Cristiano Ronaldon itkukohtaus epäonnistuneen rangaistuspotkun jälkeen oli kenties naurettavin ja nöyryyttävin hetki hänen urallaan. Kyyneleiden olikin kerrottava jostain pilkkumokaa suuremmasta, mitä hän ei vain koskaan ole suostunut itselleen myöntämään, kirjoittaa MTV Urheilun jalkapallotoimittaja Eetu Ikola.
Heti alkajaisiksi on alleviivattava, ettei itkeminen ja tunteiden näyttäminen itsessään ole väärin. Ronaldon reaktion ajoitus keskeneräisessä jalkapallo-ottelussa oli kuitenkin jotain täysin ennennäkemätöntä.
LUE MYÖS: Näin Cristiano Ronaldo kommentoi epäonnistumistaan: "Selittämättömiä tunteita"
LUE MYÖS: Ronaldo epäonnistui ja itki vuolaasti – Portugalin EM-sankari kommentoi dramaattista näkyä
Kun Slovenian huippumaalivahti Jan Oblak venyi häikäisevään pelastukseen torjuakseen Ronaldon rangaistuspotkun – joka oli vieläpä ihan hyvä laukaus – Ronaldo murtui murheellisena kyyneliin.
Kyyneleet valuivat läpi viisiminuuttisen tauon aina jatko-ottelun toisen puolikkaan alkuun saakka, vaikka joukkuetoverit koittivat parhaansa mukaan tsempata ja lohduttaa 39-vuotiasta kapteeniaan.
Käsittämätöntä, mutta totta.
Teksti jatkuu kuvan alla.
Jokainen tietää, että epäonnistuminen on osa urheilua. Se on myös asia, jonka toiset hyväksyvät Ronaldoa paremmin.
Aiemmin näissä EM-kisoissa näimme Kroatian kapteenin Luka Modricin epäonnistuneen rangaistuspotkussa Italiaa vastaan. Painoiko hän päänsä rintaan ja alkoi itkemään, kun Gianluigi Donnarumma torjuikin yrityksen?
Ei.
Modric keräsi itsensä välittömästi ja onnistui maalinteossa vain joitain sekunteja myöhemmin.
Näin Ronaldonkin olisi pitänyt reagoida. Etenkin joukkueen kapteenina ja oletettuna johtajana.
LUE MYÖS: Belgian EM-tähti menetti malttinsa – haukkui toimittajaa tyhmäksi
LUE MYÖS: Hurja paljastus: Englannin EM-sankari pelasi loukkaantuneena – järeä toimenpide kesken pelin
Jalkapallo on joukkuepeli, mutta tämän Ronaldo tuntui jälleen kerran unohtaneen, mihin myös MTV Urheilun Jere Hultin viittasi omassa kommenttitekstissään.
Ronaldo oli päättänyt ottaa vastuu jokaisesta vapaapotkusta, rangaistuspotkusta ja pelata täydet 120 minuuttia, vaikka suorittaminen oli kauttaaltaan ala-arvoista. Se oli osoitus hänen heltymättömästä palostaan nousta joukkueensa ratkaisijaksi, kuten hän vuosien varrella onnistui lukuisia kertoja tekemään.
Itkeminen sen takia, ettei hän onnistunut hyvästä maalipaikasta ottelun ollessa tasan, oli kuitenkin osoitus hänen vähäisestä luottamuksestaan myös muuta joukkuetta kohtaan.
Ratkaisun oli käytännössä tultava häneltä, tai sitä ei tulisi ollenkaan ja Portugalin EM-unelma valuisi hänen kyyneltensä tavoin hukkaan.
Tosiasiassa Ronaldon rangaistuspotku ei mennyt maaliin, eikä hänestä tullut sillä hetkellä maansa juhlittua sankaria. Määrittikö se kuitenkaan siinä hetkessä mitään?
Ei. Ei lainkaan.
Peli jatkui tilanteen jälkeen maalittomana, kuten se oli jo ollut 105 peliminuutin verran. Portugali oli edelleen pelissä mukana ja suosikki kellistämään Slovenian hetkenä minä hyvänsä.
Totta kai, jos Benjamin Sesko olisi hetkeä myöhemmin tehnyt läpiajostaan maalin, olisi tilanne ollut toinen ja Ronaldon epäonnistuminen merkinnyt enemmän.
Mutta silloinkin itku olisi pitänyt päästä vasta pelin jälkeen. Anteeksipyynnöistä puhumattakaan.
Teksti jatkuu kuvan alla.
Ronaldon epäonnistuttua hän itki ja pahoitteli mokaansa joukkuetovereilta. Hän nosti kätensä pystyyn ja pyysi anteeksi myös kannattajilta, kun rangaistuspotkukilpailussa hän upotti toisen yrityksensä sisään.
Miksi ihmeessä?
Vastaavanlainen anteeksipyytely ei ole reaktio, jota joukkueen johtajalta tulisi odottaa. Palaamme taas aiempaan: epäonnistuminen kuuluu lajiin.
LUE MYÖS: Paul Pogbasta levisi villi huhu – supertähti: "Olen yhä elossa"
Ronaldo otti vastuun rangaistuspotkusta, koska luotti saavansa sen sisään.
Hän epäonnistui, ja se on ihan okei.
Mitä Ronaldo ei myöskään näytä ymmärtävän, on se, että hänellä on yksinkertainen vastuu joukkueensa pelaajana ja etenkin kapteenina.
Teksti jatkuu kuvan alla.
Jos hänellä on olo, ettei hän kykenekään auttamaan joukkuetta, on hänen astuttava vaihtoon tai annettava vastuu toiselle – etenkin kun päävalmentaja Roberto Martínezilla ei siihen auktoriteetti tunnu riittävän.
Se Ronaldo, jonka tunnemme, ei kuitenkaan koskaan myöntäisi moista.
LUE MYÖS: Portugalin supervahti mullisti historiankirjat – nakuttanut ilmiömäiset lukemat
Ronaldo ei ole tarpeeksi nöyrä myöntämään itselleen, ettei hän ole enää maailmanluokan pelaaja, vaikka muut näin väittäisivätkin.
Mutta kenties tämä epäonnistunut rangaistuspotku – jossa paineet maalittoman turnauksen myötä olivat tapissa satojen miljoonien seuratessa – oli se hetki, jolloin raaka totuus omasta tasosta viimein iski päin Ronaldon kasvoja.
Kenties Ronaldo viimein tajusi, ettei hän yksinkertaisesti ole enää tarpeeksi hyvä viemään joukkuettaan eteenpäin.
Lopputurnaus näyttää, nöyrtyykö Ronaldo viimein astumaan sivuun silloin, kun hänen joukkueensa sitä kapteeniltaan eniten tarvitsee.