Maailman mielenterveyspäivää vietetään tänään keskiviikkona 10.10. Huomenta Suomessa keskusteltiin siitä, miten mielenterveysongelmat voi tunnistaa ja miten niihin voi puuttua ajoissa.
Lifesclass.fi-palvelun perustaja Jasu Koponen ja Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme muistuttavat, että vaikka esimerkiksi jaksamattomuus ja surumielisyys ovat yleisiä masennuksen oireita, eivät ne ole ainoita merkkejä ongelmista.
LUE MYÖS: Yhdeksän yllättävääkin masennuksen merkkiä – osaisitko yhdistää?
Koposella on tästä myös omaa kokemusta. Hänen isänsä päätyi itsemurhaan vuonna 2016. Jälkeenpäin poika tajusi, että isä sairasti masennusta.
– Minulle oppikirjaesimerkki masennuksesta oli se ihminen, joka ei pääse sängystä ylös ja joka on todella surullinen. Nyt kun on perehtynyt aiheeseen paljon tarkemmin, niin ne oirekuvat, mitä meidän isällä oli, niin hän oli surullisuuden sijaan enemmän vihainen. Sellaiset asiat nousivat minulle jälkikäteen, että ’okei, kyse oli siitä', Koponen selittää.
– Tai tajusi, että hänellä esimerkiksi huono nukkuminen johtui mielenterveydenongelmista.
Vasta fyysiset oireet voivat viedä hoidon piiriin
Asiantuntijat muistuttavat, että mielenterveysongelmien oirekuvat voivat olla laajoja ja vaihdella ihmisestä riippuen. Oireet tulevat myös usein pikkuhiljaa.
– Henkilökohtaisesta kokemuksestani sanoisin, että ihmiset ei itsessään välttämättä tunnista niitä masennuksen oireita kovinkaan hyvin. Aika usein hakeudutaan hoitoon esimerkiksi fyysistä kivuista johtuen, ja sitten loppujen lopuksi, kun asiaa tutkitaan tarkemmin, kyse olikin masennuksesta, Koponen sanoo.
"Ottaa ihan reilusti puheeksi"
Mitä lähipiiri voi tässä tilanteessa tehdä? Mikä on läheisten rooli?
– Läheiset ovat usein se taho, joka huomaa sen muutoksen kaikkein helpoiten. Ne oirekuvat saattavat olla todella laajoja, mutta kannattaa pitää silmällä sitä, jos toinen ihminen muuttaa todella paljon omaa käytöstään, Koponen kertoo ja jatkaa:
– Se kannattaa ottaa ihan reilusti puheeksi ja kysyä, että miten menee. Sen sijaan, että lähtee kauheasti neuvomaan, enemmänkin kannattaa kuunnella ja kysyä ja olla aidosti läsnä.
Ruishalme on samaa mieltä. Hänen mukaansa läheisen kannattaisi mieluummin ilmaista huoltensa toisen ihmisen muutoksesta ja kysyä, miten voisi olla tämän tukena, ei ruveta tekemään diagnoosia.
Läheinen voi myös nostaa esiin mahdollisuuden ottaa yhteyttä jonnekin, mistä apua voisi saada.
Millaisia ovat tyypilliset masennuksen oireet? Miten mielenterveysongelmiin Suomessa suhtaudutaan? Onko apua ongelmiin tarpeeksi saatavilla? Katso keskustelua yllä olevalta videolta!
***
8:19
