Colson Whitehead: Harlem Shuffle. Otava. 2022. 381 s. (Suom. Markku Päkkilä).
Kjell Westön Helsinki. Meri Valkaman Berliini. Marcel Proustin Pariisi. Colson Whiteheadin Harlem.
Huonekalukauppias Ray Carneyn isää ei liikoja kotona näkynyt. Harlem vei hänet, pikkurikoksineen , ja isompine. Mitä isä, sitä ei poika Harlemissa. Mutta isän varjo kuitenkin saavuttaa pojan.
Ja kun serkkupoika, joka on kuin oma broidi, on vilppeihin helposti sotkeutuva söheltäjä - hän on niitä parantumattomia tyyppejä - ennemmin tai myöhemmin isän Harlem tulee käymään, serkun, ja isän tunteneiden kovaksi keitettyjen heppujen myötä.
Carney myy huonekaluja Harlemissa, bisnes ei mene huonosti, mutta parantamisen varaakin on. Toiveita siitä. Olisi myös hyvä saada huonekaluvalmistajien luomuksia kaupattavaksi kuilun toiselta rannalta, valkoihoisten puolelta.
1950- ja 60-luvun Harlemissa asiakaskunnan laajentaminen valkoihoisiin on kuitenkin työlästä. Kansalaisoikeustaistelun tulokset ovat vasta edessäpäin, kaduilla kuumottaa muukin kuin helle ja asvaltti.
Ja onhan Carneylla muutakin bisnestä, siellä se isän perintö luuraa. Hän luukuttaa varastettua tavaraa televisioista koruihin. Vaimo on tästä autuaan tietämätön.
Ja kun vaimon vanhemmat ovat itsetietoista parempaa porukkaa, Carney elää kahden kerroksen väen elämää. Niin se menee Harlemissakin.
Freddie-serkku saa houkuteltua Rayn harlemilaisen hotellin asiakkaiden korujen ryöstökeikalle. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Ray tutustuu koviin kundeihin, heitä on myös vastapuolella. Eikä tämä riitä.
Ray yrittää päästä harlemilaiseen silmää tekevien miesten klubiin. Hänen vaimonsa Elizabethin isä on siinä jäsenenä.
Korruptio rehottaa joka oven takana poliisilaitosta myöten. Ruskeat viikkokirjekuoret kauppiailta ja roistoilta virkavallalle vaihtavat omistajaa luonnonvoiman lailla, sama pätee Harlemin herrainkerhoon.
Rayn lahjakuoresta ei ole apua. Klubijohtaja on rahanahne liero. Nöyryytetty Ray saa muistaa sosiaaliluokkansa. Paras ase on kosto. Enempää en paljasta.
Näistä asetelmista Whitehead luo kokonaisen Harlemin, ja miten unohtumattomasti hän sen tekeekään. (1969 syntynyt Whitead on newyorkilainen.) Rayssa tiivistyy Harlem, Harlem on tehnyt Rayn.
Äänet, kesän kuumuus, kadut, huonekalujen ja jos jonkinlaisten vempainten tuotemerkit, musiikki, kaikenlaiset persoonat ja hiipparit, kuppilat ja kapakat ja niiden työntekijät, mielenosoitusten ilmapiiri. Mustat ja juutalaiset pöllityn tavaran kauppiaat, ostajat ja välittäjät, ja varkaat.
Elämältä maistuvaa, tarinan sielussa silminnähtäväksi loihtivaa fiktiota. Kuin olisi itse läsnä aikakoneen viemänä.
Harlem Shuffle on lämminhenkinen rötöstarina. Se on ihmisten tarina. Ja myös kertomus ystävyydestä, petoksesta, rakkaudesta, väkivallasta, menneisyyden vastustamattomasta voimasta tehdä paluu, vaikka niin ei haluaisi.
Romaani kuvaa rasismia, kamppailua sitä vastaan, korruptoitunutta virkavaltaa ja rakennusbisnestä, missä firman kiiltävä nimilaatta tai kasvojen heijastuma talon seinässä on omaa perhettäkin tärkeämpää. Raha silloin, raha nyt Yhdysvalloissa.
”Hän oli hyväksynyt poikansa epäonnistumisen. Pettymyksestäkin menee maku, kun sitä kaluaa aikansa.”
Whiteheadin kieli ja tyyli ovat rikasta, kohdalleen osuvaa, nopeaa ja nasevaa, kuten kotikaupunkinsa.
Dialogeista voi vain nauttia. Vaikka ne ovat nopeita, niitä lukee uudelleen jo niiden ytimekkyyden ja erinomaisuuden takia. New Yorkissa ei kannata jäädä puhumaan kuin ruuneperi tai maalaistollo. Huomaa pienetkin eleet. Pitää ehtiä pärjätä.
Markku Päkkilälle kiitos suomennoksesta. Se sykkii elämää kuin 125. katu. Teos sai kävelemään kirjakauppaan, ja selaamaan opusta alkukielellä. Voisi sen ostaakin.
Harlem Shuffle on kaupunginosan kokoinen universumi ja tyyppejä, joita jää kaipaamaan.
Lempparikaupunkiromaanejani. Löytyy samasta hyllystä alussa mainittujen kertojien kera.