B-ryhmä on erottamaton osa rallin MM-sarjan historiaa. MTV Katsomossa on julkaistu aihetta käsittelevä dokumentti Riding Balls of Fire – The Wildest Years of Rallying, joka valaisee paitsi sitä, mikä kyseisestä aikakaudesta teki niin ainutlaatuisen, myös sitä, miksi superautot tulivat tiensä päähän.
Audin suomalaiskuljettajan Hannu Mikkolan vuonna 1981 Ruotsissa saavuttama ykkössija on historian ensimmäinen MM-rallivoitto nelivetoautolla. Tästä käynnistyi vääjäämätön muutos.
Lancia voitti kaksivetoisella 037:llä valmistajien maailmanmestaruuden vielä 1983, mutta tämän jälkeen valtikka siirtyi pysyvästi nelivetoautoille. Yksittäisissä kisoissa, varsinkin asfaltilla, kaksivetoiset pystyivät tekemään kiusaa hieman pidempään.
LUE MYÖS: Juha Kankkusen autosta löytyi kaksi sormea – nämä karmivat hetket mullistivat MM-rallin: "Ilman sitä kukaan ei olisi uskaltanut"
Soralla nelivetojen ylivoimaa uhmasi 1980-luvulla pisimpään Toyota, joka oli kuin kotonaan varsinkin Afrikassa ajetuissa, olosuhteiltaan erittäin vaativissa osakilpailuissa.
– Euroopan autopedot tunsivat olonsa epämukavaksi savannilla. B-ryhmän huippumodernit autot eivät juuri menestyneet Afrikassa. Se ei vain ollut niiden maailmaa, dokumentissa maalaillaan.
Toyota-kuljettajat Juha Kankkunen ja Björn Waldegård voittivat B-ryhmän aikakaudella 1983–1986 kahdeksasta Afrikan mantereella ajetusta MM-rallista peräti kuusi; Kankkunen kaksi ja Waldegård neljä.
Kaksivetoista Toyota Celica TCT:tä alettiin syystä kutsua Afrikan kuninkaaksi.
Jutun pääkuvana olevalla videolla kerrotaan Toyotan menestyksestä ja B-ryhmää dominoineiden automerkkien vaikeuksista Afrikassa ajetuissa kisoissa 1980-luvulla.
– Toyota oli Afrikassa kuin kotonaan. Kun auto koki kovia, mahdollisuus vaihtaa osia nopeasti oli tärkeämpää kuin nopeus. Tämä antoi yksinkertaisemmille takavetoautoille selvän edun, dokumentissa todetaan.
Kankkunen oli vuonna 1985 ykkönen sekä Keniassa että Norsunluurannikolla, ja näistä ensin mainittu oli samalla hänen uransa ensimmäinen MM-rallivoitto.
B-ryhmän aikakautta dominoineiden Audin, Lancian ja Peugeot'n menestymättömyys Afrikassa ei jäänyt kiinni ainakaan yrittämisestä.
– Valtavien resurssien myötä valmistajista oli tullut ylimielisiä. Ne yrittivät kesyttää Safari-rallin. Helikopterit muodostivat huoltotoimien selkärangan. Insinöörit ja tiimipäälliköt olivat paikalla jokaisella huoltopaikalla, dokumentissa todetaan.
LUE MYÖS: "Rallimaailma vältti täpärästi seuraavan katastrofin" – Markku Alénilla kävi hillitön tuuri vain kuukausia Henri Toivosen tragedian jälkeen
Kun vaikkapa Audin vaihdelaatikko piti vaihtaa keskellä erämaata, mekaanikot ja uusi vaihdelaatikko lennätettiin paikalle.
– Afrikan asettamiin haasteisiin vastattiin valtavilla henkilökunta- ja tekniikkaresursseilla. Kontrasti huipputeknologian ja yksinkertaisten majojen välillä oli lähes vastenmielisen suuri.
– Audi Quattro saattoi kiitää yleisillä teillä 240 kilometriä tunnissa. Autolla oli pakko ajaa niin kovaa, koska järjestäjät vastasivat tehdastiimien huipputeknologiaan vaatimalla älyttömiä keskinopeuksia.
Viimeisimmät kaksivetoisella autolla saavutetut MM-rallivoitot ovat Philippe Bugalskin nimissä vuodelta 1999. Nyt jo edesmennyt ranskalaiskuljettaja oli etuvetoisella Citroën Xsara Kit Carilla ykkönen Espanjassa ja Korsikalla.
Peugeot'n 208 Rally4-autolla kauden 2023 päättäneessä Japanin MM-rallissa kymmenenneksi ajanut Hiroki Arai on puolestaan viimeisin kaksivetoautolla MM-pisteitä saavuttanut kuljettaja. Ennen Araita kaksivetoisella oli saavutettu MM-pisteitä viimeksi 2010.
Riding Balls of Fire – The Wildest Years of Rallying -dokumentti on katsottavissa MTV Katsomossa.