Verenpainetautia ei oteta aina vakavasti, koska se ei aiheuta oireita. Noin miljoona suomalaista syö verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistäkin vain noin 40 prosentilla verenpaine on hoitotavoitteessa.
Suomalaisista aikuisista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine. Vaikka kyseessä on vakava terveysriski, lääkitystä siihen ei aina määrätä, lääkkeiden aloittaminen viivästyy tai potilaiden hoitoon sitoutumisessa on puutteita.
Osa keskeyttää lääkehoidon, ottaa tabletteja epäsäännöllisesti tai jättää lääkärin määräämät lääkkeet kokonaan hankkimatta.
– Verenpainetauti on ehkä maailman tutkituimpia sairauksia. Ei ole kuitenkaan löytynyt viisastenkiveä siihen, että kohonneen verenpaineen hoitaminen onnistuisi kaikilla potilailla, sanoo yleislääketieteen professori Päivi Korhonen Turun yliopistosta.
Noin miljoona suomalaista syö verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistäkin vain noin 40 prosentilla verenpaine on hoitotavoitteessa.
Korhonen arvioi, että pandemia edelleen huononsi tilannetta terveydenhoitojärjestelmien kuormittumisen takia. Koronan hellitettyä otettaan pitkäaikaissairauksien hoitoa on vaikeuttanut terveydenhuollon työvoimapula.
Lääkärit kertoivat ongelmasta
Farmasian tohtori, Hus Apteekin vastaava proviisori Kirsi Kvarnström tutki marraskuussa hyväksytyssä väitöskirjassaan syitä siihen, miksi puolet pitkäaikaissairaista jättää lääkkeitään ottamatta.
Hän pitää verenpainepotilaita kiinnostavana ryhmänä sikäli, että sairaudessa ei ole näkyviä oireita.
– Siksi potilaat helposti ajattelevat, että lääkitys ei ole niin tärkeää. Tämä tuli selvästi esille tutkimuksessa.
Vertailukohdaksi voi ottaa esimerkiksi reuman. Kun lääkkeet auttavat kipuihin ja toimintakyky paranee, se kannustaa jatkamaan lääkitystä. Sen sijaan hoitamattomassa verenpainetaudissa ensimmäinen oire voi olla pahimmillaan sydän- tai aivoinfarkti, ja silloin ollaan lääkehoidon osalta jo auttamatta myöhässä.
Kvarnström haastatteli myös 16:ta terveyskeskuslääkäriä. He kertoivat kohtaavansa yhä useammin hoitoon sitoutumisen puutetta kroonisissa sairauksissa.
Lääkärit pitivät ongelmallisina esimerkiksi tapauksia, joissa potilaat olivat saaneet yllättäen sairaskohtauksen, heidät oli hoidettu sairaalassa ja kotiutettu. Vaiheet olivat niin nopeita, että potilaat eivät aina ymmärtäneet tarvitsevansa pitkäaikaista lääkehoitoa, vaan jättivät lääkkeet väliin. Terveyden huonontuessa edessä oli paluu vastaanotolle.
– Lääkärit toivovat eri ammattiryhmien apua potilaiden hoidossa. Iso asia on myös se, että hoitotieto liikkuisi sujuvasti tietojärjestelmissä ammattilaisten välillä.
Terveys vaarassa
Kvarnström muistuttaa, että lääkehoidon laiminlyönti paitsi heikentää potilaiden elämänlaatua myös lisää yhteiskunnan kustannuksia.
– Jos sairaus ei ole hoitotasapainossa eikä lääkäri tiedä, että siihen määrättyjä lääkkeitä ei ole otettu, hän voi määrätä uusia lääkkeitä ajatellen sairauden pahentuneen. Yhteiskunta myös osallistuu potilaan lääkekustannuksiin lääkkeiden Kela-korvausten muodossa, mutta hyöty jää vajavaiseksi, jos pitkäaikaislääkkeitä käytetään satunnaisesti tai jätetään kokonaan käyttämättä.
Vuonna 2008 tehdyn monikansallisen tutkimuksen mukaan puolet verenpainepotilaista lopettaa lääkkeet vuoden kuluessa niiden määräämisestä, ja yhtä moni pitää yli kolmen vuorokauden lääketauon. Kaksi prosenttia ei aloita lääkitystä lainkaan. Mukana oli liki 4 800 potilasta.
Suomalaisessa tutkimuksessa kohteena oli 936 henkilöä, jotka olivat saaneet aivoinfarktin alle 50-vuotiaana. Joka kolmas heistä söi verenpainelääkkeitä epäsäännöllisesti. Lääkehoitoon sitoutuneilla uuden aivotapahtuman tai kuoleman riski väheni 75 prosenttia.
Professori Korhonen huomauttaa, että lääkkeet ovat nykyisin edullisia ja valikoimaa riittää. Käytössä on seitsemän lääkeryhmää, 46 lääkevalmistetta ja yli 120 lääkenimeä.
Potilaiden sitoutumisen puute ei ole ainoa syy siihen, että Suomessa verenpainetaudin hoitotasapaino on huono. Osalla ihmisistä lääkityksen aloittaminen viivästyy tai lääkettä ei määrätä lainkaan.
Nykysuosituksen mukaan lääkehoito aloitetaan, kun kotona itse mitattu yläpaine on toistuvasti vähintään 135 ja alapaine 85.
Useita syitä keskeyttämiselle
Korhonen arvioi, että terveydenhoitojärjestelmä ja lääkärit eivät aina ehdi tai osaa informoida potilaita riittävästi verenpainetaudista ja lääkkeiden hyödyistä.
Lääkehoitoja voidaan keskeyttää myös haittavaikutusten vuoksi. Nykyisin suositellaan lääkityksen aloittamista maltillisella annoksella, ja jos sillä ei päästä hoitotavoitteeseen, rinnalle otetaan toinen lääke. Näin ensimmäisen lääkkeen annostusta ei tarvitse nostaa tappiin.
– Verenpainetauti on myös voinut jäädä lääkäreiden täydennyskoulutuksessa kakkostyypin diabeteksen varjoon, vaikka diabetesta sairastaa vähemmän eli puoli miljoonaa suomalaista.
Hoitoon sitoutumista ei helpota se, että lääkettä on usein syötävä koko loppuelämä.
Kohonnut verenpaine rasittaa valtimoita ja sydäntä. Sairaus lisää riskiä muun muassa aivoverenkiertohäiriöille, sydäninfarktille, sydämen rytmihäiriöille ja vajaatoiminnalle sekä munuaisten vajaatoiminnalle.
Kuunteleminen on avainasia
Kvarnström kuvailee hoitoon sitoutumista monimutkaiseksi asiaksi. Siihen vaikuttavat esimerkiksi potilaan tiedot sairaudesta, onko hänellä elämässään muita kuormittavia tekijöitä, onko lääkettä helppo käyttää, millaisia aiempia kokemuksia potilaalla on lääkkeistä, saako hän tukea läheisiltään tai miten sujuu työn ja lääkehoidon yhdistäminen.
– Avainasemassa on potilaan kuunteleminen. Kun potilaan kanssa keskustellaan hänen sairaudestaan, lääkkeen hyödyistä ja siitä, millainen lääke sopisi parhaiten hänen arkeensa, voidaan räätälöidä juuri hänen elämäntilanteeseensa parhaiten sopiva lääkitys. On tärkeää pysähtyä kuuntelemaan potilaan ajatuksia, pelkoja tai epäilyjä sairauden ja lääkkeiden suhteen.
Korhosen mukaan hoitomyönteisyyttä parantaa se, että potilas osallistuu aktiivisesti hoitoon esimerkiksi verenpaineen kotimittausten avulla. Tärkeää on sekin, että potilas luottaa lääkäriin ja tuntee, että tällä on aito halu toimia potilaan hyväksi. Silloin potilas uskaltaa kertoa lääkärille myös lääkkeen haittavaikutuksista tai siitä, että lääkkeitä on jäänyt väliin.
Yllättävästi eläkkeellä hoitoon sitoutuminen vähenee, vaikka aikaa omasta terveydestä huolehtimiselle olisi enemmän kuin ennen. Taustalla saattaa vaikuttaa arjen rutiinien muutos, mikä haittaa lääkehoitoa. Jotta lääke ei unohtuisi, illalla voi vaikkapa nostaa tabletin valmiiksi kahvikupin viereen. Moni käyttää dosettia, johon laittaa koko viikon lääkkeet.