Elisa Piispasen lupaavasti alkaneet kuntosalitreenit loppuivat yllättäen, kun rinnasta löytyi muutos. Syöpä vei tunteen hallinnasta, mutta salilla Piispanen kävi silti hoitojenkin aikana lähes päivittäin.
Helmikuussa 2024 Elisa Piispanen täytti 51 vuotta. Hän antoi itselleen lahjaksi kuntosalijäsenyyden.
– Olen ollut liikunnallinen ihminen koko elämäni, Piispanen, nyt 52, muistelee.
Hän on toiminut esimerkiksi joogan ja ilma-akrobatian ohjaajana. Silti iän myötä kehosta tuntuivat voimat hupenevan.
– Vessanpöntöltä nouseminen ja portaiden nouseminen eivät olekaan enää semmoista kuin nuorena, eli helppoa ja kevyttä, hän naurahtaa.
Lue myös: Jeminan, 27, syöpää pidettiiin ensin lihaskipuna ja keuhkokuumeena – "Joku magneettikuvissa edelleen loistaa, mutta en jaksa pelätä"
Rinnassa kaksi pientä, kovaa pattia
Voimaharjoittelu toi nopeita tuloksia. Piispanen oli valmiiksi hyvässä kunnossa, ja treenasi kovaa monta kertaa viikossa.
– Voimatasot nousivat älyttömästi! Ennen kuin aloitin harjoittelun, jaksoin vetää ehkä yhden tai kaksi leukaa. Sitten yhtäkkiä jaksoinkin seitsemän. Jaksoin hypätä korkealle, ponnistaa, tehdä kyykkyjä. Asioita, jotka olivat siihen asti tuntuneet siltä, että keho nitisee ja natisee enkä pääse ylös, vaan jään sinne kyykkyyn.
Treenit kuitenkin loppuivat yllättäen, kun Piispasen rinnasta löytyi muutos.
– Oikean rintalihaksen yläosaan oli tullut kaksi pientä, kovaa pattia. Mietin, että olenko voinut harjoitella rintalihaksia niin paljon, että jotain on revähtänyt, Piispanen kuvaa.
Hän päätti seurata tilannetta pari viikkoa. Kun patit eivät kadonneet, oli aika hakeutua työterveyteen.
Viesti oli rohkaiseva: vuosi sitten tehdyssä seulontamammografiassa ei ollut näkynyt mitään poikkeavaa, joten mistään vakavasta ei varmaankaan olisi kyse. Tehdään varmuuden vuoksi mammografia ja ultraääni, lääkäri kuitenkin ohjeisti.
– Pari päivää vielä mietin, että pitäisikö kuitenkin seurata tilannetta ja jäädä odottelemaan, että ehkä se on joku hormonaalinen asia tai johtuu lihasvoimaharjoittelusta. Oli vaikea uskoa, että itse voisi sairastua vakavasti.
Ei aina kyhmy – tällaisia ovat rintasyövän oireet. Juttu jatkuu videon alla.
2:07
"Karua maata yläosattomissa hämärässä huoneessa ja kuulla sairastavansa syöpää"
Mammografiassa näytti vielä hyvältä. Sitten röntgenlääkäri teki ultraäänitutkimuksen.
– Hän sanoi heti, että valitettavasti näyttää siltä, että tämä on pahanlaatuista, Piispainen kuvaa.
Tilanne on piirtynyt Piispasen mieleen. Se oli yllättävän rauhallinen.
– Olihan se karua maata yläosattomissa hämärässä huoneessa ja kuulla sairastavansa syöpää, tai että on vahva syöpäepäilys. Se on brutaali uutinen, jota ei haluaisi kuulla.
Koepala paljasti totuuden. Rintasyöpädiagnoosi tuli syyskuussa 2024.
Tilanne oli surrealistinen, sillä Piispanen ei kokenut olevansa sairas – päinvastoin, hänhän oli voimissaan, suorastaan elämänsä kunnossa.
Lue myös: Tarjan, 55, rintasyöpämatka sai päätöksen tatuoijan tuolissa: "Pukeutuessa ei enää tarvitse miettiä puuttuvaa rintaa tai nänniä"
Hallinnan tunne katosi: "Yritin olla reipas"
Syöpä vei tunteen hallinnasta. Tilalle tuli voimattomuus – elämä ja sairaus tapahtuivat ilman, että niille saattoi tehdä mitään.
– Kuoleman läheisyys tuli konkreettiseksi. Kuoleman pelko tuli todella vahvana, eihän siinä kohtaa tiennyt yhtään, miten tässä käy, Piispanen muistaa.
Ystävien ja rakkaiden tuesta huolimatta yksin jäämisen tunne oli totaalinen.
– Yritin olla reipas, ja jatkaa elämää normaalisti, vaikka tavallaan kaikki normaalielämä katosi: olinkin vakavasti sairas, syöpäpotilas. Se oli ristiriitaista ja tosi pelottavaa.
Tutkimustuloksia ja hoidon etenemistä joutui odottamaan jopa viikkoja. Usein tietoa tuli tipoittain: katsotaan, leikataanko, kyllä leikataan, leikataankin säästävästi.
– Kaikki oli epävarmaa, ja vaikka tietoa aikanaan tuli, sen odottelu oli ihan sietämätöntä. Kahden viikon odotus tuntuu tosi pitkältä ajalta, kun ei yhtään tiedä, mitä tapahtuu: leikataanko, mitä kaikkea leikataan, mitä tapahtuu. Kuolenko tähän heti.
Lue myös: Miksi rintasyöpä on niin yleinen? Nämä asiat selittävät
Hoitojenkin aikana kuntosalille: "Kun keho tekee ja jaksaa, se myös voi hyvin"
Piispasen syöpä leikattiin säästävällä leikkauksella. Myös kainalon vartijaimusolmukkeet poistettiin, minkä lisäksi hän sai sädehoitoa.
Sairausaikaa väritti hieman yllättäen eräänlainen järkevyys. Piispanen ei itkenyt tai ollut hysteerinen. Silti keho surisi stressistä, ja syke hakkasi monta kuukautta koholla.
– Oli sellainen elojäämismoodi päällä. Näin jälkeenpäin ajatellen oli ymmärrettävää, että koitin vain jatkaa entiseen malliin, kun en muutakaan osannut, hän pohtii.
Kun sairausloma teatterityöstä alkoi, Piispanen jatkoi joogan ohjaamista. Sädehoito väsytti ja ärsytti ihoa, kainalon alueelle nousi palovammaa. Hoitojen aikana Piispanen kävi silti kuntosalilla lähes joka päivä.
– Pidin kuntosaliharjoittelusta kynsin hampain kiinni: kun muut lähtivät töihin ja kouluun, niin minä menin salille ja tein siellä jonkun ohjelman, joka oli tuttu ja turvallinen. Siitä tuli myös sellainen olo, että kun keho tekee ja jaksaa, se myös voi hyvin.
Rautaa pumpatessa ympäriinsä poukkoileva mieli rauhoittui. Hikoilu salilla toi turvaa. Ylös-alas pomppiva stressikäyrä tasoittui hetkeksi.
– Selvisin ilman solunsalpaajahoitoja, mikä oli kokonaiskuvan kannalta ihan olennainen asia. Jos niihin olisi lähdetty, en olisi ollut tässä voinnissa, Piispanen korostaa.
– Ei hoidoista varmaan arkisia tullut ikinä, mutta oli helpottavaa olla syövänhoidon asiantuntijoiden kanssa tekemisissä. Eniten helpotti se, että pääsi keskustelemaan hoitajien ja lääkäreiden kanssa, eikä ollut vain yksin omien ajatusten kanssa.
Lue myös: Heini sairastui rintasyöpään raskaana ollessaan: "Elämä pysähtyi, ja ilo raskaudesta hävisi"
Kun luulee kuolevansa, mutta elämä jatkuukin
Piispasen onneksi hänen sairaudellaan oli dramaattinen tarinan kaari. Se tuli, oli, mutta myös päättyi.
– Sairaus päättyi ja asiat palasivat, no, eivät koskaan ihan ennalleen, mutta vähän sinnepäin kuitenkin.
Piispanen on julistettu terveeksi, vaikka hän edelleen käykin seurantatutkimuksissa ja syö kymmenen vuoden ajan hormoniblokkereita.
Kehoon jäi leikkausmuistoksi kaksi pientä arpea. Myös elämän peruspilarit kirkastuivat: sairaana ollessaan Piispanen ehti ajatella, mitä on ystävyys, ja mikä elämässä on tärkeää. Keiden kanssa aikaansa haluaa eniten viettää?
Sairaus ei silti jalostanut tai tehnyt Piispasesta parempaa ihmistä.
– Tietysti olisi ihanaa, jos minusta olisi tullut viisaampi tai parempi ihminen, mutta ei minusta valitettavasti tullut rauhallisempaa tai mitenkään fiksumpaa! Olen ollut aina huonosti keskittyvä, ja olen edelleen. Mutta nyt ainakin yritän rauhoittua ja nukkua enemmän, yritän ymmärtää, mikä saa minut voimaan paremmin, ilahduttaa, palauttaa, ja antaa lepoa.
Asenne tai "valmius taistella" eivät olleet paranemisen avain – ratkaisevaa oli ajoissa saatu diagnoosi, hoidettavissa oleva syöpä sekä erinomaisesti toimiva julkinen sairaanhoito.
– Koitan muistuttaa itselleni koko ajan sitä, että minut on parannettu. Olen saanut ihan hirvittävän hyvää hoitoa. Se, miten ihmiset hoitojen aikana puhuvat, miten he kohtaavat, koskettavat, se on ihan huippuluokan hoitoa. Toivoisin, että se säilyisi tässä maassa, että se olisi mahdollista ja kaikille saatavilla.
Toki on mahdollista, että syöpä uusii. Piispanen opettelee elämään ajatuksen kanssa.
– Sen kanssa täytyy vain elää. Sen tietoisuuden kanssa, että syöpä voi uusia, tai voi tulla joku ihan muu vakava sairaus. Kyllä se antaa vähän erilaisia värisävyjä elämää, kun luulee kuolevansa, mutta elämä jatkuu. Sehän on ihmeellistä ja hienoa, etuoikeus. Kaikki eivät ole näin onnekkaita kuin minä.
Lue myös:
Heli, 45, sai parantumattoman haimasyöpädiagnoosin – ei halunnut ennustetta: "En halua pelätä kuolemaa"
Jari selvisi parantumattomana pidetystä syövästä: "Voisinko minä olla se ihme?"
"Suurin tappaja" olisi tärkeä tunnistaa ajoissa: "Oireet tulevat vasta, kun syöpä on ehtinyt leviämään"
Katso myös: Rintasyövän tutkimuksessa oli ongelma, johon löytyi ratkaisu yllättävällä tavalla: "Mysteeri ratkesi"
2:13