Tänään arviolta kello 14.30 on veret seisauttava hetki suomalaisessa politiikassa. Tuolloin ratkeaa, kuka on Timo Soinin seuraaja perussuomalaisten puheenjohtajana. Ja myös se, voiko hallitus jopa kaatua.
Toisen kärkiehdokkaan Sampo Terhon voitto olisi helpotus hallituskumppaneille. Tämä toisi Sipilän hallitukselle runsaan vuoden hengähdystauon, mutta ei sen pitempään.
Nimittäin viimeistään vaalikauden lopulla alkuvuonna 2019 perussuomalaisten on korotettava ääntään ja pelastettava mitä pelastettavissa on seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vaatimusta uudesta EU-kansanäänestyksestä.
Toisen ennakkosuosikin Jussi Halla-ahon valinta toisi saman tuskan hallituskumppaneille nopeammin, heti maanantaina puoluejohtajien trion tavatessa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) jännittää tulosta tänään Tallinnassa ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) Turussa.
Monille kokoomuslaisille ja keskustalaisille olisi puistattava ajatus olla Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa. Se tuskin riittäisi, että Halla-aho sitoutuisi hallitusohjelmaan, sillä vanhat puheet ja ajatukset eivät katoa. Sipilä ja Orpo tietävät, että ennemmin tai myöhemmin Halla-ahon tylyn tiukat lausunnot ajaisivat hallituksen myrskyn silmään.
Sipilä ja Orpo ovat pitäneet mölyt mahassaan ja varoneet demonisoimasta Halla-ahoa, mikä vain ruokkisi tämän kannatusta. Mutta heidän ahdistuksensa näkee ilman sanojakin.
Hallituksen lisäksi huojuu myös perussuomalaiset. Osa puolueen jäsenistä ei sulata oman suosikkinsa tappiota puheenjohtajakisassa – ja lähtee omille teilleen. Kyse on todennäköisesti vain yksittäisistä lähtijöistä.
Käsitykseni on, että perussuomalaisten eduskuntaryhmässä Halla-ahon kannattajat hyväksyvät paremmin Terhon voiton kuin päinvastoin.
Puolueen hajaannusta maalatessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä myös se, että Terho ja Halla-aho ovat samanhenkisiä, miltei ystäviä. He löytävät lauantai-iltana yhteisen sävelen, jos vain heidän kiihkeimmät kannattajansakin löytävät.
Valitaanpa kumpi tahansa, Terho tai Halla-aho, perussuomalaiset ei ole enää tämän viikonlopun jälkeen entisensä. Puolueesta tulee ärhäkämpi EU- ja maahanmuuttokritiikissään.
Terrori-iskujen synkistämässä maailmassa ei ole poissuljettua, että maahanmuuttokriittinen, yhden asian puolue voisi saada kohtalaisen kannatuksen myös Suomessa. Naapurissa Ruotsidemokraatit on noussut kannatuskyselyiden kakkoseksi.
Terho haluaa kasvattaa perussuomalaiset yleispuolueena joskus tulevaisuudessa jopa Suomen suurimmaksi puolueeksi. Halla-ahon mallissa perussuomalaiset olisi jatkossa vaa'ankieliasemassa perinteisen oikeiston ja vasemmiston välissä.
Tälläisessä asetelmassa enemmistöhallitusten rakentaminen vaikeutuisi. Tällöin perussuomalaisia pitäisi kuunnella sille tärkeissä maahanmuuttokysymyksissä, vaikka puolue olisikin oppositiossa. Siinä voi tulla vielä nieleskeltävää vanhoille valtapuolueille.
Tämän päivän jälkeen asiat eivät ole kuten ennen, kun vakauden takuumies Timo Soini jättää näyttämön. Sen huomaavat ensin Sipilä ja Orpo - myöhemmin myös muut puoluejohtajat vuorollaan. Oppositiossa hallituksen ahdistus voi juuri nyt hymyilyttää, mutta vielä tulee itku pitkästä ilosta heillekin.
Soinin mukana Suomi-paatista lähtee tulppa ja puhe kovenee ja teotkin perässä. Politiikasta tulee tästä päivästä lähtien rajumpaa.