaan hän törmäsi diagnoosiin, joka kuulosti peilikuvaan sopivalta: tubulaariset rinnat.
Lue myös: Valtava määrä naisia on tyytymättömiä rintoihinsa – tästä syystä tyytymättömyys on terveysriski
Korjausoperaatioon julkiselle puolelle
Iida. Kuva: Laura Iikkanen.
Tubulaarisilla rinnoilla tarkoitetaan rintojen kehityshäiriötä, jossa rinta on muodoltaan putkimainen ja monesti roikkuva, rasvakudosta on vähän ja nännipiha on suuri verrattuna rinnan kokoon. Voimakkaasti ilmenevästä rintojen kehityshäiriöstä kärsivä on oikeutettu pääsemään korjausleikkaukseen julkiselle puolelle.
Iida varasi ajan yksityiselle gynekologille, joka laittoi hänen pyynnöstään lähetteen julkiselle puolelle kirurgin arvioon. Kirurgi antoi diagnoosiksi synnynnäisen rintarauhasen epämuodostuman, ja Iidalle tarjottiin mahdollisuutta korjaavaan leikkaukseen. Korjausoperaatiossa hänen vartalostaan siirrettäisiin rasvaa rintoihin useamman kerran.
Silikonien saamatta jääminen harmitti, mutta Iida tarttui mahdollisuuteen kovin odotuksin.
– Ajattelin, että tulos on maagisen mullistava, vaikka oli sanottu, että osa siitä rasvasta menee aina kuolioon. Ja sitten siinä kestää, että lopullinen lopputulos näkyy. Sen takia niitä leikkauksia tarvitaan useita, Iida muistelee.
Diagnoosilla jopa suurempi merkitys kuin "uusilla" rinnoilla
Rintojen korjausprosessin aikana Iida ehti käsitellä kehosuhdettaan. Kuva: Laura Iikkanen.
Yli kahden vuoden operaation ja kolmen leikkauksen jälkeen Iida oli vihdoin tyytyväinen rintoihinsa.
Kauneusleikkauksilla tai korjausoperaatioilla ei kuitenkaan korjata itsetuntoa vaan suurin muutos tapahtuu pään sisällä. Mieleen tiukasti pinttynyt ajatus vartalon virheistä ei poistu, vaikka peilikuva muuttuu. Monesti ikävistä asioista kun on ehtinyt muodostua kuin rutiini elämään.
Iida oli ehtinyt prosessin aikana käsitellä suhtautumistaan vartaloonsa yksin ja muiden tubulaarisista rinnoista kärsivien kanssa.
– Jos koko elämänsä ajattelee tietyllä tavalla, vaikka saisikin sellaiset rinnat kuin haluaisi, pitää tehdä se prosessi mielensä kanssa ja opetella uudet toimintatavat, Iida sanoo.
Loppujen lopuksi Iida näkee, että nimen saaminen ongelmalle oli jopa tärkeämpää kuin ”normaalimpien” rintojen saaminen. Se on ollut selvästi tärkeää myös lukuisille Iidaan yhteyttä ottaneille nuorille naisille, jotka kysyvät häneltä neuvoja ja apua. Tubulaarisista rinnoista ei tahdo löytyä netistä suomenkielistä tietoa.
Raskaus ja synnytys muuttivat kehosuhdetta parempaan suuntaan
Raskaana ollessaan Iida koki olevansa "ihanimmillaan ikinä". Kuva: Levin Omer.
Naiseksi kasvaessa suhtautuminen kehoon muuttuu. Parhaimmassa tapauksessa ihminen tulee sinuiksi vartalonsa kanssa ja näkee sen olevan muutakin kuin arvostelun kohde.
Eniten Iidan kehosuhteeseen on vaikuttanut raskaus ja synnytys. Hän tuli raskaaksi rintojen korjausoperaation jälkeen. Lastaan odottaessaan Iidalla oli kaunis olo. Alastomuus ei tuntunut häpeälliseltä ja yksinomaan seksuaaliselta vaan voimaannuttavalta ja naiselliselta.
– Koin, että olen kaikkein ihanimmillani ikinä. Suhtautumiseni kehoon oli tosi positiivinen ja estoton, Ida luonnehtii.
Idaa harmittaa, että moni iloitsee raskausaikana, kun vatsaa ei enää tarvitse sisään ja saa rauhassa syödä, mitä haluaa. Niinhän pitäisi olla aina. On surullista, että naiset pitävät normaalisti vatsojaan häpeällisinä.
Synnytys pistää naisen kehon koville ja siitä palautuminen voi ottaa pitkänkin aikaa. Tietyt asiat, kuten lantion leveneminen, vatsanahan löystyminen ja pahat raskausarvet, ovat usein pysyviä muutoksia. Silti yhteiskunta tuntuu ihannoivan naisia, jotka palautuvat raskauden jälkeen mahdollisimman nopeasti entisiin mittoihinsa – ei niitä, joiden kehosuhdetta äitiys muuttaa myönteisempään suuntaan.
– Kyllä mä olen paljon onnellisempi, koska en koko ajan mieti, miltä näytän. Äitiyden ja raskauden myötä olen päässyt sellaiseen ihanaan tilaan, että voin olla tyytyväinen ja hyväksyä itseni, Iida sanoo.
Painon kommentointi tuttua somesta ja lääkärin vastaanotolta
Toisinaan Iidan matkassa -blogia ja podcastia pitävä yksinhuoltaja saa osakseen ilkeitä kommentteja. Iida on kuullut esimerkiksi, että kelpaisi parisuhteeseen vain jos laihduttaisi. Hän jättää ilkeät kommentit omaan arvoonsa eikä anna niiden vaikuttaa itsetuntoonsa.
– Kyllä mä kuitenkin haluaisin ajatella, että jotkut asiat menisivät sen ulkonäön edelle.
Somekommentoijien lisäksi ikävältä ovat tuntuneet neuvolalääkärin huomautukset painosta. Noin puolivälissä raskautta lääkäri huomautti Iidalle, ettei hänen kannattaisi enempää lihoa.
Iida tietää ylipainon terveysriskeistä, mutta toivoo, että herkkää ja henkilökohtaista asiaa käsiteltäisiin lääkärin vastaanotolla ajan kanssa – ja mieluiten sellaisen henkilön toimesta, joka on jo rakentanut suhteen potilaaseen.
Ihminen on muutakin kuin ulkokuorensa
Iida uskoo esimerkin voimaan ulkonäkökeskeisyyden vähentämisessä. Kuva: Pauliina Tähkäpää.
Negatiiviset kommentit ulkonäöstä jäävät herkemmin mieleen kuin positiiviset. Iida saa paljon kehuja ulkonäöstään ja pukeutumisestaan. Parhaalta kuitenkin tuntuvat kommentit, joissa nähdään ulkokuoren sisälle.
Iida toivoo, että maailma olisi vähemmän ulkonäkökeskeinen. Yhä nuoremmat tuntuvat laihduttavan ja moittivan peilikuvaansa, joka ei vastaa älypuhelimen somepalveluissa nähtyä ihannetta. Suuria kilomääriä laihduttaneiden muutoskuvat keräävät paljon tykkäyksiä ja kehuja, todenmukaiset kuvat mahamakkaroista ja synnytyksen jälkeisistä vartaloista eivät niinkään.
Iida uskoo esimerkin voimaan. Mitä useampi näyttäytyy sellaisena kuin on, sen useampi rohkaistuu hyväksymään vartalonsa. Mitä aiemmin hyväksyntä tapahtuu, sen parempi.