Lapsipornon tekijöille ja kuluttajille Suomi on oikea turvasatama, sillä viranomaisten keinot toiminnan paljastamiseksi ovat olleet alkeellisia. Kun muualla Euroopassa poliisilla on käytössä luokitteluun ja jopa kasvojen ja paikkojen tunnistukseen käytettäviä automaattisia sovelluksia, Suomessa työkaluna ovat olleet poliisin silmät ja jokaisen poliisilaitoksen oma järjestelmä.
Samaa materiaalia on saatettu samaan aikaan tutkia Lounais- ja Itä-Suomessa. Tieto ei liiku ja työtä tehdään päällekkäin.
Silmukka on kuitenkin kiristymässä myös suomalaisten rikollisten ympärillä. Tämän vuoden alusta poliisi ottaa valtakunnallisesti käyttöön hyväksikäyttömateriaalin säilyttämiseen ja luokitteluun tarkoitetun CAM-tietokannan. Keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksen päällikön Timo Piiroisen mukaan rikosten paljastaminen ja tutkiminen helpottuu merkittävästi.
– Aina kun puhutaan isoista tietomassoista, tällaiset työkalut ovat kriittisen tärkeitä ja tulevaisuudessa vielä tärkeämpiä, Piiroinen sanoo.
– Tarve ja ajatus tästä on ollut mielessä useita vuosia.
Mukaan kansainväliseeen yhteistyöhön
Tietokanta liittää yhteen kaikki Suomen poliisilaitokset ja helpottaa yhteistyötä poliisissa maan sisällä. Tulevaisuudessa CAM:n kautta on tarkoitus päästä mukaan kansainväliseen yhteistyöhön, sanoo keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani.
– Myös Europol ja Interpol luokittelevat tätä materiaalia, arvioivat maailmanlaajuisesti sen levinneisyyttä ja kehittävät uhrintunnistusta. Tämän järjestelmän avulla pääsisimme mukaan myös tähän kansainväliseen järjestelmään.
Lapsipornolla tarkoitetaan laitonta kuvamateriaalia, kuten valokuvia ja videoita, joilla lapseen kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa tai joissa lapsi esitetään seksuaalisella tavalla. Tällaisen materiaalin tuottaminen, levittäminen ja hallussapito on rikollista.
Materiaalia teratavuittain
Saranin mukaan hyväksikäyttömateriaaliin liittyvän rikollisuuden paljastamisesta ja tutkimisesta tekee työlästä takavarikoitavien tietomassojen suuruus. Takavarikot saattavat sisältää jopa kymmeniä tuhansia kuvia ja videoita.
– Ei riitä yksi tai kaksi kuvaa, vaan materiaalia on teratavuittain. Tutkiminen vie voimavaroja ja aikaa valtavasti, Sarani sanoo.
Saranin mukaan lasten hyväksikäytön ja raiskaamisen kuvaamiseen liittyvä rikollisuus on hyvin laajaa ja näkyväksi siitä tulee vain murto-osa. Syynä on muun muassa toiminnan keskittyminen anonyymiin pimeään verkkoon, darknetiin, ja sitä myötä ilmiön kansainvälisyys.
– Sama materiaali kiertää ympäri maailmaa, sitä myydään, jaetaan ja kaupitellaan yhä uudelleen.
Tuhansia ilmoituksia jää tutkimatta
Valtaosa Suomen poliisin tietoon tulleista lapsipornotapauksista tulee kansainvälisten viranomaisten kautta. Saranin mukaan esimerkiksi Europolista tai Interpolista annetaan ilmoitus, kun laittomaksi luokiteltua materiaalia on havaittu Suomessa.
Kuitenkin useita tuhansia tällaisia ilmoituksia jää vuosittain selvittämättä vain siitä syystä, ettei tarvittavaa teknologiaa tai käsipareja ole, Sarani sanoo.
Viime vuonna Suomen poliisi tutki Saranin mukaan 230:tä rikosta, jotka liittyivät lasta loukkaavan materiaalin hallussapitoon tai levittämiseen.
– Se on ihan hirveän pieni määrä, jos vaikka vertaa siihen, että joka vuosi vähintään kaksituhatta ilmoitusta jää selvittämättä.
Usein mukaan pääsee vain uudella materiaalilla
Suomessa ei juuri ole oikeustapauksia, joissa viranomaisten tietoon olisi tullut lapsipornon tekijöitä Suomessa. Tuomiot koskevat materiaalin hallussapitoa tai levittämistä. Saranin mukaan tämä ei tarkoita sitä, ettei materiaalia tehtäisi myös Suomessa.
– Joku voi luulla, ettei Suomessa tuoteta lainkaan kuvamateriaalia lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, mutta olen ihan varma, että sitä tehdään. Suomessa tehdään aivan varmasti myös live-striimejä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Tästä kertoo Saranin mukaan se, miten hyväksikäyttökuvien ja videoiden jakaminen tapahtuu "sisäpiireissä" ikään kuin vaihdantataloudessa. Aktiivisimmat toimijat jakavat materiaalia toisilleen darknetin vertaisverkoissa. Niihin pääsevät mukaan ainoastaan varmistetut henkilöt, joilla itsellään on jotain jaettavaa.
– Useimpiin pääsee mukaan vain, jos on jotain uutta materiaalia. Koska suomalaisia käyttäjiä on, Suomessa uuden materiaalin tuotantoakin täytyy olla paljon, vaikka sitä ei olekaan pystytty paljastamaan.
Tietokanta säästää poliisin silmiä
CAM-tietokantaan on aluksi tarkoitus ladata ainakin osa poliisin takavarikoimasta hyväksikäyttömateriaalista. Kuvat ja videot luokitellaan digitaalisilla tunnuksilla, jotka helpottavat materiaalin läpikäymistä myöhemmin, kun uutta materiaalia tulee.
– Kun juttuja tutkitaan, jokaiselle uudelle tiedostolle tulee niin sanottu digitaalinen tunnus, jota verrataan olemassa oleviin kuviin ja videoihin, Piiroinen sanoo.
Tunnuksen ansioista tietokanta ilmoittaa, jos sama materiaali on tullut vastaan aiemmin ja löytyy jo tietokannasta, Piiroinen lisää.
– Tämä tehostaa tutkintaa merkittävästi ja helpottaa tutkijoita henkisesti. Materiaali ei ole millään tavalla mieltä ylentävää.
Sarani sanoo, että ihannetilassa kansainväliset järjestelmät keskustelisivat toistensa kanssa, jolloin kerran Yhdysvalloissa esille tulleen materiaalin kanssa ei tarvitsisi aloittaa Suomessa nollasta. Hänen mukaansa tähän, kuten kasvojen ja paikan tunnistukseen, on Suomessa vielä pitkä matka.