Mari Manninen: Yhden lapsen kansa, Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena 2016)
Kiina lopetti vuodenvaihteessa 35 vuotta toiminnassa olleen yhden lapsen politiikan. Nyt lapsia saa tehdä ilman eri lupia kaksi kappaletta.
Mari Manninen keskittyy kirjassaan yhden lapsen politiikan käytäntöön ja sen seurauksiin. Ajatuksena Kiinan viranomaisilla 70-luvun lopulla oli hidastaa nopeasti Kiinan väestönkasvua ja tästä katsannosta politiikka oli onnistunutta. Kiina sanoo propagandassaan, että yhden lapsen politiikan seurauksena maan väkiluku on noin 400 miljoonaa pienempi kuin mitä se olisi ollut ilman tätä tiukkaa perhesuunnitteluohjelmaa. Vastaväitteiden mukaan maan vaurastuminen olisi pienentänyt väestönkasvua myös ilman pakkotoimia.
Manninen kuvaa hyvin, mitä tämä politiikka tarkoitti tavallisen ihmisen näkökulmasta: Naisten kuukautiskiertoa valvottiin hyvinkin julkisesti ja abortteja tehtiin pakolla, jos lapsia oli tulossa enemmän kuin yksi. Tämä johti toisinaan hyvinkin traagisiin tapahtumiin. Kirjassa seitsemännellä kuukaudella raskaana ollut nainen kertoo, kuinka hänelle tehtiin pakkoabortti ja kuinka lapsi syntyi kuolettavaksi aiotusta piikistä huolimatta elävänä ja itkuisena. Lääkäri hukutti abortoidun sikiön lopulta vesiämpäriin.
Koska vain laillisesti saadut lapset ovat saaneet henkilöpaperit, Kiinassa on miljoonia "mustia lapsia", siis paperittomia ihmisiä, jotka eivät saa sairaanhoitoa tai koulutusta. Jopa junalipun ostaminen on mahdotonta, kun siihen tarvitaan henkilöpaperit.
Yhden lapsen politiikalla on ollut kauaskantoiset seuraukset, sillä politiikka johti poikalapsien suosimiseen. Niinpä Kiinassa on sataa tyttölasta kohti syntynyt 116 poikaa, kun tyttösikiöitä on abortoitu sukupuolen takia. Tämä on johtanut nykyisiin ongelmiin, jossa maaseudulla on valtava miesenemmistö eikä kaikille halukkaille riitä vaimoja. Vaimoja ostetaan sitten ulkomailta ja onpa jopa ehdotettu, että maaseudulla yhdellä naisella voisi olla kaksi aviomiestä.
Jotain hyvääkin politiikasta on seurannut, sillä sen ansiosta naisten koulutustaso on noussut. Kun ennen kaikki paukut pantiin poikalapsiin, nyt myös ainokaiset tytöt on huomioitu. Tosin Kiinassa on avioliittomarkkinoilla edelleen käytäntönä, että naisten pitää olla miehiä vähemmän kouluttautuneita. Tämä on johtanut siihen, että koulutetut naiset eivät tahdo löytää tasoistaan miestä itselleen. Myös valtio on huolestunut tästä, sillä se haluaisi juuri kouluttautuneiden lisääntyvän varhain.
Yhden lapsen kansa on eloisasti kirjoitettu reportaasikirja, jota voi suositella kaikille Kiinan asioista kiinnostuneille.
Lue nettisivuillamme olevia artikkeleita kirjasta:
– Kiinassa naisia ei riitä kaikille miehille: "Voisiko nainen olla naimisissa kahden miehen kanssa?"
Pertti Nyberg
Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa