Kirje isille ja äidille, Lähetän tämän teille sinne oikeudenkäyntiin. Rakastan teitä kumpaakin eikä ole kivaa, että te eroatte. Ymmärrän kuitenkin, että joskus niin käy. Sitä minä en ymmärrä, miksi te riitelette siitä, missä minä asun ja kuinka paljon saan olla toisen vanhemman kanssa. Te olette minulle molemmat maailman tärkeimpiä, ikioma perheeni, eikä se muutu miksikään, vaikka ette enää asukaan yhdessä. Miksi minun pitäisi valita teidän välillänne? Onhan se tylsää, ettei saa koko ajan olla yhdessä molempien kanssa, ja usein tulee kova ikävä sitä vanhempaa, jonka luona ei ole. Mutta ei minua voi jakaa niin kuin nyt yritätte tehdä. Minulla on oikeus olla kokonainen kummankin kanssa. Joskus parasta on, että asun vuorotellen teidän luona. Se on kuitenkin rankkaa, jos te olette riidoissa. Joskus on helpompaa, ettei tarvitse koko ajan vaihtaa kotia, vaikka te ette riitelisikään. Kaikista tärkeintä on, että saan rakastaa kumpaakin riippumatta siitä, kumman luona olen. Siitä en tykkää olenkaan, että te puhutte minulle pahaa toisistanne. Tai siitä, että te pakotatte minut valitsemaan teidän välillänne. Toivon, että arkeani koskevat ratkaisut tehdään niin, että minulla on aikaa leikkiä ja viettää tarpeeksi aikaa teidän kummankin kanssa. Siihen minulla on vain yksi lapsuus aikaa. |
Tämä kuvitteellinen kirje voisi aivan hyvin olla totta. Lomien jälkeen avioerohakemusten määrä käräjäoikeuksissa on suurempi kuin muina aikoina, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti, käräjätuomari Petra Spring.
Suurin osa eroavista perheistä järjestää lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat asiat sovinnollisesti lastenvalvojan luona, eikä niitä tuoda tuomioistuinten ratkaistavaksi. Kaikki eivät tässä kuitenkaan onnistu.
Työpöydälläni on jatkuvasti huoltoriitoja, joissa kaksi lapsiaan rakastavaa ja vastuullista vanhempaa riitelevät siitä, miten perheen elämä järjestetään uudessa tilanteessa. Liian usein riita ei lainkaan koske lapsen oikeuksia vaan vanhempien omia – jokainen kompromissi nähdään katkerana häviönä entiselle puolisolle.
Tuomarin näkökulmasta on kiusallista, kun toisen huonommuutta yritetään todistella kaivelemalla menneisyydestä kauan sitten unohtuneita epäonnistumisia ja heikkouksia, joskus jopa tehtailemalla turhia lastensuojeluilmoituksia.
Lapsi joutuu mukaan riitaan paitsi aistiessaan tulehtuneen ilmapiirin myös siksi, että lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöiden velvollisuutena on monessa riitatilanteessa selvittää lapsen oloja ja mielipiteitä.
Erossa elämä ei voi säilyä ennallaan
Viime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että yhä useammat vanhemmat odottavat kaiken elämässään säilyvän ennallaan erosta huolimatta. Ajatellaan, että olosuhteet muuttuvat ainoastaan parisuhteen osalta.
Muuttumattomuus on kuitenkin mahdotonta, jollei eroava pari päätä jäädä yhteisen katon alle. Kun on yhteisiä lapsia, eron jälkeen ei enää voida palata siihen tilanteeseen, jossa oltiin ennen parisuhdetta.
Yhdestä kodista tulee kaksi kotia, mikä tekee käytännön elämästä väistämättä hankalampaa. Mitä nopeammin tämä oivalletaan (mieluiten jo ennen eroa), sitä suuremmalla todennäköisyydellä riidat voi välttää.
Entinen puoliso tulee aina olemaan mukana elämässä lapsen vanhempana, jonka luona lapsi viettää säännöllisesti aikaansa, jonka kanssa jaetaan juhlapyhät ja loma-ajat, ja jonka kalenteri työmatkoineen ja loma-aikoineen vaikuttaa perheen arkeen.
Tarvitaan jatkuvaa säätöä, yhteensovittamista ja joustamista. Hankalaa, vaikka riidoissa ei oltaisikaan, ja hyvin hankalaa, jos normaali erokriisi on päästetty eskaloitumaan katkeraksi huoltoriidaksi.
Vanhempien pitäisi kunnioittaa toistensa vanhemmuutta
Tutkimusten mukaan lapsi sopeutuu lähes millaisiin olosuhdemuutoksiin tahansa eron jälkeen, kunhan hänellä säilyvät rakastavat ja turvalliset välit molempiin vanhempiinsa – ja vanhemmat kunnioittavat toistensa vanhemmuutta.
Toisen vanhemmuuden kunnioittaminen tarkoittaa muun muassa lapsen asioita koskevien riitojen välttelemistä lapsen kuullen sekä pidättäytymistä kaikenlaisesta lapsen manipuloimisesta toiseen vanhempaan liittyen. Vaikka mainitut seikat tuntuvat itsestään selviltä, huoltoriidoissa niiden vastaiseen toimintaan törmää usein.
Lapsen omia toiveita ja mielipiteitä hänen arkeensa liittyen on kuunneltava ja arvostettava, mutta niitä ei saa käyttää aseena toista vanhempaa vastaan. Vanhempi on aina se, joka päättää lapsen elämästä, ja lapsella on oikeus luottaa siihen, että päätökset tehdään lapsen edun mukaisesti eikä vanhemman katkeruuden ohjaamina.
Tarvittaessa vanhemman velvollisuus on varmistaa, että läheiset välit myös toiseen vanhempaan säilyvät silloinkin, kun lapsi ei sitä juuri tietyllä hetkellä halua. Asiaan ei yleensä liity mitään dramatiikkaa; samalla tavalla vanhemman tehtävä on varmistaa, että lapsi syö terveellisesti ja käy koulua, vaikka lasta ei aina huvittaisi.
Huoltoriitojen sovitteluun on tarjolla apua
Mikäli erokriisin hetkellä on vaikea sopia lasta koskevista asioista ilman ulkopuolista apua, kuntien perhepalveluista on mahdollista saada maksutonta huoltoriitasovittelua riitojen välttämiseksi ja sovinnollisen ratkaisun löytämiseksi.
Myös käräjäoikeuksissa on mahdollista oikeudenkäynnin sijaan tai sen aikana turvautua erityiseen lapsiriitoja koskevaan tuomioistuinsovitteluun. Siinä sovinnollisen ratkaisun löytämisessä sovittelukoulutuksen saanutta käräjätuomaria avustaa kokenut eroperheiden kanssa työskennellyt sosiaalityöntekijä tai lapsipsykologi.
Sovittelussa ratkaisut ovat vanhempien itsensä tekemiä eivätkä käräjätuomarin määräämiä. Kokemukset sovittelutoiminnasta ovat erittäin hyviä.
Lapsen ja koko perheen kannalta on yleensä aina parempi, että vanhemmat sopivat asumis- ja tapaamisjärjestelyistä perheen olosuhteisiin sopivalla tavalla kuin että vieras tuomari päättää arjen järjestelyistä.
Kirjoittaja Petra Spring on huoltoriitojen tuomioistuinsovittelija ja käräjätuomari, joka kirjoittaa MTV.fi:hin kerran kuussa oikeusaiheista.