Yksityisopettajia, valmistavia kursseja ja tehtäväkirjoja – kaikki keinot otetaan käyttöön kun leikkikouluikäisiä valmistetaan eliittikoulun pääsykokeisiin. Monissa maissa pääsy hyvään kouluun takaa lapselle ruusuisen tulevaisuuden.
Virossa jo kahdeksan vuotta asunut Laura Eklund valitsi lapselleen Tallinnan parhaimman ja kalleimman yksityiskoulun tuttavien suosittelemana.
– Tytär aloitti kolmevuotiaana koulun pikkulasten ryhmässä, sitä käytiin kaksi päivää viikossa. Muuten lapsi oli englanninkielisessä päiväkodissa. Kuusivuotiaana alkoi yksityiskoulun valmistava esiopetus. Samalla hän jatkoi myös englanninkielisessä koulussa.
Lontoolaiskoulun oppilaita. Kuvituskuva.
Valmistautuminen kannatti. Nyt Eklundin tytär on eliittikoulun toisella luokalla ja pitää siitä kovasti, vaikka kuri on suomalaisessa mittapuussa kova ja koulupukuakin käytettävä. Lisäksi tytöllä käy kotiopettaja pari kertaa viikossa.
Eliittikouluihin pääsee Tallinnassa vain murto-osa kerrallaan. Pääsykokeissa testataan mm. luetun ymmärtämistä, tekstin tuottamista ja jopa matematiikkaa.
– Tiedän sellaisia perheitä, joissa 3-4-vuotiaat lapset valmistautuvat täysipäiväisesti pääsykokeisiin. Niistä tulee vanhemmille pakkomielle, Eklund kertoo.
Tavallista onkin, että pääsykoepäivinä koululla näkyy itkeviä lapsia.
– Sitä se on surullisimmillaan, valitettavasti.
Japanissa pääsykokeisiin jo kolmevuotiaana
Japanissa jo leikkikoulupaikoista käydään raadollista taistelua. Tokiossa asuva Sinikka Kurosawa muistaa joidenkin vuosien takaa tapauksen, jossa ilman arvostettua leikkikoulupaikkaa jääneen lapsen äiti tappoi yhden paikan lunastaneen pienokaisen.
Leikkikouluun mennään kolmevuotiaana, parhaimpiin pääsykokeiden kautta.
– Haastattelu on vaativa ja siinä pitää osata käyttäytyä oikein. Mukana ovat myös vanhemmat, Kurosawa kertoo
Hyvä koulupaikka kuitenkin kannattaa – esimerkiksi arvostetusta Tokion Keio-koulusta valmistuvat pääsevät perinteisesti haluamaansa työ- tai opiskelupaikkaan.
New Yorkin oravanpyörästä rauhalliseen Saksaan
Saksan Kielissä asuva biokemisti Tuula Peñate Medina on helpottunut, ettei lasta tarvinnut ujuttaa edellisen asuinpaikan, New Yorkin koulurumbaan.
– New Yorkissa yksityiset päiväkodit ovat kalliita ja niihin on vaikea päästä, joten ihmiset alkavat harjoitella lasten kanssa jo taaperoiässä erilaisia älykkyyttä mittaavia testejä, jotta lapset läpäisisivät pääsykokeet mahdollisimman hyvin.
Peñate Medina työskenteli New Yorkissa tutkijana, jolloin hänen silloin alle kolmevuotias lapsensa oli tutkimusinstituutin subventoimassa päiväkodissa. Seuraava askel lapsen opintiellä olisi ollut siirtyä ”kindergarteniin”.
– Vanhempien varallisuus ja korkea koulutus huomioidaan valintaprosesseissa, koska ollakseen menestyvä koulu, molemmilla on merkitystä.
Saksassa tunnelma on rauhaisampi: siellä lapsi pääsi kaksikieliseen kouluun, mihin perhe on hyvin tyytyväinen.
– Schleswig-Holsteinin osavaltiossa on pikkuhiljaa herätty kielten opiskelun tärkeyteen, mutta paljon maltillisemmin.
Kun paikallinen koulu ei riitä
Etelä-Ranskassa asuvan Saija Benjaminin lapsista yksi on yksityisessä kansainvälisessä koulussa ja toinen arvostetussa kaksikielisessä koulussa. Kouluvalinnassa vaikutti Benjaminin oma opettajankokemus Ranskasta.
– Minun mielestäni koulussa on vahva psykologinen ulottuvuus. Perinteinen ranskalainen koulu lannistaa ja latistaa. Edelleen opettaja esimerkiksi jakaa koetulokset parhaimmasta huonoimpaan.
Vaakakupissa painoi myös lasten tausta: lapset ovat monikulttuurisia ja monikielisiä.
– Halusimme heidät semmoiseen ympäristöön, jossa he ovat kaltaistensa joukossa.
Kouluvalinta tehdään, jos siihen on mahdollisuus. Belgiassa asuva kolmen lapsen äiti Rita Kajo muistuttaa, että ulkomailla koulut tarjoavat harvoin sellaisia mahdollisuuksia kuin Suomessa.
– Kaikissa maissa ole tasa-arvoista koulutusta, joten sellaista haetaan vaikka sitten erikoiskouluista. Suomessa kaikilla halukkailla on hyvät mahdollisuudet, jos on itse vain kiinnostunut opiskelusta.