Kansallisteatterin juhlavuoden Koivu ja Tähti -näytelmässä näyttämön valloittavat elävät puut, myyttiset puhuvat eläimet ja nykyihmiset, jotka kaikki on puettu kierrätysmateriaaleista tehtyihin pukuihin.
Pukusuunnittelijan kannanottona lavalla nähdään jopa 100 vuotta vanhoja asuja ja kirpputorilöytöjä uudistettuna.
Pirkko Saision kirjoittama juhlanäytelmä jatkaa siitä mihin, Sakari Topeliuksen satu jätti suomalaiset ja Suomen.
– Minulta tilattiin Suomen satavuotisjuhlanäytelmä. Se on tilauksena sellainen, että parempaa kokovartalokipsiä kirjailija tuskin voi toivoa. Kaikilla meillä on käsitys mitä tällaisen näytelmän pitäisi sisältää, paljastaa Saisio.
Saision mielestä Topeliuksen Koivu ja Tähti on tuttu meille kaikille.
– Näytelmässä puut puhuvat ja tätä puhetta ihmisillä oli ennen myös kyky aistia. Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että puut puhuvat keskenään ja varoittavat toisiaan esimerkiksi moottorisahasta, kertoo Saisio näytelmän taustoista.
Näytelmässä nähdään puhuvia ja mykkiä jääkarhuja.
Suomalaisuus suurella näyttämöllä
Kansallisteatterin Koivu ja Tähti näytelmässä lavalla nähdään eläviä puita ja puhuvia eläimiä.
Näyttelijä Riku Niemisen yksi rooli näytelmässä on puhuva jääkarhu. Rooliasu on tehty teatteriväen tuomista hedelmäpusseista, eli toisin sanoen muovijätteestä. Mutta miten tämä liittyy Suomen satavuotiseen historiaan – tai tulevaisuuteen?
– Me ollaan siirrytty jo aikoja sitten sellaiseen tilanteeseen, että maapallon uusiutuvat resurssit käytettään kiihtyvällä tavalla aikataululla loppuun, perustelee Nieminen.
Nieminen paljastaa näytelmän laajentaneen hänen ymmärrystään siitä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat suomalaisena hänenkin käytökseen, tapoihin ja muihin suhtautumiseen.
– Se laajentaa katsojan mielessä sitä, että millä tavalla me nähdään meidän historia, meidät itse ja meidän suomalaisuus. Se valottaa vähän sitä, kuinka lähellä sellainen historiallinen tilanne on, kun meilläkin oli konflikteja, nälkää ja epävarmuutta, lisää Nieminen.
Nieminen ei suostu paljastamaan sitä, millaisen vaihtoehtoisen tulevaisuuden näytelmä esittelee.
Kansallisteatterin henkilökunnan hedelmäpussit ja käytetyt muovihanskat ovat saaneet uuden elämän.
Häikäisevät kierrätyspuvut
Tällä kertaa pukusuunnittelija Tarja Simone aloitti työnsä kävelemällä metsässä ja pohtimalla puun syvintä olemusta.
– Pahin haaste oli se, kun aloitin lukemaan käsikirjoitusta ja siinä ensimmäisellä sivulla ensimmäiset kolme roolihenkilöä olivat koivu, kuusi ja mänty. Aika pitkään kävelin, katselin puita ja mietin, että mikä olisi puun syvin olemus, paljastaa Simone.
Näytelmä alkaakin vaikuttavasti, kun kolme valtavaa puuta esittävää näyttelijää roikkuvat katosta valjaissa ja yläruumis paljaana, yllään vain monta metriä pitkät puuhameet.
Puiden pukukangas löytyi teatterin varastosta, jonka jälkeen se pestiin, värjättiin ja ommeltiin.
– Mäntyyn otin kuvioaiheen kaarnasta, ja kun sitä lähti yksikertaistamaan siitä sai salmiakkikuvion. Kuusen henki tulee pystysuorasta applikaatiosta. Koivu oli kaikista monimutkaisin, koska koivussa on tuohi ja se on usein vähän rikkinäinen, kertoo Simone.
Näyttämöllä nähdään esimerkiksi isoäidin virkkaamasta peitosta taiteiltu jakkupuku, Facebook-kirpputorilta ostettu nahtatakki sekä sata vuotta vanha teatterin varastosta löydetty takki.
– Halusin tehdä kaiken mahdollisen kierrätysmateriaalista ihan sisällöllisistä syistä ja omana kannanottonani tähän asiaan ja maailman menoon. Me eletään aika räikeästi tässä maailmassa, eikä hirveästi välitetä luonnosta, pohtii Simone.
Puvuissa on myyttisiä hahmoja, nykyihmisiä ja menneiden aikakausien vaatteita.