Kokenut kirurgi avoimena: "Teinkö kaiken mitä voin, teinkö kaiken oikein?"

Traumakirurgi Ari Leppäniemi on työskennellyt sekä päivystyksessä että konfliktialueilla. Erilaisia tunteita hän on ammatissaan saanut kokea laidasta laitaan. Vaikeissa hetkissä on auttanut niin sanottu peilitesti.

– Kaikki ajattelevat, että [traumakirurgin työ] on leikkaamista. Se on toki keskeinen osa sitä, Huomenta Suomessa vieraillut traumakirurgi Ari Leppäniemi sanoo.

Kirurgina Leppäniemi on työskennellyt sekä päivystyksessä että konfliktialueilla. 

Traumakirurgi korjaa traumoja eli vammoja. Niitä on erilaisia: tylppä vamma voi syntyä autokolarissa tai pahoinpitelyssä, lävistävä vamma taas puukon pistosta tai ampumisen seurauksena. Päivystykseen voi saapua kaikenlaisia tapauksia.

Lue myös: Aortta on vahvaseinäinen putki, johon voisi työntää sormen – tällaisia verisuonia sisälläsi mutkittelee

"Potilas saattaa menehtyä leikkauspöydälle"

Leppäniemi teki pääasiassa päivystyskirurgiaa. Hänen erikoisalansa on vatsakirurgia.

Aina lopputulos ei ole hyvä. Leppäniemen mukaan esimerkiksi päivystysaikaisen vatsaleikkauksen kuolleisuus on kymmenen prosenttia.

– Se on enemmän kuin syöpä- tai sydänleikkauksessa. Hoidetaan hyvin sairaita potilaita. Välillä käy huonosti. Vaikka mitä tekisi, potilas saattaa menehtyä jopa leikkauspöydälle.

Erilaisia tunteita hän on ammatissaan saanut kokea laidasta laitaan.

– Kun menee hyvin, on onnistunut tekemään jotakin hyvää ja pelastamaan potilaan kuoleman kielistä, tunne on älyttömän hyvä. 

– Mutta jos käy toisin päin ja potilas menehtyy, tunne on aivan musertava. Varsinkin, jos se tapahtuu leikkauspöydälle, kuten joskus voi käydä. Totta kai silloin ajattelee, teinkö kaiken, mitä voin. Teinkö kaiken oikein.

Tällaisissa tilanteissa Leppäniemi teki niin sanotun peilitestin.

– Täytyy katsoa peiliin ja kysyä, teitkö parhaasi. Jos peili sanoo, että teit, se helpottaa. Mutta eihän niitä unohda koskaan.

Lue myös: Milloin plastiikkakirurgi voi kieltäytyä asiakkaan toiveista? Suomalaiskirurgi: "Silloin nostamme kädet pystyyn"

"Tietyt asiat seuraavat"

Leppäniemi muistaa tarkasti monien menehtyneiden potilaidensa nimet ja sen, mitä tapahtui.

– Vaikka en ole sinänsä murehtijatyyppi, tietyt asiat seuraavat läpi elämän ja niiden kanssa vain elää.

Leppäniemi on jo eläköitynyt. Hänen uransa oli värikäs: päivystystyön lisäksi ammatti vei luonnonmullistus- ja konfliktialueille. 

Mieleen on jäänyt esimerkiksi sotavammojen korjaaminen.

– Siinä piti leikata kaikkialla. Ei vain vatsassa. Aivovammoja, kaulavammoja, rintakehävammoja, verisuonivammoja, luuvammoja, amputaatioita. Skaala oli laajempi, Leppäniemi kuvaa.

Millaista on kirurgin työ sotaa käyvässä maassa? Miten pää pysyy kylmänä kovassa painetilanteessa? Millaiselle ihmiselle traumakirurgin työ sopii? Katso koko haastattelu jutun alussa olevalta videolta.

Lue myös: Yksivuotias Leo nielaisi pariston ja joutui teho-osastolle – vanhemmat ihmettelevät hätäkeskuksen toimintaa

Riikka odottaa pirstaloituneen olkavarren kanssa leikkausta panadolin voimin lähes kaksi viikkoa: "Nukun istualtani"

Katso myös: Ylilääkäri Broas sai kesken leikkauksen tiedon epäilystä, joka paljastui Suomen ensimmäiseksi koronatartunnaksi